4. jakso lähenee loppuaan ja ensi viikolla koittaakin tiukat paikat, kun sekä Jyrkin että Emilian näyttelijäntyön, laulun ja improvisaation demot koittavat. Jyrkin kanssa olemme edelleen prosessoineet itse valitsemiamme dialogeja ja osalla on myös monologi työstettävänään. Dialogien kanssa emme ole välttyneet draamalta; parit ovat vaihtuneet ja jopa hylänneet toisiaan, tekstejä on vaihdettu ja osalla muuten vain on maailma hukassa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että demon koittaessa jokainen onnistuu ja saamme jälleen nauttia huikeista esityksistä. TeaKin pääsykokeisiin valmistaujilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada monologistaan kommentteja ja ohjausta pitkän teatteriuran tehneeltä konkarilta. Emilian tunneilla olemme työstäneet kolmea Emilian valitsemaa kohtausta ja siellä olemmekin edenneet huomattavasti pienemmällä hässäkällä, jokainen tietää roolinsa ja opeteltavat replat. Poissaoloja vain on harmillisen paljon kertynyt keväälle, mutta loppujen lopuksi lähes jokainen sai roolin esitettäväksi demoa varten. Sääli että joudumme luopumaan Emiliasta opettaja jo nyt, olisimme mieluusti nauttineet hänen opetuksestaan ja ohjauksestaan vielä pidempäänkin. Improvisaation tunneilla olemme jatkaneet erilaisten tekniikoiden parissa ja jopa piintynyt impron inhoaja on löytänyt sen viehätyksen ja innostunut lajista. Myös Johannan avautumispiiriä tulee kova ikävä jakson loputtua! Laulustakin joudumme demoamaan ja kolme kappaletta olisi opeteltava, onneksi harjoituksemme ovat sujuneet hyvin, joten luottavaisin mielin suuntaamme myös tätä haastetta kohden. Puhetekniikka onkin ainoa aineemme josta demoa ei tehdä. Tässä jaksossa olemme työskennelleet pienryhmissä, yksi ryhmä on Hannan kanssa saamassa teho-opetusta ja loput ovat työskennelleet itsenäisesti aina yhden ryhmän johdolla. Tässä järjestelyssä on sekä hyvät että huonot puolensa, Hannan kanssa työskennellessä on saanut hyviä henkilökohtaisia vinkkejä, mutta isommassa porukassa ollessa on riippunut hyvin paljon vetoryhmästä, kuinka paljon tunnista saa irti. Joillakin tunneilla aikaa on kulunut turhaan häsläämiseen ja toisilla on vaikeuksia ottaa vastaan ryhmäläisensä "opetusta". Mutta kuten kaikessa täällä koulussa, on tässäkin kyse siitä, kuinka paljon itse osaa ja pystyy ottamaan vastaan asioita. Mitään täällä ei valmiiksi kenenkään päähän taota tai tehdä, jokaisen on ihan itse otettava kaikki se irti mitä täältä on tullut hakemaan. Paitsi näyttelijäntyön opetusta niin koulu on hyvin pitkälle myös asennekasvatusta, kuinka toimitaan ryhmässä ja kunnioitetaan toisia. Meitä myös salakavalasti valmennetaan tulevaan mahdolliseen uraan ja elämään ylipäänsä. Se on sitten jokaisen oma valinta, kuinka näitä neuvoja ja oppeja hyödyntää.

JATKOLINJA KAAOKSEN KESKELLÄ

Kolmannen opinnäytenäytelmän, Kaaoksen, työstäminen on lähtenyt etenemään vauhdikkaasti. Kolmelle naiselle käsikirjoitettu näytelmä jakaantui tasaisesti kymmenelle henkilölle ja kohtausten hiominen pienryhmissä alkoi. Satiirivivahteinen, draamallinen komedia ei ole teksi helpoimmasta päästä, joten paljon pohdintaa on päiviin mahtunut. Näytelmä on suuri kokonaisuus ja kohtausvaihdot vaativat vielä tässä vaiheessa erityistä hiontaa - paljon on saatu aikaan, mutta paljon täytyy vielä tehdä kokonaisuuden yhtenäistämiseksi. Tällä hetkellä akuutein asia on näyttelijäntyöllisyys: jo muodostuneisiin kaavoihin ei saisi rutinoitua liiaksi, vaan roolihahmoon täytyisi kyetä puhaltamaan uutta virtaa, uusia tärkeyksiä ja tasoja. Askel kerrallaan, ensi-iltaa kohti. :)

Tervehdys B-ryhmästä! Aurinko on vihdoin alkanut paistaa ja viimeisiä viikkoja viedään ennen uusia ryhmäjakoja opinnäytetöitä varten. Hiihtolomalta palannut porukka on selkeästi saanut uuden draivin päälle ja Jyrkin tunneille satelee uusia dialogeja ja monologeja. Luvassa siis monipuolinen ja värikäs demo parin viikon kuluttua. Emilian kanssa harjoittelemme useamman henkilön kohtauksia ja se onkin yllättävän haastavaa. On ihan eri juttu tehdä dialogian parin kanssa kuin että lavalla on 7-8 ihmistä yhtäaikaa. Tällä hetkellä työstämme pätkiä näytelmästä "Yksi lensi yli käenpesän", jossa suurin osa näyttelee mielisairaita - hauskaa. Improilut jatkuvat taas ja Johanna on opettanut meille uusia erilaisia improtekniikoita. Näillä tunneilla on aina kivaa, kunhan vaan kaikki jaksavat keskittyä työntekoon... Puhetekniikassa olemme vaihteeksi itse olleet toistemme opettajia. Hanna on antanut pienryhmissä yksilöllisempää opetusta ja samaan aikaan muun ryhmän opetusvastuu on ollut kanssaopiskelijoilla. Joka perjantainen dramaturgia jakaa mielipiteitä - minä nautin siitä kun saamme vaihteeksi itsekin kirjoittaa ja modernisoida näytelmiä, mutta suuri joukko ei kylläkään välittäisi moisesta lainkaan..lienee kuitenkin hyödyllistä näyttelijäurallamme?