Suomen Teatteriopisto

Tiistai 24.1.2012

2012-01-31T11:35:00.000+02:00

Poikkeuksellinen tiistai... Aloitettiin tänää poikkeuksellisesti laulutunnilla. Koko tunti menikin siihen että äänen avauksen jälkeen laulettiin täysiä Seasons of Love monta kertaa putkeen ja stemmoilla. Ne tunnit menee aina niin nopee ohi! Just ku saa kii omat äänet puhtaasti ja tajuaa miten se pitää tehä ni tunti loppuu.. :( Tuntuu et vois laulaa vaa loppu päivän.. :) Ruokkiksen jälkeen Jeve ja Jyrki piti molemmille A:lle ja B:lle yhteistunnin. Alotettiin pyörylä-ultimate ottelulla A vs B. Me taidettiin voittaa ;) ja sitten lisälämmittelyn jälkeen mentiin niitä mini dialogeja. Meitä oli niin monta yhteensä että siihen se koko tunti sitten menikin :D Oli tosi kiva tehä A:n kanssa reenejä kun tullaan sitten vikassa jaksossa tekee ne näytelmät sekaryhmissä ni saa vähän tuntumaa miten on työskennellä taas uusien kanssa eikä aina vaan samojen tuttujen :) JEE hyvä me!

Keskiviikko 18.1.2012

2012-01-23T10:33:00.000+02:00

Lomalta takas kouluun! Keskiviikkona alotettiin päivä puhetekniikalla. Hanna meidän ope on tehny sellasen järjestelmän, että aina kolme kerrallaa on Hannan kaa yksityitunnilla koko tunnin ja menee läpi asioita joita ite haluis parantaa/oppia. Sillä aikaa toinen kolmen hengen ryhmä pitää muille tunnin. Tänään oli sit mun ryhmän vuoro. Tehtiin paljon artikulaatio- ja hengitysharjoituksia. Iltapäivästä meillä oli Jeven näyttelijäntyötä, joka me ollaan alotettu nykyään aina (no jos ei pyörylää lasketa) relacom harjotuksella. Eli on sisällötön dialogi ja siihen pitää sit pareittain keksiä se tapahtuma niin että replat syntyy tilanteesta. Lopputunnista mentiin läpi monologeja, jotka Jeve on jokaselle valinnu.

Torstai 15.12.2011

2011-12-16T09:54:00.000+02:00

Kun pienessä rakennuksessa toimii niin teatteri kuin oppilaskoulukin (jossa on kolme ryhmää), käy siellä yleensä aikamoinen vilinä, ja oman rauhan ja vapaan tilan löytäminen voi olla joskus vaikeaa. Mutta, on yksi aika päivästä, jolloin hälinä hieman vaimenee. Ruokatunti. Niinpä tänään päätin joulun kunniaksi järjestää pienen lounaskonsertin hyvin rajatulle ja tarkoin valitulle yleisölle - nimittäin vain itselleni. Suunnistin pikaisen lounaan jälkeen ykkössaliin ja flyygelin ääreen. Normaalisti jopa ruokatunnilla käy yksi jos toinenkin salissa, joko läpikulkumatkalla tai lepäilemässä, mutta tänään koko sali oli täysin minun.

Kun iso sali nukkuu horroksessa ja odottaa sielua joka sen täyttäisi ja herättäisi eloon, on se kokemus joka jokaisen pitäisi joskus kokea. Ja kun oma sielu on yksinään se, joka sen tilan herättää, on se kokemus jonka mielellään soisin jokaiselle esiintyjälle. Ja kun kaikki vielä sulautuu täydellisesti yhteen... Tänä harmaana talvipäivänä Komediateatterilla olivat mies, flyygeli ja tila tunnin yhtä, joululaulut virtasivat salin hämyyn, ja liikuttunut yleisö kuunteli haltioituneena omaa soittoaan.

Koska Opisto jää kohta joululomalle, haluaa A-ryhmän haamukirjoittaja toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille koko ryhmän puolesta! Ja vaikka te ette kuulleetkaan tämänpäiväistä pientä joulukonserttia, ehkä sen sävelten kaiut värähtelevät kuitenkin teillekin asti.

Keskiviikko 30.11.2011

2011-12-09T16:02:00.001+02:00

Aamusta jälleen tanssia studiolla. Mentiin kahessa ryhmässä (toiset tuli aiemmin ja toiset jäi sitten vähän myöhempään) meidän ensiviikon näytöstä läpi! Saatiin vihdoin miksattu musa, joten pystyttiin tekee kunnolla. Ruokatunnilla tavattiin A-ryhmän kanssa koululla ja yhdistettii meijän koreot yheks isoks koreoks. Aluks vähän jännitti mitä siitä syntyy mut onneks molemmat oli tehny niin tarkkaan kaikki siirrot, että hyvin sopi yhteen :) Iltapäivällä oli sitten Jeven Näyttelijäntyötä. Harjoiteltiin perjantain demoa varten konlfikti kohtauksia. Osa kävi läpi ettei sit torstain tunnilla tarttis. Ne oli aika rankkoja, niin ei hirveen monta kertaa pysty vetään kunnolla.

Koulun jälkeen: IMPRO DEMO!! Oli ihan huippua! Aluks oli ääni+liike-impro eli puolet impros äänimaiseman esim. sukellusvene ja toiset sitten teki siihen liikettä. Sen jälkeen tehtii pienissä ryhmissä mm. impro biisi, sanakirja, dubbausta, iskureploja... Yleisökin tuntu tykkäävän! Jee hyvä me! :)

Torstai 1.12.2011

2011-12-09T15:56:00.000+02:00

Eilisen aivan mielettömän hyvin onnistuneen improdemon jälkeen (josta suurkiitos kaikille mukana olleille, olitte fantastisia, ja opettajallemme Johannalle) olikin mukava aloittaa päivä seuraavan demon valmisteluilla. Tanssidemo alkaa painaa päälle, ja tänään oli vuorossa viimesilaukset kuvioihin ja liikkeisiin. Perjantaina onkin sitten vuorossa epävirallinen kenraali, ja itse esitys on sitten Razzmatazzin joulujuhlassa 7.12. Itselleni tuttuun tapaan palaset loksahtivat taas paikoilleen omalta kohdalta vasta näin viimeisessä harjoituksessa, ja aina se on yhtä ihmeellinen tunne kun viimein saa sen "maailmansa valmiiksi", olipa se sitten vaikka tanssissa. Ikävä jättää jäähyväiset energiselle ja positiiviselle opettajallemme, Matille, joka sai jopa pitkäaikaisen tanssiskeptikon pään käännettyä. Kenen tunneilla nyt voi käydä avartavia ja antoisia keskusteluja esittävästä taiteesta ja sen olemuksesta?

Näyttelijäntyössä Jevgenin kanssa olemme puolestaan käsitelleet konflikteja, agressioita ja pakkomielteitä, niin näyttämöllä, kuin välillä näyttämön ulkopuolellakin. Tästäkin on tulossa demo nyt perjantaina, jossa sitten esittelemme valikoiman oppilaiden taiteellisia näkemyksiä asiasta. Ihmismieli on melkoinen aarreaitta, varsinkin näyttelijäntyön kannalta, ja on mielenkiintoista katsoa miten hyvinkin erilaisilla tavoilla ihmiset lähestyvät tällaisiakin vaikeita, ja välillä raskaitakin, aiheita. Ja onpa kuuleman mukaan tunneilla muutaman kerran jopa pelästytetty katsojatkin aivan oikeasti. Ehkäpä olen piilo-Turkkalainen, sillä itselleni moisen aitouden asteen saavuttaminen on hyvinkin tyydyttävä, jopa katarsinen, kokemus, joskin myös hyvin raskas ja kuluttava kohtauksen osapuolille. Mutta, jotta voi saada jotain aikaiseksi, on myös annettava paljon itsestään. Minustako näyttelijä? Ehkä, ehkä vielä on toivoa...

Torstai 24.11.2011

2011-11-25T15:53:00.000+02:00

Syysterveiset jatkolinjalta! Syksyn kiireisin aika, Katto Kassisen valmistaminen on takanapäin, joten jatkolinjaltakin liikenee muutama ajatus blogiin.

Toisto. Toistuvuus. Tasalaatuisuus. Sitähän näyttelijäntyö pitkälti on ja jatkolinjan yksi ehdoton etu on opinnäytetöiden, varsinkin lastennäytelmän, tuoma kokemus useammasta näytöksestä. 11 näytöstä Kassista takana ja parisenkymmentä edessä, haasteena saada pidettyä sama taso näytöksestä toiseen. Hyvänä motivaattorina toimii yleisö, joka on jokaisessa näytöksessä uusi. Oli katsomo sitten täynnä tai puoliksi tyhjä, ovat siellä istuvat katsojat katsomassa nimenomaan meitä ja mikä onkaan sen suurempi kunnia. Kiitos kaikille Katto Kassisen jo nähneille ja tuleville katsojille!

Maanantai 14.11.2011

2011-11-22T12:40:00.000+02:00

Kun kuulee sanan "näyttelijäntyö", ei yleensä ensimmäisenä ajattele akrobatiaa. Mutta sitäkin tämän alan opiskeluun liittyy, kuten meillä täällä Opistolla. Tällaiselle vanhalle savolaiselle, jolla yleensä sutjakkaa ei ole kuin ajatus eikä muuta notkeaa kuin kieli, on ilahduttavaa huomata mitä kehostaan voikaan saada irti. Vaikka se sitten välillä tuntuisikin siltä, kuin kehosta lähtisi irti osia joiden kuuluisi pysyä tukevasti kiinnitettynä. Mutta, kun on iloinen ja pätevä opettaja, niin uskaltaa hyvin heittäytyä, hyvinkin kirjaimellisesti, akrobatian pyörteisiin. Tosin, olen kyllä kuullut joitain huhuja polvista ja hampaista, ja kuinka niitä ei kannata saattaa samaan fyysiseen pisteeseen avaruudessa samaan aikaan...

Mutta onhan meillä myös sitä näyttelijäntyötäkin, ja Nousiaisen Jyrki sitä pitämässä. Ja jottei akrobatiatunnit menisi täysin hukkaan, mikä onkaan parempi tapa tehdä improvisoitu kohtaus kuin hujauttaa pahaa-aavistamaton näyttelijätoveri lennokkaalla karhunhalauksella pöydältä lattialle. Ja tauonhan voikin sitten viettää tekemällä imrovisoidun tulkitsevan tanssin toisen monologiharjoittelun tahdittamana. Jyrkiä hyvinkin vapaasti lainatakseni, ei ole sääntöjä, näyttämö on vapaa tila. Mitä kaikkea sitä voikaan ihminen saada aikaan, kun päästää itsensä vapaaksi?

Keskiviikko 16.11.2011

2011-11-17T10:07:00.000+02:00

Ah! Mikään ei oo ihanampaa kun alottaa päivä tanssilla! Anna piti meille ensimmäisen tunnin streettiä (onneks kukaan oikea hoppari ei ollu kattomassa kun tää yks nykäri hytkyy puolelta toiselle) ja sitten lihaskunnon jälkeen päästiin meidän joulushow demo koreon pariin. Tehdään siis Bob Fosse All That Jazz, eli paljon on pieniä liikkeitä ja teräviä aksentteja, tykkään! Meitä on todella eri tasoisia tanssijoita, mutta koreo on tähän mennessä sen verran yksinkertainen, että eiköhän kaikki pääse mukaan :)
Ruokailun jälkeen meillä oli näyttelijäntyötä Jevgenin kanssa. Paikalla ei ollu tarpeeks porukkaa, että oltaisiin tehty isompia väkivaltakohtauksia, niin meillä on vähän erilaisempi päivä. Perinteisen "pyörylä" leikin jälkeen mentiin pareittain "seuraa johtajaa" lämppää, jossa toinen liidaa ja luo liikettä ja pari matkii perässä. Sitten saatiinki hieno idea kertoa kummitus juttuja! Valot vaan kii ja kynttilöitä lattialle... Lopuks tehtiin vielä improja Jeven tapaan. Meinaa siis että pitää mahd hankalaan tilanteeseen ajaa ittensä ja pari ja vielä mahd aidosti. Aika paljon mahtu taas yhteen päivään!

Perjantaina 6.5.2011

2011-05-10T12:10:00.000+03:00

Viikko Panun hoidossa sujui hyvin, paljon puhuttiin näyttelijäntyöstä, omista kokemuksista ja siitä, mitä ollaan opittu kuluneen lukuvuoden aikana. Panu pisti heti maanantaina tuulemaan, ja muokkasi Romeon ja Julian kohtauksia energisemmiksi ja toimivimmiksi. Käytännössä siis meidän näyttelijöiden läsnäoloa lisättiin, ilmaisua suurennettiin ja kohtausten asemointia muunnettiin vähän. Tällaisia säätöjä tehtiin koko viikko, kokeiltiin eri tapoja tehdä ja Panu pisti meihin lisää eloa. Näyttämöllehän ei mennä nukkumaan tai ujostelemaan, vaan kun tehdään, niin tehdään täysillä. Oli hienoa kokea ja nähdä, miten lamput syttyivät päiden päällä. Saimme näppärästi valotkin luomaan tunnelmaa ja auttamaan näyttelijäntyötä, ja nyt, kun musiikkikin tulee kajareista, niin minäkin voin viettää aikaani verhoissa mankan napin painamisen sijaan.
Loppulaulu vaatii vielä treeniä, välillä se kuulostaa hyvältä, välillä sietämättömältä. Yhteispeliä tarvitaan kovasti tässäkin asiassa. Hyvää yhteishenkeä on ryhmästämme löytynytkin viimeisten viikkojen aikana. Ainakin itselläni on ollut hyvä olla 16-henkisessä porukassamme. Panu varoittelikin myös siitä, että teattereissa, kuten muillakin työmailla, on usein energianimijöitä, ihmisiä, jotka valittavat aina, ja luovat negatiivista ilmapiiriä työyhteisöön. Tällaisia ihmisiä pitää varoa, ja ennen kaikkea tulee huolehtia, ettei itse ala sellaiseksi. Yhteinen tsemppaaminen on tämän lajin suola ja sokeri, eikä tätä työtä tehdä koskaan yksin. Siksi on hyvä pitää huoli itsestään ja muista.
Kokonaisuutena näytelmä toimii jo täysin moittettomasti, ja odotan innolla, miten Vesa reagoi tällä viikolla tehtyihin muutoksiin...

Tiistaina 26.4.2001

2011-04-27T11:02:00.000+03:00

Lukuvuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, ja pääsiäislomalta kouluun palaaminen tuntui hyvältä. Vaikkakin meininki oli aamupäivällä yhtä veltto kuin maanantaisin.
Ohjaajamme oli suuressa armollisuudessaan valinnut meille tytöille vielä vähän lisää tekstiä opeteltavaksi, joten siihen on syytä nyt panostaa. Tanssit ja laulu kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta kyllä ne siitä. Otti aivoon, kun kaikki eivät taaskaan olleet paikalla harjoituksissa. Mutta minkäs teet...
Aamu meni vanhaa kertaillessa ja yhtä näytelmän alkupään kohtausta hioessa.
Iltapäivällä tartuimme uuteen tekstinpätkään. Jokainen tyttö meni vuorollaan näyttämölle, ja puhui sen, mitä uudesta tekstista muisti. Oli järkyttävää, kun ei vielä osannut tekstiä, mutta se ei ollutkaan pääasia. Tärkeämpää oli olla ja elää näyttämöllä, hengittää ja antaa sydämen sykkiä. Tuntui hauskalta, vaikkei muistanutkaan tekstiä paljoakaan vielä.
Kolmen päivän päästä siis ohjaajan vaihto. Mitäköhän siitä tulee?

Keskiviikkona 20.4.2011

2011-04-21T11:50:00.001+03:00

Aamu kului Romeon ja Julian tansseja pähkäillessä, ja homma alkaa pikkuhiljaa toimia. Kunhan kaikki olisivat vain paikalla, niin ei tarvitsisi huolehtia. Jokainenhan on korvaamaton näissä teatterihommissa...
Tanssien ohjaaminen on haastavaa ja hauskaa puuhaa, vaikken sitä aiemmin juuri ole tehnyt. Kapellimestarointikin on yksin minun hallussani, ja olen tästä vastuusta suuresti ohjaajalle kiitollinen. Välillä vain tuntuu, ettei taidot ihan riitä. Yritys on kuitenkin kova.
Huomenna olisi sitten ensimmäinen varsinainen näytelmän läpimeno, ja sen jälkeen neljän päivän pääsiäisloma. Toisaalta ahdistaa ajatella, että koulua on tosiaan ainoastaan kolme viikkoa jäljellä. Nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että kaikki tulee onnistumaan niin kuin pitää. Laulu ja tanssit kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta muuten ei ole juuri minkäänlaista hätää. Tunneilla on pääasiassa mukavaa. Näytelmässä mukana oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko ajan itse näyttämöllä ja äänessä, itse esimerkiksi olen enemmän juuri noissa koreografia- ja laulunjohtohommissa. Häkellyin tänään, kun ohjaajamme Vesa kutsui minua oikealla nimelläni, hänellä kun on melkein meille kaikille omat lempinimet. En edes tiennyt, että hän tietää oikean nimeni! Ihmiset ovat niin yllätyksiä täynnä...
Näyttämölle emme päässeet tänään, mutta se ei juuri harjoituksia haitannut.

Torstaina 14.4.2011

2011-04-19T12:37:00.000+03:00

Opinnäytetyö alkaa saada muotoaan, ja kohtauksia on jo hitsailtu yhteen. Tanssikoreografiat on saatu tehtyä, ja nyt ne pitäisi vaan iskostaa luihin ja ytimiin. Tänään teimme itsensähyväksymisharjoitusta melkein koko päivän, mikä teki hyvää itse kullekin. Kohtauksia on hauska katsoa ja harjoitella, kun kokeillaan erilaisia tapoja tehdä asioita ja sanoa repliikkejä. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Sellaista on elämä, ja sellaista on teatteriopisto.

Keskiviikkona 6.4.2011

2011-04-07T15:16:00.002+03:00

Opinnäytetyön valmistaminen on nyt alkanut, ja töitä riittää. Taiteilijaelämä kun on jatkuvaa vuoristorataa, niin tänään oli yksi niistä päivistä, kun jyrkkä alamäki sai otteen tästä opiskelijasta. Seitemälletoista ihmiselle noin 20 neliön kokoinen harjoitustila on hiukan liian pieni, ja tunneilla tulee tuskaisen kuuma. Hyvä, ettei joku kohta pyörry tunneilla! Uuden ohjaajan tapoihin on vielä totuttelemista, ja roolijako ei aivan mennyt niin kuin oli luvattu. Eipä sillä, etteikö jokainen repliikki ja rooli olisi yhtä tärkeä. Kun toinen ryhmä kirjoittaa itse näytelmänsä, me riepottelemme Shakespearen Romeota ja Juliaa. Loistava teksti sinänsä, mutta kun käsikirjoitus on lyhennetty kuuteen sivuun, jää yhdelle ihmiselle kovin vähän sanottavaa. Vaikka en tiedä, onko sillä niin suurta merkitystä loppujen lopuksi. Kaikki saavat kyllä töitä riittävästi, näytelmässä ei ole ainakaan yhtään turhaa vuorosanaa. Tässä alkuvaiheessa on turha spekuloida, millainen näytelmästä sitten loppujen lopuksi tulee, hyvä toivottavasti. Koreografiat tehdään itse, niitä ei ole vielä saatu edes alulle. Onneksi ne tehdään yhdessä, ettei homma jää yhden ihmisen harteille. Itse en ainakaan niin taitava ole, että osaisin tehdä toimivat ja oikeanlaiset koreografiat näytelmän kahteen tanssiin. Yksi laulukin näytelmässä on, ja sen harjoittelu jää meidän omille harteillemme. Kokeilimme laulua jo muutaman kerran yhdessä, ja se kuulosti mielestäni lupaavalta.

Maanantaina 28.3.2011

2011-03-31T15:04:00.002+03:00

Tämän jakson viimeinen viikko alkoi rennosti tanssitunneilla, ja demo saatiin valmiiksi. Iltapäivä kuluikin poikkeuksellisesti lauludemon parissa, ensin puolitoista tuntia harjoituksissa ja sen jälkeen itse demossa. Lauluja laulettiin yhteensä kahdeksan, lisäksi yksi duetto ja yksi soolo. Itse pääsin onnekseni myös säestämään kahta laulua. Harmi vain, että yhdentoista viikon laulu-urakan jälkeen katsomon hämärissä näkyi vain yhdeksän katsojaa. Ajankohta ei ollut ehkä kaikkein otollisin suuremman yleisömäärän saavuttamiseksi. Demo oli päänäyttämöllä, mikä aiheutti sen, että kuumat spottivalot nostivat hien otsalle. Eipähän ainakaan ollut kylmä siinä lauleskellessa. Olisin toivonut ehkä enemmän intoa joihinkin lauluihin, ja lisäksi ongelmia aiheutti se, ettei meinannut kuulla näyttämön toisella laidalla laulavien ihmisten ääniä. Joissain kappaleissa tuli vähän erirytmisyyttä, mutta nämähän ovat vain pikkuvikoja. Kaiken kaikkiaan ainakin minulla oli hauskaa, ja nautin demosta. Ainakaan en unohtanut minkään laulun sanoja....

Torstaina 24.3.2011

2011-03-24T23:18:00.000+02:00

Aamu kului totuttuun tapaan Emilian kanssa monen hengen kohtauksia työstäen. Repliikkien opettelu on vaivan arvoista, silllä on raivostuttavaa katsella ja tehdä kohtausta, jos ihmiset eivät ole opetelleet repliikkejään. Onneksi suurin osa ryhmästä oli tehnyt läksynsä. Itselle on ainakin moninkertaisesti helpompaa työskennellä, kun ei tarvitse heilua joku paperi kädessä tai flirttailla jatkuvasti kuiskaajan kanssa. Toki repliikkien oppimiseen vaikuttaa niiden haastavuuskin; jos vuorosana on pitkä ja monimutkainen, se vaatii enemmän aivotyötä kuin pieni ja helppo repliikki. Tällä kertaa en itse päässyt paljoa tekemään, mutta sitäkin arvokkaampaa on seurata toisten tekemisiä ja ottaa opikseen. Sitä paitsi kun monella on sama rooli, on hyödyllistä ja aikaa säästävää muistaa, mitä ohjeita opettaja on muille antanut.
Akrobatiassa oli tapaturma-päivä; yhdeltä nyrjähti nilkka voltissa ja toinen satutti reitensä demoharjoituksissa. Itselleni ei onneksi ole vielä, ihme kyllä, sattunut vielä mitään koulussa. Tekevälle sattuu. Kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella temppuja vaihe vaiheelta, saattaa välttyä ainakin joiltain onnettomuuksilta.
Harjoittelimme siis demoa, joka on ensi viikon perjantaina. Harjoitukset menivät mainiosti, ja demosta tulee hieno. Jokainen pääsee esittelemään taitojaan, ja ryhmissä tehtävät pyramidit yms. ovat jo kohdallaan. Hyvä ME!
Lopputunnista treenasimme kovaa omia tavoitteita. Voltit alkavat sujua, ja tunnelma tunneilla oli positiivisen kannustava. Omalla mielentilalla voi vaikuttaa hyvinkin paljon liikkeiden onnistumiseen. Positiivinen ja kärsivällinen asenne kannattaa!

Keskiviikkona 16.3.2011

2011-03-17T10:23:00.001+02:00

Päivä alkoi tanssin merkeissä. Alkulämmittelyn jälkeen vähän tekniikkaa, ja sijaisen sijaisen keksimää pientä koreografiasarjaa.
Lisäksi treenasimme taas vatsa-, selkä- ja pakaralihaksia. Mukava polte lihaksissa ja hikipisarat otsalla, siinä oikeanlainen aamu näyttelijäopiskelijalle!
Maanantain tanssituntien jäljiltä kipeät reisilihakset saivat myös kyytiä!
Iltapäivä sujui mukavasti Emilian kanssa kohtauksia hioen. Näyttelijätyö todella on toistoa, kun yhtä lyhyttä kohtausta veivataan edestakaisin uudelleen ja uudelleen. Jos kärsivällisyys riittää, saattaa omakin näyttelijäntyö jopa alkaa luonnistua, ja kohtauksessa toimiminen saada merkityksiä. On tärkeää myös opetella repliikkinsä oikein, sillä käsikirjoittaja on kuitenkin parempi keksimään repliikkejä kuin näyttelijä. Kuiskaajalle ei saa suuttua, jos hän syöttää repliikkejä ja puhuu päälle. Kuiskaajan tehtävä on keskeyttämättä kohtausta auttaa näyttelijää sanomaan sanottavansa oikein. Tunnelataus ei saisi katketa repliikin unohtamiseen, vaan kuiskaajan avustujsella kohtaus jatkuu koko ajan pienistä unohduksista huolimatta.
Suuren poissaolomäärän vbuoksi pystyimme harjoittelemaan vain yhtä useamman hengen kohtausta, mutta ne, joilla ei ollut tekemistä, saivat lopputunnista uuden, kolmen hengen kohtauksen.
Yksi koulupäivä taas takana, ja enää tasan kaksi kuukautta tätä ihanuutta jäljellä. Toivottavasti osaisin ottaa kaiken vielä irti näistä viimeisistä viikoista!

Perjantaina 11.3.2011

2011-03-14T09:19:00.001+02:00

Väsymys painaa päälle, mutta kolme tuntia dramaturgiaa oli jaksettava istua paikallaan vielä ennen viikonloppua. Aiheet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, tänään käsittelimme juonta ja tarinankerrontaa. Näyttelijän on tärkeää hahmottaa myös dramaturgiaan liittyviä perusasioita, onhan näyttelijäntyössä kyse enimmäkseen jonkun toisen kirjoittaman tekstin käsittelystä. Tunnit kuluvat yhdessä annettuja monisteita läpikäyden ja ääneen lukien,. Lopuksi teemme aina tehtäviä, ja kirjallisia kotitehtäviä on ensi viikollekin tehtävänä. Tunneilla sitten käisttelemme kotitehtäviä, ja tänään saimme kuulla erialaisten itsekeksittyjen henkilöhahmojen tarinoita. Mielenkiintoisinta onkin itse päästä pähkäilemään juonikuvioita hahmonsa pään menoksi. Ei välttämättä ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa!

Maanantaina 21.2.2011

2011-03-01T17:22:00.000+02:00

Tanssitunneilla viimeistään heräsi uuteen viikkoon, kun alkulämmittelyn ja tekniikkaharjoitusten jälkeen treenattiin vielä vatsa- ja selkälihaksia. Myös hauikset ja ojentajat pääsivät töihin treenissä. Kannatus on yksi tanssin tärkeimmistä asioista, keskivartalo ei saa lörpsähtää, ja siksi onkin tärkeää vahvistaa keskivartalon lihaksia. Myös jalkojen asennon kanssa saa olla todella tarkkana.
Harjoittelimme tulevaa tanssidemoa, joka on aika urheilumainen. Ainakaan koreografia ei ole liian vaikea hallittavaksi. Harjoittelu oli hauskaa, ja tuntien jälkeen olo oli virkeä ja lämmin.
Iltapäivän vietimme Jyrkin tutussa seurassa prosessia dialogeihin etsien. Jos monologi oli haastava prosessoida, niin dialogi se vasta haastavaa onkin! Ainakin itselleni on vaikeaa kärsivällisesti etsiä prosessia, ja varsinkin, kun dialogin pitäisi toimia toisen ihmisen kanssa, jolla on oma prosessinsa meneillään.
Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, siitä voimme olla varmoja. Mielenkiintoista on se, mihin prosessi vie. Sitä ei voi kukaan edeltä käsin tietää...

Torstaina 17.2.2011

2011-02-17T19:07:00.000+02:00

Aamu kului uuden näyttelijäntyön opettajan, Emilia Pokkisen, kanssa monen hengen kohtauksia kokeillen. Kohtaukset olivat näytelmästä Pohjanmaa. Emilian työskentelytavat tuntuvat ainakin näin alkuun oikein hyviltä ja toimivilta. Ohjaus on selkeää, ja jokainen pääsee tekemään jotakin tuntien aikana. Myös toisten työskentelyä seuratessa oppii paljon. Lisähässäkkää syntyi, kun Roolituspalvelu oli koekuvaamassa meitä oppilaita arkistoihinsa. Jokainen kävi vuorollaan pikaisesti esittelemässä itsensä ja puhumassa monologinsa kameralle. Itselleni kokemus oli oikein mukava. Erittäin kirkkaat spottivalot vain häikäisivät kameran edessä ollessa. Toivottavasti joku päivä tärppäisi, ja saisi jopa töitä Roolituspalvelun kautta tässä työtarjonnan puutteisessa maailmassa.
Iltapäivällä oli vuorossa akrobatiademon harjoittelua ja omien taitojen kehittämistä. Viime viikolla tehtiin henkilökohtaiset tavoitelistat, ja nyt seuraavien viiden viikon aikana on tarkoitus, että jokainen pääsee asettamiinsa tavoitteisiin. Itse pääsin yhteen tavoitteeseeni tänään, kun sain roiskaistua flikin vihdoin ja viimein! Onnistuminen antoi paljon lisäpuhtia ja riemastutti. Kun ajattelee, että onnistuu, niin onnistuu. Harjoittelussa on vain oltava kärsivällinen ja sinnikäs. Ensi viikolla taidan yrittää volttia permannolla. Päällä seisontaa ja kuppikuperkeikkaa on vielä treenattava ankarasti!
Tätä jaksoa onkin vain kuusi viikkoa, eli enää vain viisi viikkoa jäljellä! Aika juoksee niin nopeasti, että täytyy alkaa käydä juoksulenkillä, että pysyy perässä!

Perjantaina 11.2. 2011

2011-02-12T22:48:00.000+02:00

Tänään oli poikkeuksellinen koulupäivä, sillä aamu meni teatterihistorian lyhyen ja ytimekkään tentin parissa pähkäillessä, ja kahdeltatoista demottiin. Ennen demoa oli rutkasti aikaa hommailla omia juttuja ja pelata vielä viimeiset pyörylät. Sitten jouduimme heittämään hyvästit niin ihanalle Jeve-opettajallemme kuin pyörylällekin. Demo kesti melkein kaksi tuntia. Kohtauksia oli paljon ja jotkut olivat aika pitkiä. Kaikki olivat nähneet selvästi vaivaa kohtaustensa eteen, ja välillä naurettiin ja välillä säikyttiin aseen laukauksia. Itselle jäi melko tyytyväinen mieli omista kohtauksista, kun ne eilen vihdoin alkoivat onnistua myös omalta osaltani. Joskus tajuaa vasta silloin, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Joka tapauksessa demo oli nautittavaa katsottavaa, ja lopuksi kiitimme opettajaamme ryhmähalauksella ja omatekoisella kortilla. Ensi viikolla uusi jakso ja uudet tuulet!

Tiistaina 1.2.2011

2011-02-07T08:46:00.000+02:00

Tiistaiaamu lähti mukavasti käyntiin jälleen hauskaakin hauskemman pyörylän merkeissä. Harmi vaan, että pyörylän peluu loppuu ensi viikon jälkeen jakson vaihtuessa, joten nyt on otettava kaikki irti vielä viimeisistä pelihetkistä!
Työskentelimme Jeven avustuksella kolmen hengen kohtausten parissa. Omasta ryhmästäni puuttui yksi henkilö, joten meidän piti keksiä muuta tekemistä. Uusia toimivia kohtauksia on välillä vaikeaa keksiä, ja tällä kertaa kuningasideat olivat todella vähissä. Siispä kirjoitimme lorvailun jälkeen vihdoin räpin opettajallemme. Siitä tulikin aika hyvä, tai ainakin todella huvittava...
Iltapäivällä oli monologidemon vuoro. Sydän hakkasi ainakin kahta sataa, mutta olo oli silti varma ja hyvä. Jokainen teki monologinsa vuorollaan, ja koko demo kesti noin kaksi tuntia. Hiukset ja kasvot märkinä jokainen pisti parasta pöytään. Ja jokainen onnistui. Joillain oli kaksikin tekstiä prosessoitavana, ja mielestäni kaikki tekstit olivat mielenkiintoisia, toiset itkettivät ja toiset naurattivat. Itsestäni tuntui, että omat monologit olisivat tietysti voineet mennä paremmin, mutta oppimassahan tässä vasta ollaan. Jälkikäteen olo oli joka tapauksessa tyytyväinen.

Tiistaina 25.1.2011

2011-01-26T12:54:00.002+02:00

Näyttelijäntyötä koko päivä. Ihanaa! Aamupäivä työskenneltiin kolmen hengen kohtausten parissa, ja välillä oli jopa tylsää, kun vain istuskeltiin ja mietittiin.
Töitä kyllä riittää, kun niitä itselleen kehittelee. Repliikkejä on helpompi keksiä ryhmässä, sillä silloin jokainen voi laittaa itselleen juuri sellaiset repliikit, jotka sopivat omaan suuhun. Välillä motivaatio vähän lopahtaa, kun ei olla ihan varmoja, mihin suuntaan kohtausta pitäisi työstää. Haastetta siis riittää rankkojen roolien sisäistämisessä ja niiden uskottavasti esittämisessä. Varsinkin sellainen rooli on vaikea, joka ei liity omaan elämään millään tavalla.
Iltapäivällä kertailimme Jyrkin kanssa monologeja, sillä demo on viikon päästä. Prosessi kulkee jokaisella ryhmäläisellä, ja on ilo tehdä omia tekstejä ja kuulla ja nähdä muiden onnistumista. Kun monologia lähestyy oikeasta kulmasta, ei näyttelemiselle jää enää tilaa, vaan ihminen alkaa tehdä varsinaista näyttelijän työtä. On todella upeaa huomata, miten jokainen on kehittynyt tekstin ja tunteiden käsittelyssä. Monologi on itsellekin kuin uusi joka kerta, kun sitä lähtee prosessoimaan. Täytyy vain Jyrkin ohjeen mukaan muistaa, ettei mene liian pitkälle tässä leikissä, koska silloin fakta ja fiktio sekoittuvat vaarallisesti toisiinsa. Aina järki mukana!

Torstaina 20.1.2011

2011-01-20T22:34:00.000+02:00

Päivä ei alkanutkaan puhetekniikan tunneilla, sillä opettajan sairastumisen vuoksi pääsimme katsomaan jatkolinjan Hyvää Yötä Herra Hakkarainen- näytelmää. Näytöksen jälkeen pelasimme (hieman luvatta) pyörylää ruokatuntiin asti. Meillä oli todella hauskaa, ja mustelmat polvissa kertovat, että peliin on antauduttu oikein kunnolla. Niin yksinkertainen lämmittelypeli kuin pyörylä onkin, se on ehdottomasti tämän kouluvuoden paras urheilulaji!
Iltapäivällä, kun hiki oli jo kuivunut, jatkoimme tavalliseen tapaan näyttelijäntyöntunneilla, ja alkulämmittelynä oli vielä vähän lisää pyörylää. Kolmen hengen kohtaukset alkavat saada oikeita ja toimivia muotoja ja repliikkejä, toisissa on vielä enemmän hiomista ja toiset ovat vain pientä hiontaa vailla. Hyvässä ryhmässä on mielekästä työskennellä, ja keksiä aina uusia ja herkullisempia kohtauksia. Kolmiodraamat ovat kuin suoraan jostain saippuaoopperasta tai elokuvasta( paitsi meidän tekemämme ovat tietysti paljon paljon parempia!)

Keskiviikkona 12.1.2011

2011-01-12T18:25:00.000+02:00

Vuosi vaihtui vikkelästi, ja on taas aika nauttia Teatteriopiston antimista. Tänään jatkoimme omien kohtauksien työstämistä, ja aloimme työskennellä kolmen hengen ryhmissä näyttelijäntyön tunnilla. Tunnit kuluivat mukavasti kohtauksien dramaturgiasta keskustellen ja repliikkejä pohtien. Hauskaa oli taas!
Iltapäivällä saimme laulaa loilottaa kuorolauluja, ja hyvältä kuulosti. Itse nautin valtavasti muiden kanssa laulamisesta, ja on upeaa, että osaamme laulaa moniäänisesti. Lauluja on harjoiteltavana jo ainakin viisi, ja niitä pitäisi kai pikkuhiljaa yrittää oppia ulkoakin...

Maanantaina 20.12.2010

2010-12-21T12:00:00.000+02:00

Tämä hyvinkin tynkäinen viikko alkoi hieman erilaisissa merkeissä, sillä Jyrkin sijaisena meillä oli Jevgeni, ja kaikki peruslinjalaiset olivat yhdessä näyttelijäntyöntunneilla. Hauskaa oli; alkulämmittelynä superpyörylää, eli ns. polttopalloa kahdella pallolla, joista toinen pomppi niin, että sai olla varovainen kattokruunun kanssa. Lämmittelyn jälkeen leikittiin jo syksyllä tutuksi tullutta seuraa johtajaa-leikkiä, jossa pareittain matkitaan toista. Toinen esimerkiksi liikkuu ja ääntelee kuin känninen oranki, ja toinen vain tekee perässä parhaan taitonsa mukaan. Eläimellisen menon päätyttyä työstimme pareittain valmista( mutta sitäkin sekavampaa) dialogia. Kaikilla oli siis sama kahdeksan repliikin dialogi, johon sitten keksittiin henkilöt ja tapahtumat. Lopputunnista aikaansaannokset katsottiin, ja ihme kyllä, kaikilla pareilla oli hyvin erilaiset kohtaukset. Yhdessä oltiin ripittäytymässä, toisessa maalaushommissa, kolmannessa ravintolassa. Vaikeinta oli keksiä, miten repliikit saisi sopimaan kohtaukseen ilman, että ne kuulostavat päälleliimatuilta.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla nauraessa. Joululoman tarve näkyi jo hieman (ainakin itselläni) väsymyksenä ja levottomuutena. Silti oli hauskaa tehdä taas yhdessä, pareittain ja pienissä ryhmissä, pyramideja, voltteja ja erilaisia nostoja. Luottamus toisiin kasvaa tehdessä, ja välillä voi vain nauraa yhdessä epäonnistuneelle yritykselle.

Perjantaina 17.12.2010

2010-12-20T09:21:00.000+02:00

Lukukausi vetelee viimeisiään, ja perjantai oli lyhyt ja ytimekäs. Ensin noin kolmen tunnin luento teatterihistoriaa, ja sen jälkeen näyttelijäntyön demot. Teatterihistoriaa opettaa ohjaaja Rauli Jokelin, jolla on hyvin mielenkiintoisia näkökulmiä uskontoa, ihmistä ja teatteria koskevissa asioissa. Itse teatterihistoria on välillä jopa puuduttavaa, ainakin tuntien melutasosta päätellen. Onhan se vaikeaa, kun on totuttu puuhailemaan, eikä istumaan paikallaan ja kuuntelemaan... Kieltämättä itsellekin muistuu teatterihistorian tunneilla mieleen lukion historiantunnit, mutta se ei tarkoita, etteikö asia kiinnostaisi. On hyvin tärkeää tuntea oman alansa menneisyyttä, jotta voi ymmärtää sen nykyisyyttä. Sitä paitsi teatterin historiaan mahtuu valtavasti pöyristyttäviä yksityiskohtia! Tiesittekö esimerkiksi, että kristinuskon noustua valtionuskonnoksi antiikin Roomassa, teatteri joutui kirkonkiroukseen, ja näyttelijöiltä kiellettiin uskonto?
Teatterihistoriasta saa tietysti kaksinverroin enemmän irti, jos on ollut peruskoulun ja lukion historiantunneilla korvat höröllään. Seitsemässä viikossa ei tietenkään ehdi aivan kaikkea historiaa käydä läpi, joten olisikin syytä lainata aiheen kirjallisuutta, jos yhtään kiinnostaa syventyä tunneilla esitettyihin asioihin. Helmikuussa on tiedossa tentti, joten motivoituminen kannattaa. Ei oppi ojaan kaada!

Maanantaina 13.12.10

2010-12-13T20:36:00.000+02:00

Huhu! En voi muuta sanoa. Maanantait alkavat aina vähän nihkeästi; ei jaksaisi herätä kellon soittoon ja tekisi mieli vain kääntää kylkeä moisen laitteen soidessa!
Mutta onneksi heräämistä auttaa se, että tietää pääsevänsä kouluun (kuinka moni TEISTÄ pystyy sanomaan noin??;)). Takana ihan mielettömän hauska päivä taas.
Aamu aloitettiin monologien kimpussa ja kyllä niistä oikeasti on nyt jo muovautunut todella vaikuttavia teoksia. Prosessi on siis kaikilla käynnissä, eikä sitä käy estäminen.

Iltapäivällä suunnistettiin akrobatian tunnille, mutta tällä kertaa oli tiedossa jotakin uutta: Ryhmä- ja pariakroa! Sitä kun on nähnyt sivusta monia taitureita vääntämässä pyramidia ja kaiken maailman erilaisia asetelmia, oli kivaa päästä kokeilemaan niitä nyt ihan itse! Lämmittelynä toimi karhunpaini (erittäin pelottavan tuntuista, mutta hyvännäköistä) ja lentokoneella lentäminen. Katsokaa googlesta, jos ette tiedä mitä tarkoitan;)) Lopputunnista pääsimme kahdessa ryhmässä kokeilemaan opettajan opastuksella joitakin muodostelmia, jotka ovat liian monimutkaisia tähän selitettäväksi. Ensiviikolla saadaan ehkä kuvia kehiin. Hauskaa kuitenkin oli ja opettajan kanssa vielä lopussa puhuttiin, kuinka kehitystä viime syksystä on tapahtunut aivan valtavasti,jes!

Tiistaina 7.12.2010

2010-12-08T17:37:00.000+02:00

Jakso vaihtui, ja tänään oli koko päivän näyttelijäntyötä. Aamupäivä etsittiin vaihteeksi hullua itsestämme, ja tuntien lopuksi esitettiin aikaansaannokset. Hyviä hulluja meistä jokaisesta löytyy! Hullun esittäminen ei tietenkään ole sitä, että käyttäytyy vain sekopäisesti, vaan täytyy elää hulluimmatkin asiat itselleen todeksi. Esimerkiksi jos Jeesus tulee raiskaamaan hullun, niin kyseiselle hullulle tämä asia on täysi tosi, vaikka se ei muille millään tavalla tosi voisi ollakaan. Hulluna kannattaa myös tehdä asiat selkeästi ja isostikin, eikä jäädä nurkkaan nyhräämään.

Iltapäivällä työstimme taas Jyrkin kanssa monologeja, ja jokaisella paikalla olleella oli tapahtunut kehitystä tekstin suhteen. Kun tekstiä vain lähestyy oikeasta kulmasta, mikään ei voi pysäyttää prosessia ja sen vaikutusta toimintaan. Toimintahan syntyy sisäisen liikkeen kautta. On mahtavaa, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi monologeja työstettäessä, vaan jokainen ryhmäläinen saa tukea ja opetusta saman verran. Välillä prosessointi onnistuu, toisella kerralla taas saattaa joutua repimään itseltään hiukset päästä ja puremaan hammasta. Aina ei voi onnistua, se on hyvä muistaa. Alamäetkin kuuluvat näyttelijäntyöhön.
Suuren opiskelijakadon vuoksi lopputunnista jäi rutkasti aikaa kaikenlaisille turinoille, ja Jyrki intoutuikin kertomaan itsestään ja lapsuudestaan hurjia ja hassunhauskoja tarinoita. Päivästä jäi hyvä mieli. Taas saatiin uusia eväitä näyttelijän kivikkoiselle tielle!

Keskiviikkona 01.12.2010

2010-12-02T19:57:00.000+02:00

2. jakson viimeisiä päiviä viedään!
Viimeinen improvisaation tunti takana:( Vähän haikeudella nyt mennään, mutta onneksi perjantaina on vielä tiedossa demo, jossa pääsemme näyttämään kyntemme ja mitä kaikkea olemme improssa oppineet. Siitä tulee niin hauskaa!
Improvisaation tunti meni siis demoa suunnitellessa. Jokaisen omat tehtävät käytiin läpi ja kehiteltiin vielä joitakin ideoita. Hyvältä näyttää;)

Jeven kanssa näyttelijäntyössä puitiin dialogeja. Parin kanssa harjoitteleminen on aina yhtä mielekästä, mutta toki siinä on myös omat haasteensa. Ainahan ei mene nallekarkit tasan, eli siis vastanäyttelijän kanssa täytyy hakea yhteistä säveltä kohtauksessa aina joskus. Toki löytyy myös niitä päiviä, kun kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen ja homma toimii. Niin tai näin, parityöskentely tekee hyvää monologin harjoittelun vierellä:)

Maanantaina 29.11.2010

2010-11-29T20:26:00.000+02:00

Jyrkin kanssa monologit alkavat löytää muotojaan, ja jokaisella on oivat edellytykset syöksyä prosessiin, jossa ei tunneta pelkoa, ja jossa kaikki on sallittua. Rankkoja tarinoita, suuria tunteita ja voitonriemua tiedossa. Onneksi tekstien kanssa ei ole siinä mielessä kiire, että ne pitäisi ennen joulua esittää. Jokainen saa rauhassa prosessoida, vaikkakin tekstin ulkoa muistaminen helpottaa suuresti. Ilmaisu tulee Jyrkin mukaan ilmaiseksi, kun näyttelijä antautuu prosessille. Ihmisen sisällä on siis tapahduttava koko ajan liikehdintää. Näytellä ei edelleenkään saa, vaan olla ihan normaalisti ja antaa tunnemuistin ja ajatustenjuoksun tehdä tehtävänsä. Loppujen lopuksi yksinkertaista, mutta harjoitellessa todella haastavaa! Itselle ainakin on vaikeaa antaa vaan mennä, ja unohtaa tietynlainen kontrollointi. Järkeä ei saa menettää, mutta antautua täytyy.

Akrobatiassa ahersimme yksin tehtäviä juttuja nyt viimeistä kertaa. Vähäisten läsnäolijoiden vuoksi saimme hyppiä isolla trampoliinilla puoli tuntia! Opettajan ohjeistuksella onnistuin minäkin tekemään voltin trampoliinilta, vaikkakin onnistuminen jäi vain pariin kertaan. Silti on aina yhtä makea fiilis, kun tekee jotain oikein. Arabialaista ja flikkiä harjoiteltiin omatoimisesti vaihtelevalla menestyksellä. Lopuksi tehtiin lihaskuntotreeniä parin kanssa, ja sen jälkeen venytykset.
Tekipäs taas hyvää!

Keskiviikkona 24.11.10

2010-11-25T09:47:00.000+02:00

Päivään mahtui näyttelijäntyötä ja improvisaatiota.
Näyttelijäntyön tunnilla käsittelimme kohtauksia ja toimimme yhdessä parin kanssa. Aluksi pelasimme peiliä, ei ihan sitä samaa mitä koulussa aina välituntisin, vaan tässä oli tarkoituksena matkia oman parin liikkeita mahdollisimman tarkasti. Se oli oikeasti jännää ja vaati keskittymistä. Sen jälkeen teimme kohtausharjoituksia, joissa meille oli annettu ennalta lyhyt dialogi ja se piti esittää. Harjoitus oli hyvä ja näimme lopulta monia erilaisia tulkintoja.

Improvisaation tunti oli jälleen kerran (ainakin minusta) todella mukava ja hauska. Siihen sisältyi ensimmäistä kertaa sooloilua! Jokainen sai mennä vuorollaan yksin yleisön eteen, joko kirjoittamaan päiväkirjaa, tottelemaan ilkeää sisäistä ääntään tai olemaan kolmessa paikassa (lähes) samaan aikaan;) Hu-huh! Suunnittelimme myös tulevaa demoa, ja mietimme kuka olisi missäkin jutussa mukana. Lähes kaikki ryhmäläiset olisivat halunneet päästä tekemään kaikkea, mutta kooltaan iso ryhmä ei oikein anna siihen mahdollisuutta. No tärkeintä on, että kaikki halukkaat pääsevät tekemään jotakin ja hauskaa sen olla pitää...tietenkin!:)

Maanantaina 22.11.2010

2010-11-23T10:22:00.000+02:00

Jyrki herätteli meidät taas tähän todellisuuteen, ja työstimme tehokkaasti monologeja. Turinat polveilivat hyvinkin mielenkiintoisiin keskusteluihin kaiken maailman asioista, välillä jopa poikettiin hieman aiheestakin. Nautin suunnattomasti Jyrkin tunneista, ja tästä prosessista. Jokaisella ryhmäläisellä on hyvä, toimiva teksti, nyt on aika opetella oma teksti ulkoa. Ettei mene vain lukemiseksi, jotta jotain voi alkaa tapahtua. On kytkettävä itsensä siihen luovaan tilaan, jossa ei ole pelkoa, ja jossa tekstin prosessointi onnistuu parhaiten. Tänään siis mietimme, miten toisen kirjoittama teksti sytytetään. Näytellä ei tarvitse, täytyy vain antaa itselleen mahdollisuus sisäiseen liikehdintään. Saattaa kuulostaa hieman vakavalta, mutta tekstin prosessointi on kaikkea muuta kuin epämielenkiintoista.

Akrobatiassa edistyimme kukin omalla tahdon voimallamme, itse jaksoin taas ihan hyvin pienestä nuhasta huolimatta. Tärkeintä on oppia tekemään liikkeet oikein, ja sitten toistaa niitä mahdollisimman monta kertaa. Trampoliinillekin päästiin taas, tällä kertaa voltin ja flikin merkeissä. Ensi viikolla onkin jo viimeinen kerta tämäntyyppistä harjoittelua, sillä ensi jaksossa aletaan harjoitella pari- ja ryhmäakrobatiaa. Saimme tänään jo esimakua tulevasta hupaisalla lämmittelyharjoituksella, joten akrobatiasta taitaa tulla entistäkin hauskempaa ensi jaksossa!

Tiistaina 16.11.2010

2010-11-18T18:21:00.000+02:00

Huh huh! Liikuntapainoitteinen päivä takana ja olo sen mukainen...eli siis aivan mahtava! Tiistai aloitettiin taas tanssilla ja on hienoa huomata, kuinka kaikki kehittyvät koko ajan aivan valtavasti. Alkaa jo ihan pyörryttää kaikki koreografia ja musiikki:D Vähän voi havaita syysväsymystä kanssaihmisissä, mutta ei se silti tahtia haittaa. Päinvastoin! Tuntuu hyvältä, että pimeyden ja kylmyyden keskellä saa niin paljon energiaa siitä, että koko ryhmä yhdessä liikkuu ja tekee.

Jyrki Nousiainen puhui taas viisaita näyttelijäntyön tunnilla, eikä liikkuminenkaan jäänyt välistä. Vaikka ei ole edes lunta maassa, niin mehän otimme jo varaslähdön hiihtämiseen. Tosin ilman suksia, sauvoja ja sitä lunta. Salin lattia toimi hyvin latuna ja kuvitellut sukset liukuivat hyvin...no ainakin melkein. Huomenna varmasti paikkoja särkee, mutta sehän on vain sitä HYVÄÄ kipua. Eli suunta kohti huomista ja uusia kip.. juttuja ;)

P.S. Koittakaapa kukin kohdallanne laulaa "Taivas on sininen ja valkoinen" ja juosta paikoillanne samaan aikaan! (vinkki:KAIKKI lähtee keskustasta)

Maanantaina 15.11.2010

2010-11-16T15:23:00.000+02:00

Viikko lähti taas mehevästi käyntiin Jyrkin opastuksella. Keskityimme keskustaan eli vatsaan ja teimme erilaisia liikunnallisia ja koordinaatiota harjoittavia liikkeitä. Improvisoituja dialogejakin kokeiltiin, ja nautin kovasti siitä, miten hyvin homma toimi, kun pääsi vauhtiin. Täytyy vain toimia arkilogiikan varassa ja ottaa impulsseja vastanäyttelijästä. Eikä tarvitse näytellä, käyttää vain vähän mielikuvitustaan. Voi, mikä helpotus! Tekstiä, eli meidän tapauksessamme itse valittua monologia, on käsiteltävä Jyrkin mukaan vailla kunnioitusta, teksti on vain materiaalia. Se mitä ihmisessä tapahtuu, se PROSESSI, on kaikkein tärkeintä. Näytteleminen on siis loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Todeksi elämistä näin hienosti sanottuna.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla hikoillessa, ja tällä kertaa harjoiteltiin arabialaista ja trampoliinilla hyppimistä oikein olan takaa. Myös kärrynpyörä alkaa jo luonnistua, vaikka heikommalta puolelta tekeminen on itselleni aivan mahdotonta. Tänään saimme lämmitellä trampoliiniradalla hyppien. Pieniä onnen oivalluksia tapahtui liikkeiden oppimisessa, ja itselleni ainakin jäi hyvä( joskin hieman väsähtänyt) fiilis tunneista. Eteen päin, sanoi mummo lumessa!

Tiistai 9.11.2010

2010-11-12T13:48:00.000+02:00

Tiistai 9.11.2010

Tiistai on toimintaa täynnä. Ryhmämme suunnisti aamulla HipHopHouseen tanssitunnille muistelemaan, että kuinka se koreografia silloin viimeksi menikään. Oli aivan mahtava aloitus päivälle päästä vähän musiikin tahdissa liikkumaan. Tosin kyllä se epätoivo aina välillä iski, kun jalka menikin vasemman sijasta oikealle ja pää kääntyikin väärään suuntaan, mutta ei se loppujen lopuksi tahtia haitannut! Lopputunnista kuviot olivat taas hyvin hallussa ja iloinen mieli kaikilla päällä, kun palattiin takaisin koululle.

Maanantainen tunti Jyrki Nousiaisen kanssa pisti miettimään monia asioita, mutta tämän päivän tunti vain lisäsi kysymyksiä päässä! Keskityttiin keskittymään keskustaan (eli siis vatsaan), ja pohdittiin kuinka kaiken tulisi olla lähtöisin sieltä. Huh huh! Tunti oli taas hyvinkin antoisa ja opettavainen, lisäsi vain mielenkiintoa tähän hommaan. Ensiviikoksi pitäisi olla valittuna teksti, joka sitten esitetään muille. Vähän jännittää, mutta kuten Mr. Nousiainen sen niin osuvasti sanoi: "Pelko on p*******ä!"

Maanantaina 8.11.2010

2010-11-08T22:36:00.000+02:00

Tänään pääsimme itse Jyrki Nousiaisen käsiteltäviksi. Saimme hyvin paljon pureskelemisen arvoisia ajatuksia näyttelijäntyöstä. Pääasioiksi nousivat, ainakin itselleni, seuraavat asiat:"Älä näyttele, näytteleminen on itselleen puhdistautumista ja kaikki liike lähtee keskustasta( eli vatsasta)." Luulen, että puhun monen opiskelutoverinikin puolesta, kun totean, että Jyrkillä on hyvin ainutlaatuinen tapa käsitellä asioita ja hänen opetuksestaan todella nauttii. Pureskeltavaa riittää varmasti jokaiselle, itse sain valtavan määrän uusia ajatuksia ja näkökulmia jo näin ensimmäisellä kerralla. Kieltämättä pää on vielä hieman sekaisin kaikesta informaatiosta!
Tärkeintä onkin kysyä itseltään: Onko minusta näyttelijäksi? Tästä koulusta on onneksi hyötyä ihan jokaiselle, vaikkei kaikista Paloja ja Ikosia tulisikaan.

Iltapäivällä köröttelimme taas tuttuun tapaan Pirkka-hallille kokeilemaan omia rajojamme ja kehittämään itseämme akrobatiassa. Helppoa se ei ole, mutta se kannattaa. Aivan ehdottomasti. Kun itse uskoo, että kyllä se voltti tai flikki sieltä vielä joskus tulee, niin mikään ei ole esteenä oppimiselle. Akrobatia vaatii kärsivällisyyttä ja oma-aloitteista harjoittelua myös tunneilla. Enää emme tee vain, mitä ihana opettaja käskee, vaan on ajateltava omillakin aivoilla. On hauskaa huomata, että kehitystä tapahtuu joka kerralla, ja kavereiden kannustushuudot ja aplodit antavat mukavaa lisäpotkua onnistumiselle.

Keskiviikkona 22. syyskuuta 2010

2010-09-23T09:56:00.000+03:00

Uusi vuosi, uudet peruslinjalaiset ja meillä tietenkin uudet kujeet.
Kolme ja puoli viikkoa takana Suomen Teatteriopistoa ja alkuhämmennyksestä huolimatta innostus on ainakin itselläni edelleen päällimmäisenä olotilana. Tähän mennessä olemme päässeet raapaisemaan pintaa niin improvisaatiosta, näyttelijäntyöstä kuin puhetekniikastakin sekä hikoilemaan miekkailun ja akrobatian tunneilla. Jo tähän mennessä on löytynyt - no, jos ei muuta niin vuosia kadoksissa olleet vatsalihakset.
Veera-myrskyn tavoin ylitsemme pyyhkäissyt flunssa-aalto näkyi merkittävänä miehistökatona tämän viikon alussa ja myös läsnäolijoissa oli aistittavissa lievää alakuloa ja voimattomuutta. Onneksi tänään lähes koko joukko oli kasassa ja pääsimme näkemään videokuvaa viehättävistä äänihuulista. Muutenkin puhetekniikan tunnit resonoivat varsin mallikkaasti. Näyttelijäntyön yksilökohtaukset hakevat vielä(kin) varmuutta ja säkenöiviä ideoita, mutta ajatukset selkiytyivät tänään varmasti kaikilla. Demon mahdollisuus sai ryhmämme kuitenkin lievän pakokauhun valtaan, mutta itse ainakin odotan kovasti maanantaita ja uusia kohtauksia.
Saa nähdä, joko huomenna onnistuisi kärrynpyörä täydellisesti… tuskin, mutta yrityksistä tulee varmasti näyttäviä.

toista viikkoa opinnäytetöiden pyörteessä

2010-04-16T17:31:00.000+03:00

Huhuh.. nyt olemme painaneet opinnäytetyötä jo liki kaksi viikkoa ja tahti on ollut tietyissä tilanteissa erittäin verkkainen, mutta kokonaisuudessaan tiivis. Tekstin pitäisi olla päässä ja minulla onkin. Nyt voi tosissaan alkaa keskittyä niihin vastanäyttelijöihin, kun sinne stagelle pääsee. Teatterin maailma ei ole tasapuolinen, joten kaikilla ei todellakaan ole saman suuruusluokan roolit. Eli istumista on ollut ja paljon.

Vuorosanat tosiaan ovat jo hyvin päässä, joten nyt aion keskittyä prosessoimaan entistä paremmin, miten, miksi ja kenelle sanon repliikkini ja miten kannattelen rooliani myös silloin kun olen hiljaa. Työtä on vielä paljon, mutta kyllä tämä tästä. Kaksoismiehitys auttaa omalla tavallaan, kun voi seurata toisen toimia lavalla ja ammentaa siitä omaansa suoritukseensa taas uusia vivahteita.

Porskutamme siis kunnianhimoisesti kohti esityksiä.

Opinnäytetöiden kimppuuun!

2010-04-07T13:06:00.002+03:00

Aprillipäivän aamuna aloimme kunnianhimoisesti pakertamaan kolmea ensimmäistä opinnäytetyö-näytelmämme kohtausta. Ja mikä aloitus! Vaikka itse en päässytkään stagelle käymään läpi kohtauksiani, olin vaikuttunut siitä, että torstaina tahkonneet tyypit olivat opetelleet jo vuorosanansa. Suorastaan räjähtävä lähtö tähän lähes neljän viikon urakkaan. Kuiskaajia ei tarvittu kuin muutamissa kohdissa ja nekin vasta iltapäivällä kun väsymys alkoi vallata ahkerat harjoittelijat. Alkuviikon lukuharjoituksista siirryttiin siis hyvin mutkattomasti varsinaisiin harjoituksiin. Vaikka olemmekin vasta alussa, on huikaisevaa nähdä jo pieniä väläyksiä hahmoista, kuinka se ryhmätoveri muuttuukin hetkessä roolihahmokseen. Se on sitä teatterin "taikaa" eli helkkarinmoisen harjoittelun ja työnteon tulos. Itse ainakin sain tästä sähköistä pontta laittaa itseni likoon tässä hommassa. Haasteellista se varmasti tulee olemaan, mutta luovuttaminen ei tule kysymykseenkään. Pääsiäistä on mukava viettää repliikkejä opetellessa. Uusi ryhmäkin tuntuu toimivalta, vaikka yhteinen aprillipilamme olikin lähes "epic fail" :D

Fiilikset ovat siis korkealla ja tähtäimessäni on käyttää kaikkea mahdollista tänä vuonna oppimaani kasatessani hahmoani. Kaksoismiehityksen ansiosta pääseen seuraamaan hahmon elämää ja asemia myös katsomon puolelta, mikä todennäköisesti auttanee tässä prosessissa.

viimeiset demot tälle lukuvuodelle

2010-03-29T10:17:00.003+03:00

Päivä lähti käyntiin viimeisellä tanssitunnilla, mutta haikeus ei ehtinyt tunnilla iskeä sillä keskityimme intensiivisesti hiomaan demo-koreografiaamme perjantaita varten. On suorastaan hämmästyttävää, miten lyhyessä ajassa olemme ehtineet omaksumaan kuviot ja muuvit yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Tai siis tämä on vain minun mielipiteeni, mutta tanssidemomme tulee olemaan koskettava. Opetus on ollut erittäin laadukasta ja kurinalaista, mikä tällä alalla on välttämättömyys. Pitää tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Armoa ei anneta.

Iltapäivällä olikin sitten vuorossa vihonviimeinen näyttelijäntyön demo part one, huomenna part two. Itse esiinnyin tänään. Harjoittelut oli nyt harjoiteltu ja ennen demoa tsekkasimme miten vaihdot tehdään. H-hetki ei kuitenkaan koittanut yhtään liian varhain. Ryhmäni esiintymisvuoron kohdalla minulla oli tunne: "Sinne!" Ei paniikkia, ei jännitystä, vain tunne, että tuonne menen ja hoidan hommani. Ja niinhän se menikin, muilla myös. Vaikka olimme jauhaneet ja jauhaneet noita pienen pienen pikkiriikkisiä kohtauksia monen viikon ajan, näyttämöllä ne nousivat aivan uudelle tasolle. Kaaoksen sietokyvyn kautta voittoon! Perjantaina jakso päättyy ja ryhmämme pistetään sekaisin. Hieman tulee suru puseroon, mutta that's is life, täytyy vain jatkaa eteen päin, ja tarttua uusiin haasteisiin eli opinnäytetöihin.

totutuista kohti uusia tuulia

2010-03-23T09:17:00.002+02:00

Hmm, tavallaan haikeissa meiningeissä mennään. Tämän viikon jälkeen alkaa opinnäytetyöt, joten perusopetus loppuu ja ryhmät hajotetaan. Ikävä tulee omaa ryhmää, niin tiiviksihän tuo on käynyt ja hyviä ystäviä tullut, mutta onhan tämä näitä juttuja että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sitäpaitsi, oon tosi innoissani opinnäytetyöstä. Pidettiin siitä aamulla palaveri, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta tuo tapa tehä se ja pursuilen ideoita. Kiva lavallekin päästä pitkästä aikaa.
Palaverin jälkeen käytiin ihan perusjuttuja läpi. Oli oikein mukavaa palata perusasioihin ja huomasi kuinka paljon kehitystä on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tehtiin noita. Paljon helpommin saa sen tunteen haettua ja paljon helpommin päästettyä siitä irti. Saatiin lisäksi antaa vähän palautetta mitä ollaan tykätty ja mitä voisi parantaa.
Lopuksi olikin toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti. Tehtiin siitä pieni esitys sen kunniaksi opettajalle.
On kyllä kova into jatkaa noita hommia itsenäisesti. Nyt kun on saanut vahvan pohjan alle, niin ei todellakaan halua kadottaa sitä.

Torstai 18.3. latinorytmeistä kohtausharjoitteluun

2010-03-22T09:22:00.004+02:00

Torstaiaamuna suunta otettiin komediateatterin sijaan jälleen HipHopHouselle, ja luvassa oli uudet treffit viime viikon tuttavuuden Reggaetonin kanssa. Tanssinopettajien kiireiden vuoksi tämä jakso ei ollutkaan kokonaan modernia tanssia, vaan pääsimme uppoutumaan kuumiin rytmeihin, hyvään fiilikseen ja ratkiriemukkaisiin syväkyykkyihin ja niiden saloihin. Harvoin on aamulla väki ollut niin pirteää ja energistä kuin nyt! Vaikka olen nauttinut contemporary jazzin ja nykytanssin tunneista paljon - onhan se "oma lajini" mitä muutenkin treenaan, oli tämä energiapurkaus aivan omaa luokkaansa, kun sai päästää kehon liikkumaan aivan eri tavalla kuin yleensä. Yllätyksekseni oli luvassa todella reggaetonin tekniikan opettelua, enkö siis saakaan pyöritellä rytmipakaroitani juuri niinkuin haluan?! Oikea "rytkytystekniikka" mahdollistaa kuitenkin suuret ja rennot liikkeet, joita tehdessä ei kuitenkaan polvet mene sijoiltaan taikka lihakset revähdä. Muuten se olisi hyvinkin mahdollista, sen verran hurjia liikeratoja käydään kiivaassa tahdissa. Tänään olimme jo kuitenkin niin taitavia ghettomamoja ja sutkeja kolleja, että siirryimme alun tekniikkaosiosta ja lämmittelyistä juoniskelemaan demokoreografiaamme, ja voin luvata, siitä tulee kuumaakin kuumempi nauruhermojenkutkuttelupaketti joka ei jätä ketään kylmäksi!! Jee! Sinne!

Kuumista latinorytmeistä siirryimme näyttelijäntyön tunneille ja kohtausharjoittelun pariin. Aluksi nopeasti liikkeellelähtenyt kohtauksemme kaipasi kepeyttä ja irrottelua, mikä hiomisen ja ehkä liiankin syvällisen ja pitkälleviedyn ajattelun seurauksena oli päässyt unohtumaan, ja huvittava kanalaumamme olikin siirtynyt hervantalaiseen yksiöön elämään työttömän yksinhuoltajan arkea. Tärkeää, mielenkiintoista ja ehkä jossain määrin kantaaottavaakin joissain puitteissa, mutta meidän tekstillämme varustettuna kuulemma "ranteet auki haarukalla"- tunnelmaa. Päätimme siis palata lähemmäs lähtöruutua, ja ihana ohjaajamme käski meidän vetää kohtauksen läpi kokonaan ilman sanoja, vain liikkeen keinoin. Sykkeen noustessa myös suupielet kääntyivät hiljalleen hymyyn. Ehkä tästä sittenkin tulee vielä jotain, vaikka hetken aikaa tuntui jo todella epätoivoiselta. On käsittämätöntä, kuinka pienestä kohtauksen onnistuminen onkaan kiinni! Vaikka teksti on sama, asemoinnit samoja, rytmi sama, mutta joku tietty perusvire on lipsahtanut "väärään" suuntaan, on lopputulos täysin eri. Miten palata vanhaan riemuun säilyttäen samalla uudet, tärkeät opitut ja löydetyt asiat?
Tässäpä tehtävä, aikaa ensi keskiviikkoon tai torstaihin.

Keskiviikko 17.3. akrobatiaa ja laulua soveltaen

2010-03-18T09:01:00.002+02:00

Jaahas, ja siinä taisikin olla toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti Sorin sirkuksella. Pistettiin sen kunniaksi ranttaliksi, saatiin kukin tehdä mitä haluttiin. Ensiksi tietty lämmiteltiin yhdessä ja tehtiin vähän pariakrobatiaa, mutta sitten kaikki sai kehittää itseään sillä osa-alueella millä halusi. Itseäni kiinnosti tietysti yksipyöräinen, jonka olin suunnitellut hallitsevani täydellisesti kevääseen mennessä. Se nyt ehkä hiukan jäi, kun ollaan keskitytty akrobatiassa vähän muihin asioihin, mutta ehkä alan nyt itsenäisesti harjoittelemaan. Lisäksi saatiin jonglööräta ja trampoliinilla harjoitella yms. Otettiin myös tempuista kuvia, niistä tuli aika siistejä.
Ennen akrobatiaa meillä oli aamulla kuoroa. Käytiin läpi vähän teoriaa(kuten kvinttiympyrää eli ei menty sieltä missä aita on matalin) ja päästiin taas kappaleiden kimppuun. Ensiviikolla onkin kuorodemo, se on varmaankin aika hyvä. Omasta mielestä ainakin kappaleet kuulostaa tosi hyvältä, moniäänisyys on kaunista. Huomaa taas että parissa viikossakin porukan laulutaito on selkeästi kehittynyt ja varsinkin kaikkien rohkeus siihen laulamiseen on kasvanut. Hirveän nopeasti tapahtuu kehitystä kun on motivoitunut.

Maanantai 15.3.2010

2010-03-16T09:10:00.004+02:00

Tänään pääsimme työstämään ensi viikon demotekstejämme oikein urakalla, sillä koko päivä oli näyttelijäntyötä, eri opettajien johdolla, mutta teksti pysyi samana. Aamupäivä meni pitkälti itsenäisesti työskennellen ja tekstiä opetellen, sillä 2/5 ryhmästämme oli poissa sairastapauksien takia. Poissaolot ovat aina valitettavia, mutta kun niin käy, ei auta muu kuin tehdä kaikki se, mihin kasassa olevalla porukalla kykenee. Tulevat opiskelijat, älkää olko poissa koulusta. Suomen Teatteriopisto on kuitenkin maksullinen koulu, joten ottakaa ilo ja oppi irti koko rahan edestä. Sairaana ei tietenkään saa tulla, mutta muistakaa että poissaolonne vaikuttavat myös toisiin opiskelijoihin. Pienoisen moraalisaarnan jälkeen voinenkin jatkaa itse aiheesta..
Tekstien työstäminen on mielenkiintoista ja toisinaan hermoja raastavaa. Heti kun alkaa olla valmis, kaikki hajotetaan. Tosin oman ryhmäni kanssa emme ole vielä päässeet lähellekään tätä "valmis" vaihetta, mutta onneksi tänään tapahtui huomattavaa edistystä. Tekstimme alkaa saada muotoa ja hahmot elämää. Tässä vaiheessa vuotta ja varsinkin nyt, kun demoon on vajaa kaksi viikkoa, itsenäinen työskentely on erityisen tärkeää. Pitää lukea tekstiä päähän ja samalla kehitellä ajatuksia ohjaajalle tarjottavaksi. Iltapäivä kului mielenkiintoisissa merkeissä, sillä siinä kohtaukset pilkottiin pienen pieniin osiin ja keskityttiin myös yksityiskohtiin ja niiden perusteisiin. Jaksan aina hämmästellä miten tarkasti joka ikinen yksityiskohta hiotaan.
En malta odottaa huomista, että pääsemme taas treenaamaan lisää yhdessä, enkä varsinkaan malta odottaa ensi viikkoa, jolloin pääsen näkemään muidenkin kohtaukset. Omankin kohtauksen muotoutumista lopulliseen muotoonsa odotan innolla. "SINNE!" tähdätään ;)

Torstai 11.3.2010

2010-03-12T09:35:00.001+02:00

Päivä alkoi tänään tanssitunnilla. Seuraavat kolme viikkoa meillä onkin tanssissa reggaetonia, hauskaa. Vaikka oonkin sitä jo jonkin aikaa harrastanut, niin nyt sattuu etureisiin. Uudessa koreografiassa on meinaan syväkyykky a.k.a polvien-tappo-liike. Huomenna voi jalat olla vähän kipuisat, vaikka venyttelinkin pitkin päivää juuri tästä syystä. Ne on just noi polvea lähellä olevat lihakset etureidestä, johon se liike ottaa.
Kolme tuntia oli siis reggaetonia, mutta sen jälkeen näyttelijäntyötä. Tehdään niitä farssikohtauksia. Ne on aika hauskoja, hauskaa nähdä miten ne muuttaa muotoansa tunnin aikana. Tänään erityisesti oli hauskaa nähdä miten opettaja ohjaa niitä. Tässä vaiheessahan se on tosi tarkkaa viilausta, mutta oli hienoa kun meidänkin kohtaukseen tuli selkeää toimintaa ja jännitettä sen ansiosta. Nyt se lähtee rullaamaan ihan eri tavalla ensiviikon harjoituksissa.

keskiviikko 10.3.2010

2010-03-12T09:32:00.001+02:00

Aamupäivällä suuntana oli Hip Hop House ja tanssitunti. Pursuilin suorastaan intoa päästä dancettamaan. Opetus on kurinalaista, mutta palkitsevaa ja vaikka vatsalihakset huutavatkin staattisen lihastreenit jälkeen hallelujaa, niin se tunne, että tietää ainakin tehneenä jotain, on korvaamaton. Kovalla työllä tulee tuloksia ja pidän siitä, että meiltä vaaditaan keskittymistä, tiukkuutta, tunnetta ja asennetta tanssimiseen. Muistan ajan jolloin olin nähnyt nykytanssia vain telkkarin tanssiohjelmissa ja pidin sitä vain pirunmoisena piruettien piperryksenä ja kummallisina hyppyinä. Nyt, kun olen itse päässyt astumaan nykytanssin ihmeelliseen maailmaan, olen huomannut sen olevan paljon muutakin. Niin kuin näyttelijäntyössä myös nykytanssissa tietynlainen ajatus/tunne pitää olla kirkkaana mielessä. Minkä takia tanssin, millaisia tunteita haluan ilmaista tanssillani, millaisen tunnelman haluan välittää katsojalle. Aivan samat elementit toistuvat näyttelijäntyössä. Tästä onkin hyvä siirtyä aasinsillan kautta iltapäivään ja, kas kummaa, näyttelijäntyön tunteihin. Keskityimme työstämään demotekstejämme. Kaiken a ja o on tekstin opettelu. Vasta kun teksti on päässä, voi alkaa analysoimaan, miksi henkilö X sanoo näin, mikä motiivi hänellä on sanoa niin, mihin X pyrkii. En malta odottaa mitä siitä sekavasta sopasta sanoja ja lauseita vielä kehkeytyy. Mietintämyssyä vaan päähän ja ajatukset virtaamaan.

maanantai 8.3.2010

2010-03-10T14:42:00.001+02:00

Maanantai oli raskas. Loma jäi taakse ja piti käynnistää taas arjen unirytmi. Niinpä kaikki hieman väsyneinä aloimme työstämään maanantain aamutunneilla isoja kohtauksia. Varsinainen opettajamme puuttui joten sijaisena toimi toinen. Yritimme aikalailla saada vain tekstejä päähän käymällä kohtauksia läpi katsomatta papereihin. Jotkin olivat ahkeroineet lomalla enemmän kuin toiset ulkoa opettelemisen kanssa, mutta kaikki alkoivat saada narunpäästä kiinni enemmän tai vähemmän. Pääsimme hyvin alkuun, ja keskiviikkona kun aineen varsinainen opettaja on paikalla, edistymme varmasti paljon.

Iltapäivällä harjoittelimme tiistain demoa varten. Saimme ensin aikaa katsoa hommaa itseksemme, pyöriä mumisten käytävillä tai painua omiin nurkkiimme keskittymään. Sen jälkeen kokoonnuimme ja opettaja antoi viime hetken ohjeita jokaiselle. Aikataulu on ollut tiukka, joten tuntuu että demoteksteistä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Mutta näillä mennään ja hyvin mennäänkin.

Tiistai 9.3.10

2010-03-10T09:36:00.002+02:00

Aamulla kasarihittien siivittämänä liihottelin kohti komediateatteria ja uutta opistopäivää täynnä keväthuumaa. Aamupäivällä jakauduimme työstämään ennen lomaa jaettuja hieman pidempiä kohtauksia 3-5 hengen ryhmiin. Tähän asti, kun olemme työstäneet vierastekstejä ainoastaan monologien ja kahden hengen kohtausten muodossa, tuo suurempi ryhmä mukanaan uusia haasteita; kuinka ylläpitää kiinnostus ja jännite? Kuinka luoda henkilöhistoria suhteessa useampaan ihmiseen yhdellä kertaa, ja vielä tehdä siitä mielenkiintoinen, mahdollinen, jopa yllättävä ja viihdyttäväkin? Kuinka pitää yllä omaa toimintaa viemättä fokusta silti liian kauas tapahtumien keskuksesta, jotta tarina ja kohtaus kulkisivat eteenpäin? Siinäpä liuta kysymyksiä, joihin etsitään paraikaa kuumeisesti vastausta samalla pyöritellen mitä ovelampia ihmissuhderuletteja enemmän tai vähemmän salassa, ja syntyneepä muutama ruumiskin matkan varrella, ihan puolivahingossa. Se on kyllä varmaa, että luvassa on paljon vauhtia, vaarallisia tilanteita, naurua, huutoa ja hiuskarvan varassa killuvia juonittelevia naisia ja miehiä. Ihanaa!!

Iltapäivällä keräännyttiinkin jälleen koko lauma yläsaliin monologien, runojen ja dialogien merkeissä. Kun aikataulu oli ollut tiivis ja oma työskentely sitä myöden paljon olennaisempaa kuin aiemmin, kaikki tekstit olivat entistä enemmän tekijänsä näköisiä ja kuuloisia. Verrattuna edellisiin demoihin rytmi oli selkeästi kiivaampi, tyhjiä hetkiä oli jo hieman vähemmän, ja tietynlainen taianomainen intensiivisyys oli jäänyt ensimmäisen demon hypnoottisiin vesisankoihin - ja saa jäädäkin, hyvänä muistona. Nyt ainakin oma oloni oli huomattavasti varmempi, kokemus ei ollut enää niin syvän henkilökohainen ja ainutlaatuinen, vaan tehtävä muiden joukossa. Silti tämäkin yhteinen sessio oli varsinainen onnenpipana, kun keräännyimme suureen rinkiin aurinkoiseen saliin, nousimme vuorotellen ylös ja kerroimme pienen tarinamme niiltä seisovilta, sen kummemmin värittämättä tai mitään lisäilemättä. Täytyy myöntää, että tulee tyhjä olo, kun psykofyysiset hikoilut nyt loppuvat - kuka meille enää huutelee jee, sinne? "Vähemmän on enemmän", "tule ulos ja unohda keho" sekä "sinä nyt olet semmoinen pieni sammakonpoikanen", ovat lauseita jotka ovat jääneet mieleen ja tuovat pelkkiä - mitäs muuta kuin - hyviä ajatuksia!

Perjantai 26.2.2010

2010-03-08T11:39:00.000+02:00

Perjantaisin on ainoastaan yhtä ainetta, tässä jaksossa se on teatterihistoriaa. Tänään käsittelimme Shakespearia ja siirryimme tutkimaan myös teollistuneen yhteiskunnan teatteria. Teatterihistoria on äärimmäisen mielenkiintoista, sillä on hienoa huomata kuinka ihmisillä on jo muinaisesta kreikasta lähtien, tuhansien vuosien ajan, ollut tarve kertoa tarinoita ja luoda mystiikkaa ja elämyksiä katsojille. Teoria kaiken käytännön keskellä on myös tarpeellista ja virkistävää.

Pienen kahvitauon jälkeen saimme huilata hieman ja nauttia esityksistä. Meidät oli jaettu pienryhmiin ja annettu pari viikkoa aikaa valmistautua esittämään antiikin Kreikan teatterin elementtejä esiin tuova esitys. Jokaiselle ryhmälle oli annettu tekstit. Omalle pienryhmälleni siunaantui pätkä Medeia -näytelmästä (esitetty ensimmäistä kertaa v. 431 ennen ajanlaskun alkua). Esityksemme sisälsi naamioita, toogia, mystistä livemusiikkia ja runomittaa tietysti. Oli hauska katsoa muiden ryhmien valmistelemia juttuja. Vaikka tekstit ovat vanhoja, ei se tarkoita etteikö niitä voisi soveltaa nykyaikaan, ja vieläpä pitämällä hauskaa.

torstai 25.2.2010

2010-02-26T10:48:00.000+02:00

Tänään aamupäivällä ryhmällämme oli kuorolaulua, jossa harjoittelimme sitä itseään eli kuorossa moniäänisesti laulamista. Tänään ohjelmistossa oli mm. Sininen norsu, Sing and Swing sekä Kesäpäivä Kangasalla. Laulamme välillä yksiäänisesti, mutta pääpaino on moniäänisyydessä, eli että samassa biisissä on sekä sopraano-, altto-, tenori- että bassoääni. Opettajamme otti tänään myös kolme oppilasta, yksi kerrallaan, käsittelyyn selvittääkseen heidän äänialansa. ( Liekö oikea termi, mutta toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitin. ) Mielestäni on todella hyvä, että opettaja auttaa meitä opiskelijoita selvittämään mihin äänemme riittää ja miltä korkeudelta on mukava laulaa, sillä eihän siellä tunneilla tuskissaan ole hyvä olla. Hauskaa olla pitää ja olikin. Muutenkin on helpompi laulaa kuorossa, kun tietää mitä laulaa ja samalla oppii kuuntelemaan omaa ja toistenkin laulua. Lisäksi, kun tietää ja tuntee oman sävelkorkeutensa, ei mene sekaisin, vaikka vieressä seisova laulaisikin aivan toisissa sfääreissä.

Tiistain 23.2.10 tunneilta.

2010-02-25T10:37:00.000+02:00

Koko päivä näyttelijäntyötä. Eri opettajien kurssit tosin. Aamulla tehtiin ensimmäisenä kohtauksia. Samalla tyylillä kuin aiemminkin: kaikille sama teksti ja kaikki tekee siitä oman tulkintansa, joka esitetään, ja sitten sitä asetelmaa muutetaan. Esimerkiksi mun parin kanssa tehtiin vakava versio jossa toinen sai vahingossa tietää olevansa adoptoitu ja oli vihainen siitä, mutta seuraavaksi meidän pitikin kääntää se niin että kaikki mitä sanotaan on meidän mielestä aivan älyttömän hauskaa. Sovittiin sitten niin että se adoptoitu ei ollut ikinä tykännyt perheestään ja oli aina toivonut ettei oikeasti kuuluisi siihen, joten meitä siinä sitten naurattaisi se koko tilanteen uskomattomuus. Oli aika hauskaa, sainpahan nauraa ainakin kunnolla. Ihme kyllä se tuntui helpolta, vaikka aiemmin hysteerinen nauraminen ilman oikeaa syytä on tuntunut vähän vaikeammalta. Hienoa nähdä taas että kehitystä on tapahtunut, onnistumisen tunteet on kivoja. Lisäksi oli kyllä hauska nähdä kuinka erilaisia tulkintoja samasta tekstistä voi saada, tuossakin oli joku pari keksinyt olevansa sodassa loukkaantuneena ja joku avioeroa vähän väkivaltaisestikin hakemassa. Eikä kuitenkaan mikään tuntunut tuulesta temmatulta.
Iltapäivällä käytiinkin seuraavan demon tekstejä läpi, niillä on vähän kiire. On vähän paineita ihmisillä kun saa nyt tosiaan itse valita tekeekö dialogin, monologin vai runon ja demo on tosiaan kahden viikon päästä. Itelläkin hiukan epäröintiä omassa tekstissä, kun se tuntuu välillä vähän tekotaiteelliselta. No, kyllä homma järjestyy, varmasti hyvä demo tulossa kaikkien osalta.

Maanantain 22.2.10 tunnilta.

2010-02-25T10:29:00.000+02:00

Maanantaiaamun jähmeydestä huolimatta kävimme uusien monologi- ja dialogitekstien kimppuun. Aikataulu on reilusti tiukempi kuin syksyllä, nyt pitäisi ottaa käyttöön jo saadut opit ja sisäistää teksti parissa viikossa näyttökuntoon. Itse tartuin haasteeseen huomattavasti kevyemmällä mielellä kuin syksyiseen, valitsin ensimmäisen mieleeni juolahtaneen tekstin, ja lähdin kuuntelemaan siitä heränneitä ajatuksiani lähinnä uteliaana. Tuntuu hassulta, kun muistelen syksyistä tuskaani edellisen tekstin kanssa; yritystä oli ehkä vähän liikaakin, ja monen itkun ja turhautumisen kautta piti rymytä, ennen kuin sain ajatukseni kasaan ja tekstin valmiiksi. Tuli myös huomattua kuinka helposti laittaa laput silmiensä eteen, kun se ensimmäinen ratkaisu ei olekaan helpoin ja pitäisi myöntää itsellensä, että lähtökohtia olisi ehkä muutettava hieman.
Aamun aivojumpan jälkeen oli hyvä suunnata tuulen ja tuiskun läpi Pirkkahallille akrobatiatunnille purkamaan energiaa ja hulluttelemaan ryhmäakrobatian ja muun mukavan parissa. Kehonhallinta on parantunut niin paljon syksystä, että asiat jotka aluksi tuntuivat mahdottomilta, ovat nyt jo lähes itsestään selviä. Lapset on silti aina lapsia vaikka kuinka vanhenisivat, eikä mikään voita lämmittelyleikkejä - hippoja ja viestejä, joiden tiimellyksessä löysi taas itsensä kiljumasta ja koikkelehtimasta. Eikä taida olla parempaa tapaa oppia luottamaan kavereihin, kuin killua taivaalla neljän käsiparin kannattelemana...

Tervehdys Suomen Teatteriopistosta!

2010-02-25T09:27:00.000+02:00

Suomen Teatteriopiston peruslinjan 2009 - 2010 oppilaat kirjoittavat tälle sivustolle tuntemuksiaan ja kokemuksiaan tunneiltaan. Yksityisen koulumme näyttelijäntyön peruslinja kestää yhdeksän kuukautta ja uusia opiskelijoita haemme aina 1.4. - 20.5. välisenä aikana. Tarkemmat tiedot toiminnastamme löydätte nettisivuiltamme; www.suomenteatteriopisto.fi.
Mukavia lukuhetkiä ja iloista kevättä koko joukkomme puolesta!