Maanantaina 28.3.2011

Tämän jakson viimeinen viikko alkoi rennosti tanssitunneilla, ja demo saatiin valmiiksi. Iltapäivä kuluikin poikkeuksellisesti lauludemon parissa, ensin puolitoista tuntia harjoituksissa ja sen jälkeen itse demossa. Lauluja laulettiin yhteensä kahdeksan, lisäksi yksi duetto ja yksi soolo. Itse pääsin onnekseni myös säestämään kahta laulua. Harmi vain, että yhdentoista viikon laulu-urakan jälkeen katsomon hämärissä näkyi vain yhdeksän katsojaa. Ajankohta ei ollut ehkä kaikkein otollisin suuremman yleisömäärän saavuttamiseksi. Demo oli päänäyttämöllä, mikä aiheutti sen, että kuumat spottivalot nostivat hien otsalle. Eipähän ainakaan ollut kylmä siinä lauleskellessa. Olisin toivonut ehkä enemmän intoa joihinkin lauluihin, ja lisäksi ongelmia aiheutti se, ettei meinannut kuulla näyttämön toisella laidalla laulavien ihmisten ääniä. Joissain kappaleissa tuli vähän erirytmisyyttä, mutta nämähän ovat vain pikkuvikoja. Kaiken kaikkiaan ainakin minulla oli hauskaa, ja nautin demosta. Ainakaan en unohtanut minkään laulun sanoja....

Torstaina 24.3.2011

Aamu kului totuttuun tapaan Emilian kanssa monen hengen kohtauksia työstäen. Repliikkien opettelu on vaivan arvoista, silllä on raivostuttavaa katsella ja tehdä kohtausta, jos ihmiset eivät ole opetelleet repliikkejään. Onneksi suurin osa ryhmästä oli tehnyt läksynsä. Itselle on ainakin moninkertaisesti helpompaa työskennellä, kun ei tarvitse heilua joku paperi kädessä tai flirttailla jatkuvasti kuiskaajan kanssa. Toki repliikkien oppimiseen vaikuttaa niiden haastavuuskin; jos vuorosana on pitkä ja monimutkainen, se vaatii enemmän aivotyötä kuin pieni ja helppo repliikki. Tällä kertaa en itse päässyt paljoa tekemään, mutta sitäkin arvokkaampaa on seurata toisten tekemisiä ja ottaa opikseen. Sitä paitsi kun monella on sama rooli, on hyödyllistä ja aikaa säästävää muistaa, mitä ohjeita opettaja on muille antanut.
Akrobatiassa oli tapaturma-päivä; yhdeltä nyrjähti nilkka voltissa ja toinen satutti reitensä demoharjoituksissa. Itselleni ei onneksi ole vielä, ihme kyllä, sattunut vielä mitään koulussa. Tekevälle sattuu. Kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella temppuja vaihe vaiheelta, saattaa välttyä ainakin joiltain onnettomuuksilta.
Harjoittelimme siis demoa, joka on ensi viikon perjantaina. Harjoitukset menivät mainiosti, ja demosta tulee hieno. Jokainen pääsee esittelemään taitojaan, ja ryhmissä tehtävät pyramidit yms. ovat jo kohdallaan. Hyvä ME!
Lopputunnista treenasimme kovaa omia tavoitteita. Voltit alkavat sujua, ja tunnelma tunneilla oli positiivisen kannustava. Omalla mielentilalla voi vaikuttaa hyvinkin paljon liikkeiden onnistumiseen. Positiivinen ja kärsivällinen asenne kannattaa!

Keskiviikkona 16.3.2011

Päivä alkoi tanssin merkeissä. Alkulämmittelyn jälkeen vähän tekniikkaa, ja sijaisen sijaisen keksimää pientä koreografiasarjaa.
Lisäksi treenasimme taas vatsa-, selkä- ja pakaralihaksia. Mukava polte lihaksissa ja hikipisarat otsalla, siinä oikeanlainen aamu näyttelijäopiskelijalle!
Maanantain tanssituntien jäljiltä kipeät reisilihakset saivat myös kyytiä!
Iltapäivä sujui mukavasti Emilian kanssa kohtauksia hioen. Näyttelijätyö todella on toistoa, kun yhtä lyhyttä kohtausta veivataan edestakaisin uudelleen ja uudelleen. Jos kärsivällisyys riittää, saattaa omakin näyttelijäntyö jopa alkaa luonnistua, ja kohtauksessa toimiminen saada merkityksiä. On tärkeää myös opetella repliikkinsä oikein, sillä käsikirjoittaja on kuitenkin parempi keksimään repliikkejä kuin näyttelijä. Kuiskaajalle ei saa suuttua, jos hän syöttää repliikkejä ja puhuu päälle. Kuiskaajan tehtävä on keskeyttämättä kohtausta auttaa näyttelijää sanomaan sanottavansa oikein. Tunnelataus ei saisi katketa repliikin unohtamiseen, vaan kuiskaajan avustujsella kohtaus jatkuu koko ajan pienistä unohduksista huolimatta.
Suuren poissaolomäärän vbuoksi pystyimme harjoittelemaan vain yhtä useamman hengen kohtausta, mutta ne, joilla ei ollut tekemistä, saivat lopputunnista uuden, kolmen hengen kohtauksen.
Yksi koulupäivä taas takana, ja enää tasan kaksi kuukautta tätä ihanuutta jäljellä. Toivottavasti osaisin ottaa kaiken vielä irti näistä viimeisistä viikoista!

Perjantaina 11.3.2011

Väsymys painaa päälle, mutta kolme tuntia dramaturgiaa oli jaksettava istua paikallaan vielä ennen viikonloppua. Aiheet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, tänään käsittelimme juonta ja tarinankerrontaa. Näyttelijän on tärkeää hahmottaa myös dramaturgiaan liittyviä perusasioita, onhan näyttelijäntyössä kyse enimmäkseen jonkun toisen kirjoittaman tekstin käsittelystä. Tunnit kuluvat yhdessä annettuja monisteita läpikäyden ja ääneen lukien,. Lopuksi teemme aina tehtäviä, ja kirjallisia kotitehtäviä on ensi viikollekin tehtävänä. Tunneilla sitten käisttelemme kotitehtäviä, ja tänään saimme kuulla erialaisten itsekeksittyjen henkilöhahmojen tarinoita. Mielenkiintoisinta onkin itse päästä pähkäilemään juonikuvioita hahmonsa pään menoksi. Ei välttämättä ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa!

Maanantaina 21.2.2011

Tanssitunneilla viimeistään heräsi uuteen viikkoon, kun alkulämmittelyn ja tekniikkaharjoitusten jälkeen treenattiin vielä vatsa- ja selkälihaksia. Myös hauikset ja ojentajat pääsivät töihin treenissä. Kannatus on yksi tanssin tärkeimmistä asioista, keskivartalo ei saa lörpsähtää, ja siksi onkin tärkeää vahvistaa keskivartalon lihaksia. Myös jalkojen asennon kanssa saa olla todella tarkkana.
Harjoittelimme tulevaa tanssidemoa, joka on aika urheilumainen. Ainakaan koreografia ei ole liian vaikea hallittavaksi. Harjoittelu oli hauskaa, ja tuntien jälkeen olo oli virkeä ja lämmin.
Iltapäivän vietimme Jyrkin tutussa seurassa prosessia dialogeihin etsien. Jos monologi oli haastava prosessoida, niin dialogi se vasta haastavaa onkin! Ainakin itselleni on vaikeaa kärsivällisesti etsiä prosessia, ja varsinkin, kun dialogin pitäisi toimia toisen ihmisen kanssa, jolla on oma prosessinsa meneillään.
Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, siitä voimme olla varmoja. Mielenkiintoista on se, mihin prosessi vie. Sitä ei voi kukaan edeltä käsin tietää...