Lukuvuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, ja pääsiäislomalta kouluun palaaminen tuntui hyvältä. Vaikkakin meininki oli aamupäivällä yhtä veltto kuin maanantaisin.
Ohjaajamme oli suuressa armollisuudessaan valinnut meille tytöille vielä vähän lisää tekstiä opeteltavaksi, joten siihen on syytä nyt panostaa. Tanssit ja laulu kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta kyllä ne siitä. Otti aivoon, kun kaikki eivät taaskaan olleet paikalla harjoituksissa. Mutta minkäs teet...
Aamu meni vanhaa kertaillessa ja yhtä näytelmän alkupään kohtausta hioessa.
Iltapäivällä tartuimme uuteen tekstinpätkään. Jokainen tyttö meni vuorollaan näyttämölle, ja puhui sen, mitä uudesta tekstista muisti. Oli järkyttävää, kun ei vielä osannut tekstiä, mutta se ei ollutkaan pääasia. Tärkeämpää oli olla ja elää näyttämöllä, hengittää ja antaa sydämen sykkiä. Tuntui hauskalta, vaikkei muistanutkaan tekstiä paljoakaan vielä.
Kolmen päivän päästä siis ohjaajan vaihto. Mitäköhän siitä tulee?
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
Keskiviikkona 20.4.2011
Aamu kului Romeon ja Julian tansseja pähkäillessä, ja homma alkaa pikkuhiljaa toimia. Kunhan kaikki olisivat vain paikalla, niin ei tarvitsisi huolehtia. Jokainenhan on korvaamaton näissä teatterihommissa...
Tanssien ohjaaminen on haastavaa ja hauskaa puuhaa, vaikken sitä aiemmin juuri ole tehnyt. Kapellimestarointikin on yksin minun hallussani, ja olen tästä vastuusta suuresti ohjaajalle kiitollinen. Välillä vain tuntuu, ettei taidot ihan riitä. Yritys on kuitenkin kova.
Huomenna olisi sitten ensimmäinen varsinainen näytelmän läpimeno, ja sen jälkeen neljän päivän pääsiäisloma. Toisaalta ahdistaa ajatella, että koulua on tosiaan ainoastaan kolme viikkoa jäljellä. Nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että kaikki tulee onnistumaan niin kuin pitää. Laulu ja tanssit kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta muuten ei ole juuri minkäänlaista hätää. Tunneilla on pääasiassa mukavaa. Näytelmässä mukana oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko ajan itse näyttämöllä ja äänessä, itse esimerkiksi olen enemmän juuri noissa koreografia- ja laulunjohtohommissa. Häkellyin tänään, kun ohjaajamme Vesa kutsui minua oikealla nimelläni, hänellä kun on melkein meille kaikille omat lempinimet. En edes tiennyt, että hän tietää oikean nimeni! Ihmiset ovat niin yllätyksiä täynnä...
Näyttämölle emme päässeet tänään, mutta se ei juuri harjoituksia haitannut.
Tanssien ohjaaminen on haastavaa ja hauskaa puuhaa, vaikken sitä aiemmin juuri ole tehnyt. Kapellimestarointikin on yksin minun hallussani, ja olen tästä vastuusta suuresti ohjaajalle kiitollinen. Välillä vain tuntuu, ettei taidot ihan riitä. Yritys on kuitenkin kova.
Huomenna olisi sitten ensimmäinen varsinainen näytelmän läpimeno, ja sen jälkeen neljän päivän pääsiäisloma. Toisaalta ahdistaa ajatella, että koulua on tosiaan ainoastaan kolme viikkoa jäljellä. Nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että kaikki tulee onnistumaan niin kuin pitää. Laulu ja tanssit kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta muuten ei ole juuri minkäänlaista hätää. Tunneilla on pääasiassa mukavaa. Näytelmässä mukana oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko ajan itse näyttämöllä ja äänessä, itse esimerkiksi olen enemmän juuri noissa koreografia- ja laulunjohtohommissa. Häkellyin tänään, kun ohjaajamme Vesa kutsui minua oikealla nimelläni, hänellä kun on melkein meille kaikille omat lempinimet. En edes tiennyt, että hän tietää oikean nimeni! Ihmiset ovat niin yllätyksiä täynnä...
Näyttämölle emme päässeet tänään, mutta se ei juuri harjoituksia haitannut.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Torstaina 14.4.2011
Opinnäytetyö alkaa saada muotoaan, ja kohtauksia on jo hitsailtu yhteen. Tanssikoreografiat on saatu tehtyä, ja nyt ne pitäisi vaan iskostaa luihin ja ytimiin. Tänään teimme itsensähyväksymisharjoitusta melkein koko päivän, mikä teki hyvää itse kullekin. Kohtauksia on hauska katsoa ja harjoitella, kun kokeillaan erilaisia tapoja tehdä asioita ja sanoa repliikkejä. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Sellaista on elämä, ja sellaista on teatteriopisto.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Keskiviikkona 6.4.2011
Opinnäytetyön valmistaminen on nyt alkanut, ja töitä riittää. Taiteilijaelämä kun on jatkuvaa vuoristorataa, niin tänään oli yksi niistä päivistä, kun jyrkkä alamäki sai otteen tästä opiskelijasta. Seitemälletoista ihmiselle noin 20 neliön kokoinen harjoitustila on hiukan liian pieni, ja tunneilla tulee tuskaisen kuuma. Hyvä, ettei joku kohta pyörry tunneilla! Uuden ohjaajan tapoihin on vielä totuttelemista, ja roolijako ei aivan mennyt niin kuin oli luvattu. Eipä sillä, etteikö jokainen repliikki ja rooli olisi yhtä tärkeä. Kun toinen ryhmä kirjoittaa itse näytelmänsä, me riepottelemme Shakespearen Romeota ja Juliaa. Loistava teksti sinänsä, mutta kun käsikirjoitus on lyhennetty kuuteen sivuun, jää yhdelle ihmiselle kovin vähän sanottavaa. Vaikka en tiedä, onko sillä niin suurta merkitystä loppujen lopuksi. Kaikki saavat kyllä töitä riittävästi, näytelmässä ei ole ainakaan yhtään turhaa vuorosanaa. Tässä alkuvaiheessa on turha spekuloida, millainen näytelmästä sitten loppujen lopuksi tulee, hyvä toivottavasti. Koreografiat tehdään itse, niitä ei ole vielä saatu edes alulle. Onneksi ne tehdään yhdessä, ettei homma jää yhden ihmisen harteille. Itse en ainakaan niin taitava ole, että osaisin tehdä toimivat ja oikeanlaiset koreografiat näytelmän kahteen tanssiin. Yksi laulukin näytelmässä on, ja sen harjoittelu jää meidän omille harteillemme. Kokeilimme laulua jo muutaman kerran yhdessä, ja se kuulosti mielestäni lupaavalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
