Keskiviikkona 22. syyskuuta 2010

Uusi vuosi, uudet peruslinjalaiset ja meillä tietenkin uudet kujeet.
Kolme ja puoli viikkoa takana Suomen Teatteriopistoa ja alkuhämmennyksestä huolimatta innostus on ainakin itselläni edelleen päällimmäisenä olotilana. Tähän mennessä olemme päässeet raapaisemaan pintaa niin improvisaatiosta, näyttelijäntyöstä kuin puhetekniikastakin sekä hikoilemaan miekkailun ja akrobatian tunneilla. Jo tähän mennessä on löytynyt - no, jos ei muuta niin vuosia kadoksissa olleet vatsalihakset.
Veera-myrskyn tavoin ylitsemme pyyhkäissyt flunssa-aalto näkyi merkittävänä miehistökatona tämän viikon alussa ja myös läsnäolijoissa oli aistittavissa lievää alakuloa ja voimattomuutta. Onneksi tänään lähes koko joukko oli kasassa ja pääsimme näkemään videokuvaa viehättävistä äänihuulista. Muutenkin puhetekniikan tunnit resonoivat varsin mallikkaasti. Näyttelijäntyön yksilökohtaukset hakevat vielä(kin) varmuutta ja säkenöiviä ideoita, mutta ajatukset selkiytyivät tänään varmasti kaikilla. Demon mahdollisuus sai ryhmämme kuitenkin lievän pakokauhun valtaan, mutta itse ainakin odotan kovasti maanantaita ja uusia kohtauksia.
Saa nähdä, joko huomenna onnistuisi kärrynpyörä täydellisesti… tuskin, mutta yrityksistä tulee varmasti näyttäviä.