Torstai 15.12.2011

Kun pienessä rakennuksessa toimii niin teatteri kuin oppilaskoulukin (jossa on kolme ryhmää), käy siellä yleensä aikamoinen vilinä, ja oman rauhan ja vapaan tilan löytäminen voi olla joskus vaikeaa. Mutta, on yksi aika päivästä, jolloin hälinä hieman vaimenee. Ruokatunti. Niinpä tänään päätin joulun kunniaksi järjestää pienen lounaskonsertin hyvin rajatulle ja tarkoin valitulle yleisölle - nimittäin vain itselleni. Suunnistin pikaisen lounaan jälkeen ykkössaliin ja flyygelin ääreen. Normaalisti jopa ruokatunnilla käy yksi jos toinenkin salissa, joko läpikulkumatkalla tai lepäilemässä, mutta tänään koko sali oli täysin minun.

Kun iso sali nukkuu horroksessa ja odottaa sielua joka sen täyttäisi ja herättäisi eloon, on se kokemus joka jokaisen pitäisi joskus kokea. Ja kun oma sielu on yksinään se, joka sen tilan herättää, on se kokemus jonka mielellään soisin jokaiselle esiintyjälle. Ja kun kaikki vielä sulautuu täydellisesti yhteen... Tänä harmaana talvipäivänä Komediateatterilla olivat mies, flyygeli ja tila tunnin yhtä, joululaulut virtasivat salin hämyyn, ja liikuttunut yleisö kuunteli haltioituneena omaa soittoaan.

Koska Opisto jää kohta joululomalle, haluaa A-ryhmän haamukirjoittaja toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille koko ryhmän puolesta! Ja vaikka te ette kuulleetkaan tämänpäiväistä pientä joulukonserttia, ehkä sen sävelten kaiut värähtelevät kuitenkin teillekin asti.

Keskiviikko 30.11.2011

Aamusta jälleen tanssia studiolla. Mentiin kahessa ryhmässä (toiset tuli aiemmin ja toiset jäi sitten vähän myöhempään) meidän ensiviikon näytöstä läpi! Saatiin vihdoin miksattu musa, joten pystyttiin tekee kunnolla. Ruokatunnilla tavattiin A-ryhmän kanssa koululla ja yhdistettii meijän koreot yheks isoks koreoks. Aluks vähän jännitti mitä siitä syntyy mut onneks molemmat oli tehny niin tarkkaan kaikki siirrot, että hyvin sopi yhteen :) Iltapäivällä oli sitten Jeven Näyttelijäntyötä. Harjoiteltiin perjantain demoa varten konlfikti kohtauksia. Osa kävi läpi ettei sit torstain tunnilla tarttis. Ne oli aika rankkoja, niin ei hirveen monta kertaa pysty vetään kunnolla.

Koulun jälkeen: IMPRO DEMO!! Oli ihan huippua! Aluks oli ääni+liike-impro eli puolet impros äänimaiseman esim. sukellusvene ja toiset sitten teki siihen liikettä. Sen jälkeen tehtii pienissä ryhmissä mm. impro biisi, sanakirja, dubbausta, iskureploja... Yleisökin tuntu tykkäävän! Jee hyvä me! :)

Torstai 1.12.2011

Eilisen aivan mielettömän hyvin onnistuneen improdemon jälkeen (josta suurkiitos kaikille mukana olleille, olitte fantastisia, ja opettajallemme Johannalle) olikin mukava aloittaa päivä seuraavan demon valmisteluilla. Tanssidemo alkaa painaa päälle, ja tänään oli vuorossa viimesilaukset kuvioihin ja liikkeisiin. Perjantaina onkin sitten vuorossa epävirallinen kenraali, ja itse esitys on sitten Razzmatazzin joulujuhlassa 7.12. Itselleni tuttuun tapaan palaset loksahtivat taas paikoilleen omalta kohdalta vasta näin viimeisessä harjoituksessa, ja aina se on yhtä ihmeellinen tunne kun viimein saa sen "maailmansa valmiiksi", olipa se sitten vaikka tanssissa. Ikävä jättää jäähyväiset energiselle ja positiiviselle opettajallemme, Matille, joka sai jopa pitkäaikaisen tanssiskeptikon pään käännettyä. Kenen tunneilla nyt voi käydä avartavia ja antoisia keskusteluja esittävästä taiteesta ja sen olemuksesta?

Näyttelijäntyössä Jevgenin kanssa olemme puolestaan käsitelleet konflikteja, agressioita ja pakkomielteitä, niin näyttämöllä, kuin välillä näyttämön ulkopuolellakin. Tästäkin on tulossa demo nyt perjantaina, jossa sitten esittelemme valikoiman oppilaiden taiteellisia näkemyksiä asiasta. Ihmismieli on melkoinen aarreaitta, varsinkin näyttelijäntyön kannalta, ja on mielenkiintoista katsoa miten hyvinkin erilaisilla tavoilla ihmiset lähestyvät tällaisiakin vaikeita, ja välillä raskaitakin, aiheita. Ja onpa kuuleman mukaan tunneilla muutaman kerran jopa pelästytetty katsojatkin aivan oikeasti. Ehkäpä olen piilo-Turkkalainen, sillä itselleni moisen aitouden asteen saavuttaminen on hyvinkin tyydyttävä, jopa katarsinen, kokemus, joskin myös hyvin raskas ja kuluttava kohtauksen osapuolille. Mutta, jotta voi saada jotain aikaiseksi, on myös annettava paljon itsestään. Minustako näyttelijä? Ehkä, ehkä vielä on toivoa...

Torstai 24.11.2011

Syysterveiset jatkolinjalta! Syksyn kiireisin aika, Katto Kassisen valmistaminen on takanapäin, joten jatkolinjaltakin liikenee muutama ajatus blogiin.


Toisto. Toistuvuus. Tasalaatuisuus. Sitähän näyttelijäntyö pitkälti on ja jatkolinjan yksi ehdoton etu on opinnäytetöiden, varsinkin lastennäytelmän, tuoma kokemus useammasta näytöksestä. 11 näytöstä Kassista takana ja parisenkymmentä edessä, haasteena saada pidettyä sama taso näytöksestä toiseen. Hyvänä motivaattorina toimii yleisö, joka on jokaisessa näytöksessä uusi. Oli katsomo sitten täynnä tai puoliksi tyhjä, ovat siellä istuvat katsojat katsomassa nimenomaan meitä ja mikä onkaan sen suurempi kunnia. Kiitos kaikille Katto Kassisen jo nähneille ja tuleville katsojille!

Maanantai 14.11.2011

Kun kuulee sanan "näyttelijäntyö", ei yleensä ensimmäisenä ajattele akrobatiaa. Mutta sitäkin tämän alan opiskeluun liittyy, kuten meillä täällä Opistolla. Tällaiselle vanhalle savolaiselle, jolla yleensä sutjakkaa ei ole kuin ajatus eikä muuta notkeaa kuin kieli, on ilahduttavaa huomata mitä kehostaan voikaan saada irti. Vaikka se sitten välillä tuntuisikin siltä, kuin kehosta lähtisi irti osia joiden kuuluisi pysyä tukevasti kiinnitettynä. Mutta, kun on iloinen ja pätevä opettaja, niin uskaltaa hyvin heittäytyä, hyvinkin kirjaimellisesti, akrobatian pyörteisiin. Tosin, olen kyllä kuullut joitain huhuja polvista ja hampaista, ja kuinka niitä ei kannata saattaa samaan fyysiseen pisteeseen avaruudessa samaan aikaan...

Mutta onhan meillä myös sitä näyttelijäntyötäkin, ja Nousiaisen Jyrki sitä pitämässä. Ja jottei akrobatiatunnit menisi täysin hukkaan, mikä onkaan parempi tapa tehdä improvisoitu kohtaus kuin hujauttaa pahaa-aavistamaton näyttelijätoveri lennokkaalla karhunhalauksella pöydältä lattialle. Ja tauonhan voikin sitten viettää tekemällä imrovisoidun tulkitsevan tanssin toisen monologiharjoittelun tahdittamana. Jyrkiä hyvinkin vapaasti lainatakseni, ei ole sääntöjä, näyttämö on vapaa tila. Mitä kaikkea sitä voikaan ihminen saada aikaan, kun päästää itsensä vapaaksi?

Keskiviikko 16.11.2011

Ah! Mikään ei oo ihanampaa kun alottaa päivä tanssilla! Anna piti meille ensimmäisen tunnin streettiä (onneks kukaan oikea hoppari ei ollu kattomassa kun tää yks nykäri hytkyy puolelta toiselle) ja sitten lihaskunnon jälkeen päästiin meidän joulushow demo koreon pariin. Tehdään siis Bob Fosse All That Jazz, eli paljon on pieniä liikkeitä ja teräviä aksentteja, tykkään! Meitä on todella eri tasoisia tanssijoita, mutta koreo on tähän mennessä sen verran yksinkertainen, että eiköhän kaikki pääse mukaan :)
Ruokailun jälkeen meillä oli näyttelijäntyötä Jevgenin kanssa. Paikalla ei ollu tarpeeks porukkaa, että oltaisiin tehty isompia väkivaltakohtauksia, niin meillä on vähän erilaisempi päivä. Perinteisen "pyörylä" leikin jälkeen mentiin pareittain "seuraa johtajaa" lämppää, jossa toinen liidaa ja luo liikettä ja pari matkii perässä. Sitten saatiinki hieno idea kertoa kummitus juttuja! Valot vaan kii ja kynttilöitä lattialle... Lopuks tehtiin vielä improja Jeven tapaan. Meinaa siis että pitää mahd hankalaan tilanteeseen ajaa ittensä ja pari ja vielä mahd aidosti. Aika paljon mahtu taas yhteen päivään!

Perjantaina 6.5.2011

Viikko Panun hoidossa sujui hyvin, paljon puhuttiin näyttelijäntyöstä, omista kokemuksista ja siitä, mitä ollaan opittu kuluneen lukuvuoden aikana. Panu pisti heti maanantaina tuulemaan, ja muokkasi Romeon ja Julian kohtauksia energisemmiksi ja toimivimmiksi. Käytännössä siis meidän näyttelijöiden läsnäoloa lisättiin, ilmaisua suurennettiin ja kohtausten asemointia muunnettiin vähän. Tällaisia säätöjä tehtiin koko viikko, kokeiltiin eri tapoja tehdä ja Panu pisti meihin lisää eloa. Näyttämöllehän ei mennä nukkumaan tai ujostelemaan, vaan kun tehdään, niin tehdään täysillä. Oli hienoa kokea ja nähdä, miten lamput syttyivät päiden päällä. Saimme näppärästi valotkin luomaan tunnelmaa ja auttamaan näyttelijäntyötä, ja nyt, kun musiikkikin tulee kajareista, niin minäkin voin viettää aikaani verhoissa mankan napin painamisen sijaan.
Loppulaulu vaatii vielä treeniä, välillä se kuulostaa hyvältä, välillä sietämättömältä. Yhteispeliä tarvitaan kovasti tässäkin asiassa. Hyvää yhteishenkeä on ryhmästämme löytynytkin viimeisten viikkojen aikana. Ainakin itselläni on ollut hyvä olla 16-henkisessä porukassamme. Panu varoittelikin myös siitä, että teattereissa, kuten muillakin työmailla, on usein energianimijöitä, ihmisiä, jotka valittavat aina, ja luovat negatiivista ilmapiiriä työyhteisöön. Tällaisia ihmisiä pitää varoa, ja ennen kaikkea tulee huolehtia, ettei itse ala sellaiseksi. Yhteinen tsemppaaminen on tämän lajin suola ja sokeri, eikä tätä työtä tehdä koskaan yksin. Siksi on hyvä pitää huoli itsestään ja muista.
Kokonaisuutena näytelmä toimii jo täysin moittettomasti, ja odotan innolla, miten Vesa reagoi tällä viikolla tehtyihin muutoksiin...

Tiistaina 26.4.2001

Lukuvuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, ja pääsiäislomalta kouluun palaaminen tuntui hyvältä. Vaikkakin meininki oli aamupäivällä yhtä veltto kuin maanantaisin.
Ohjaajamme oli suuressa armollisuudessaan valinnut meille tytöille vielä vähän lisää tekstiä opeteltavaksi, joten siihen on syytä nyt panostaa. Tanssit ja laulu kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta kyllä ne siitä. Otti aivoon, kun kaikki eivät taaskaan olleet paikalla harjoituksissa. Mutta minkäs teet...
Aamu meni vanhaa kertaillessa ja yhtä näytelmän alkupään kohtausta hioessa.
Iltapäivällä tartuimme uuteen tekstinpätkään. Jokainen tyttö meni vuorollaan näyttämölle, ja puhui sen, mitä uudesta tekstista muisti. Oli järkyttävää, kun ei vielä osannut tekstiä, mutta se ei ollutkaan pääasia. Tärkeämpää oli olla ja elää näyttämöllä, hengittää ja antaa sydämen sykkiä. Tuntui hauskalta, vaikkei muistanutkaan tekstiä paljoakaan vielä.
Kolmen päivän päästä siis ohjaajan vaihto. Mitäköhän siitä tulee?

Keskiviikkona 20.4.2011

Aamu kului Romeon ja Julian tansseja pähkäillessä, ja homma alkaa pikkuhiljaa toimia. Kunhan kaikki olisivat vain paikalla, niin ei tarvitsisi huolehtia. Jokainenhan on korvaamaton näissä teatterihommissa...
Tanssien ohjaaminen on haastavaa ja hauskaa puuhaa, vaikken sitä aiemmin juuri ole tehnyt. Kapellimestarointikin on yksin minun hallussani, ja olen tästä vastuusta suuresti ohjaajalle kiitollinen. Välillä vain tuntuu, ettei taidot ihan riitä. Yritys on kuitenkin kova.
Huomenna olisi sitten ensimmäinen varsinainen näytelmän läpimeno, ja sen jälkeen neljän päivän pääsiäisloma. Toisaalta ahdistaa ajatella, että koulua on tosiaan ainoastaan kolme viikkoa jäljellä. Nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että kaikki tulee onnistumaan niin kuin pitää. Laulu ja tanssit kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta muuten ei ole juuri minkäänlaista hätää. Tunneilla on pääasiassa mukavaa. Näytelmässä mukana oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko ajan itse näyttämöllä ja äänessä, itse esimerkiksi olen enemmän juuri noissa koreografia- ja laulunjohtohommissa. Häkellyin tänään, kun ohjaajamme Vesa kutsui minua oikealla nimelläni, hänellä kun on melkein meille kaikille omat lempinimet. En edes tiennyt, että hän tietää oikean nimeni! Ihmiset ovat niin yllätyksiä täynnä...
Näyttämölle emme päässeet tänään, mutta se ei juuri harjoituksia haitannut.

Torstaina 14.4.2011

Opinnäytetyö alkaa saada muotoaan, ja kohtauksia on jo hitsailtu yhteen. Tanssikoreografiat on saatu tehtyä, ja nyt ne pitäisi vaan iskostaa luihin ja ytimiin. Tänään teimme itsensähyväksymisharjoitusta melkein koko päivän, mikä teki hyvää itse kullekin. Kohtauksia on hauska katsoa ja harjoitella, kun kokeillaan erilaisia tapoja tehdä asioita ja sanoa repliikkejä. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Sellaista on elämä, ja sellaista on teatteriopisto.

Keskiviikkona 6.4.2011

Opinnäytetyön valmistaminen on nyt alkanut, ja töitä riittää. Taiteilijaelämä kun on jatkuvaa vuoristorataa, niin tänään oli yksi niistä päivistä, kun jyrkkä alamäki sai otteen tästä opiskelijasta. Seitemälletoista ihmiselle noin 20 neliön kokoinen harjoitustila on hiukan liian pieni, ja tunneilla tulee tuskaisen kuuma. Hyvä, ettei joku kohta pyörry tunneilla! Uuden ohjaajan tapoihin on vielä totuttelemista, ja roolijako ei aivan mennyt niin kuin oli luvattu. Eipä sillä, etteikö jokainen repliikki ja rooli olisi yhtä tärkeä. Kun toinen ryhmä kirjoittaa itse näytelmänsä, me riepottelemme Shakespearen Romeota ja Juliaa. Loistava teksti sinänsä, mutta kun käsikirjoitus on lyhennetty kuuteen sivuun, jää yhdelle ihmiselle kovin vähän sanottavaa. Vaikka en tiedä, onko sillä niin suurta merkitystä loppujen lopuksi. Kaikki saavat kyllä töitä riittävästi, näytelmässä ei ole ainakaan yhtään turhaa vuorosanaa. Tässä alkuvaiheessa on turha spekuloida, millainen näytelmästä sitten loppujen lopuksi tulee, hyvä toivottavasti. Koreografiat tehdään itse, niitä ei ole vielä saatu edes alulle. Onneksi ne tehdään yhdessä, ettei homma jää yhden ihmisen harteille. Itse en ainakaan niin taitava ole, että osaisin tehdä toimivat ja oikeanlaiset koreografiat näytelmän kahteen tanssiin. Yksi laulukin näytelmässä on, ja sen harjoittelu jää meidän omille harteillemme. Kokeilimme laulua jo muutaman kerran yhdessä, ja se kuulosti mielestäni lupaavalta.

Maanantaina 28.3.2011

Tämän jakson viimeinen viikko alkoi rennosti tanssitunneilla, ja demo saatiin valmiiksi. Iltapäivä kuluikin poikkeuksellisesti lauludemon parissa, ensin puolitoista tuntia harjoituksissa ja sen jälkeen itse demossa. Lauluja laulettiin yhteensä kahdeksan, lisäksi yksi duetto ja yksi soolo. Itse pääsin onnekseni myös säestämään kahta laulua. Harmi vain, että yhdentoista viikon laulu-urakan jälkeen katsomon hämärissä näkyi vain yhdeksän katsojaa. Ajankohta ei ollut ehkä kaikkein otollisin suuremman yleisömäärän saavuttamiseksi. Demo oli päänäyttämöllä, mikä aiheutti sen, että kuumat spottivalot nostivat hien otsalle. Eipähän ainakaan ollut kylmä siinä lauleskellessa. Olisin toivonut ehkä enemmän intoa joihinkin lauluihin, ja lisäksi ongelmia aiheutti se, ettei meinannut kuulla näyttämön toisella laidalla laulavien ihmisten ääniä. Joissain kappaleissa tuli vähän erirytmisyyttä, mutta nämähän ovat vain pikkuvikoja. Kaiken kaikkiaan ainakin minulla oli hauskaa, ja nautin demosta. Ainakaan en unohtanut minkään laulun sanoja....

Torstaina 24.3.2011

Aamu kului totuttuun tapaan Emilian kanssa monen hengen kohtauksia työstäen. Repliikkien opettelu on vaivan arvoista, silllä on raivostuttavaa katsella ja tehdä kohtausta, jos ihmiset eivät ole opetelleet repliikkejään. Onneksi suurin osa ryhmästä oli tehnyt läksynsä. Itselle on ainakin moninkertaisesti helpompaa työskennellä, kun ei tarvitse heilua joku paperi kädessä tai flirttailla jatkuvasti kuiskaajan kanssa. Toki repliikkien oppimiseen vaikuttaa niiden haastavuuskin; jos vuorosana on pitkä ja monimutkainen, se vaatii enemmän aivotyötä kuin pieni ja helppo repliikki. Tällä kertaa en itse päässyt paljoa tekemään, mutta sitäkin arvokkaampaa on seurata toisten tekemisiä ja ottaa opikseen. Sitä paitsi kun monella on sama rooli, on hyödyllistä ja aikaa säästävää muistaa, mitä ohjeita opettaja on muille antanut.
Akrobatiassa oli tapaturma-päivä; yhdeltä nyrjähti nilkka voltissa ja toinen satutti reitensä demoharjoituksissa. Itselleni ei onneksi ole vielä, ihme kyllä, sattunut vielä mitään koulussa. Tekevälle sattuu. Kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella temppuja vaihe vaiheelta, saattaa välttyä ainakin joiltain onnettomuuksilta.
Harjoittelimme siis demoa, joka on ensi viikon perjantaina. Harjoitukset menivät mainiosti, ja demosta tulee hieno. Jokainen pääsee esittelemään taitojaan, ja ryhmissä tehtävät pyramidit yms. ovat jo kohdallaan. Hyvä ME!
Lopputunnista treenasimme kovaa omia tavoitteita. Voltit alkavat sujua, ja tunnelma tunneilla oli positiivisen kannustava. Omalla mielentilalla voi vaikuttaa hyvinkin paljon liikkeiden onnistumiseen. Positiivinen ja kärsivällinen asenne kannattaa!

Keskiviikkona 16.3.2011

Päivä alkoi tanssin merkeissä. Alkulämmittelyn jälkeen vähän tekniikkaa, ja sijaisen sijaisen keksimää pientä koreografiasarjaa.
Lisäksi treenasimme taas vatsa-, selkä- ja pakaralihaksia. Mukava polte lihaksissa ja hikipisarat otsalla, siinä oikeanlainen aamu näyttelijäopiskelijalle!
Maanantain tanssituntien jäljiltä kipeät reisilihakset saivat myös kyytiä!
Iltapäivä sujui mukavasti Emilian kanssa kohtauksia hioen. Näyttelijätyö todella on toistoa, kun yhtä lyhyttä kohtausta veivataan edestakaisin uudelleen ja uudelleen. Jos kärsivällisyys riittää, saattaa omakin näyttelijäntyö jopa alkaa luonnistua, ja kohtauksessa toimiminen saada merkityksiä. On tärkeää myös opetella repliikkinsä oikein, sillä käsikirjoittaja on kuitenkin parempi keksimään repliikkejä kuin näyttelijä. Kuiskaajalle ei saa suuttua, jos hän syöttää repliikkejä ja puhuu päälle. Kuiskaajan tehtävä on keskeyttämättä kohtausta auttaa näyttelijää sanomaan sanottavansa oikein. Tunnelataus ei saisi katketa repliikin unohtamiseen, vaan kuiskaajan avustujsella kohtaus jatkuu koko ajan pienistä unohduksista huolimatta.
Suuren poissaolomäärän vbuoksi pystyimme harjoittelemaan vain yhtä useamman hengen kohtausta, mutta ne, joilla ei ollut tekemistä, saivat lopputunnista uuden, kolmen hengen kohtauksen.
Yksi koulupäivä taas takana, ja enää tasan kaksi kuukautta tätä ihanuutta jäljellä. Toivottavasti osaisin ottaa kaiken vielä irti näistä viimeisistä viikoista!

Perjantaina 11.3.2011

Väsymys painaa päälle, mutta kolme tuntia dramaturgiaa oli jaksettava istua paikallaan vielä ennen viikonloppua. Aiheet ovat kuitenkin mielenkiintoisia, tänään käsittelimme juonta ja tarinankerrontaa. Näyttelijän on tärkeää hahmottaa myös dramaturgiaan liittyviä perusasioita, onhan näyttelijäntyössä kyse enimmäkseen jonkun toisen kirjoittaman tekstin käsittelystä. Tunnit kuluvat yhdessä annettuja monisteita läpikäyden ja ääneen lukien,. Lopuksi teemme aina tehtäviä, ja kirjallisia kotitehtäviä on ensi viikollekin tehtävänä. Tunneilla sitten käisttelemme kotitehtäviä, ja tänään saimme kuulla erialaisten itsekeksittyjen henkilöhahmojen tarinoita. Mielenkiintoisinta onkin itse päästä pähkäilemään juonikuvioita hahmonsa pään menoksi. Ei välttämättä ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa!

Maanantaina 21.2.2011

Tanssitunneilla viimeistään heräsi uuteen viikkoon, kun alkulämmittelyn ja tekniikkaharjoitusten jälkeen treenattiin vielä vatsa- ja selkälihaksia. Myös hauikset ja ojentajat pääsivät töihin treenissä. Kannatus on yksi tanssin tärkeimmistä asioista, keskivartalo ei saa lörpsähtää, ja siksi onkin tärkeää vahvistaa keskivartalon lihaksia. Myös jalkojen asennon kanssa saa olla todella tarkkana.
Harjoittelimme tulevaa tanssidemoa, joka on aika urheilumainen. Ainakaan koreografia ei ole liian vaikea hallittavaksi. Harjoittelu oli hauskaa, ja tuntien jälkeen olo oli virkeä ja lämmin.
Iltapäivän vietimme Jyrkin tutussa seurassa prosessia dialogeihin etsien. Jos monologi oli haastava prosessoida, niin dialogi se vasta haastavaa onkin! Ainakin itselleni on vaikeaa kärsivällisesti etsiä prosessia, ja varsinkin, kun dialogin pitäisi toimia toisen ihmisen kanssa, jolla on oma prosessinsa meneillään.
Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, siitä voimme olla varmoja. Mielenkiintoista on se, mihin prosessi vie. Sitä ei voi kukaan edeltä käsin tietää...

Torstaina 17.2.2011

Aamu kului uuden näyttelijäntyön opettajan, Emilia Pokkisen, kanssa monen hengen kohtauksia kokeillen. Kohtaukset olivat näytelmästä Pohjanmaa. Emilian työskentelytavat tuntuvat ainakin näin alkuun oikein hyviltä ja toimivilta. Ohjaus on selkeää, ja jokainen pääsee tekemään jotakin tuntien aikana. Myös toisten työskentelyä seuratessa oppii paljon. Lisähässäkkää syntyi, kun Roolituspalvelu oli koekuvaamassa meitä oppilaita arkistoihinsa. Jokainen kävi vuorollaan pikaisesti esittelemässä itsensä ja puhumassa monologinsa kameralle. Itselleni kokemus oli oikein mukava. Erittäin kirkkaat spottivalot vain häikäisivät kameran edessä ollessa. Toivottavasti joku päivä tärppäisi, ja saisi jopa töitä Roolituspalvelun kautta tässä työtarjonnan puutteisessa maailmassa.
Iltapäivällä oli vuorossa akrobatiademon harjoittelua ja omien taitojen kehittämistä. Viime viikolla tehtiin henkilökohtaiset tavoitelistat, ja nyt seuraavien viiden viikon aikana on tarkoitus, että jokainen pääsee asettamiinsa tavoitteisiin. Itse pääsin yhteen tavoitteeseeni tänään, kun sain roiskaistua flikin vihdoin ja viimein! Onnistuminen antoi paljon lisäpuhtia ja riemastutti. Kun ajattelee, että onnistuu, niin onnistuu. Harjoittelussa on vain oltava kärsivällinen ja sinnikäs. Ensi viikolla taidan yrittää volttia permannolla. Päällä seisontaa ja kuppikuperkeikkaa on vielä treenattava ankarasti!
Tätä jaksoa onkin vain kuusi viikkoa, eli enää vain viisi viikkoa jäljellä! Aika juoksee niin nopeasti, että täytyy alkaa käydä juoksulenkillä, että pysyy perässä!

Perjantaina 11.2. 2011

Tänään oli poikkeuksellinen koulupäivä, sillä aamu meni teatterihistorian lyhyen ja ytimekkään tentin parissa pähkäillessä, ja kahdeltatoista demottiin. Ennen demoa oli rutkasti aikaa hommailla omia juttuja ja pelata vielä viimeiset pyörylät. Sitten jouduimme heittämään hyvästit niin ihanalle Jeve-opettajallemme kuin pyörylällekin. Demo kesti melkein kaksi tuntia. Kohtauksia oli paljon ja jotkut olivat aika pitkiä. Kaikki olivat nähneet selvästi vaivaa kohtaustensa eteen, ja välillä naurettiin ja välillä säikyttiin aseen laukauksia. Itselle jäi melko tyytyväinen mieli omista kohtauksista, kun ne eilen vihdoin alkoivat onnistua myös omalta osaltani. Joskus tajuaa vasta silloin, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Joka tapauksessa demo oli nautittavaa katsottavaa, ja lopuksi kiitimme opettajaamme ryhmähalauksella ja omatekoisella kortilla. Ensi viikolla uusi jakso ja uudet tuulet!

Tiistaina 1.2.2011

Tiistaiaamu lähti mukavasti käyntiin jälleen hauskaakin hauskemman pyörylän merkeissä. Harmi vaan, että pyörylän peluu loppuu ensi viikon jälkeen jakson vaihtuessa, joten nyt on otettava kaikki irti vielä viimeisistä pelihetkistä!
Työskentelimme Jeven avustuksella kolmen hengen kohtausten parissa. Omasta ryhmästäni puuttui yksi henkilö, joten meidän piti keksiä muuta tekemistä. Uusia toimivia kohtauksia on välillä vaikeaa keksiä, ja tällä kertaa kuningasideat olivat todella vähissä. Siispä kirjoitimme lorvailun jälkeen vihdoin räpin opettajallemme. Siitä tulikin aika hyvä, tai ainakin todella huvittava...
Iltapäivällä oli monologidemon vuoro. Sydän hakkasi ainakin kahta sataa, mutta olo oli silti varma ja hyvä. Jokainen teki monologinsa vuorollaan, ja koko demo kesti noin kaksi tuntia. Hiukset ja kasvot märkinä jokainen pisti parasta pöytään. Ja jokainen onnistui. Joillain oli kaksikin tekstiä prosessoitavana, ja mielestäni kaikki tekstit olivat mielenkiintoisia, toiset itkettivät ja toiset naurattivat. Itsestäni tuntui, että omat monologit olisivat tietysti voineet mennä paremmin, mutta oppimassahan tässä vasta ollaan. Jälkikäteen olo oli joka tapauksessa tyytyväinen.

Tiistaina 25.1.2011

Näyttelijäntyötä koko päivä. Ihanaa! Aamupäivä työskenneltiin kolmen hengen kohtausten parissa, ja välillä oli jopa tylsää, kun vain istuskeltiin ja mietittiin.
Töitä kyllä riittää, kun niitä itselleen kehittelee. Repliikkejä on helpompi keksiä ryhmässä, sillä silloin jokainen voi laittaa itselleen juuri sellaiset repliikit, jotka sopivat omaan suuhun. Välillä motivaatio vähän lopahtaa, kun ei olla ihan varmoja, mihin suuntaan kohtausta pitäisi työstää. Haastetta siis riittää rankkojen roolien sisäistämisessä ja niiden uskottavasti esittämisessä. Varsinkin sellainen rooli on vaikea, joka ei liity omaan elämään millään tavalla.
Iltapäivällä kertailimme Jyrkin kanssa monologeja, sillä demo on viikon päästä. Prosessi kulkee jokaisella ryhmäläisellä, ja on ilo tehdä omia tekstejä ja kuulla ja nähdä muiden onnistumista. Kun monologia lähestyy oikeasta kulmasta, ei näyttelemiselle jää enää tilaa, vaan ihminen alkaa tehdä varsinaista näyttelijän työtä. On todella upeaa huomata, miten jokainen on kehittynyt tekstin ja tunteiden käsittelyssä. Monologi on itsellekin kuin uusi joka kerta, kun sitä lähtee prosessoimaan. Täytyy vain Jyrkin ohjeen mukaan muistaa, ettei mene liian pitkälle tässä leikissä, koska silloin fakta ja fiktio sekoittuvat vaarallisesti toisiinsa. Aina järki mukana!

Torstaina 20.1.2011

Päivä ei alkanutkaan puhetekniikan tunneilla, sillä opettajan sairastumisen vuoksi pääsimme katsomaan jatkolinjan Hyvää Yötä Herra Hakkarainen- näytelmää. Näytöksen jälkeen pelasimme (hieman luvatta) pyörylää ruokatuntiin asti. Meillä oli todella hauskaa, ja mustelmat polvissa kertovat, että peliin on antauduttu oikein kunnolla. Niin yksinkertainen lämmittelypeli kuin pyörylä onkin, se on ehdottomasti tämän kouluvuoden paras urheilulaji!
Iltapäivällä, kun hiki oli jo kuivunut, jatkoimme tavalliseen tapaan näyttelijäntyöntunneilla, ja alkulämmittelynä oli vielä vähän lisää pyörylää. Kolmen hengen kohtaukset alkavat saada oikeita ja toimivia muotoja ja repliikkejä, toisissa on vielä enemmän hiomista ja toiset ovat vain pientä hiontaa vailla. Hyvässä ryhmässä on mielekästä työskennellä, ja keksiä aina uusia ja herkullisempia kohtauksia. Kolmiodraamat ovat kuin suoraan jostain saippuaoopperasta tai elokuvasta( paitsi meidän tekemämme ovat tietysti paljon paljon parempia!)

Keskiviikkona 12.1.2011

Vuosi vaihtui vikkelästi, ja on taas aika nauttia Teatteriopiston antimista. Tänään jatkoimme omien kohtauksien työstämistä, ja aloimme työskennellä kolmen hengen ryhmissä näyttelijäntyön tunnilla. Tunnit kuluivat mukavasti kohtauksien dramaturgiasta keskustellen ja repliikkejä pohtien. Hauskaa oli taas!
Iltapäivällä saimme laulaa loilottaa kuorolauluja, ja hyvältä kuulosti. Itse nautin valtavasti muiden kanssa laulamisesta, ja on upeaa, että osaamme laulaa moniäänisesti. Lauluja on harjoiteltavana jo ainakin viisi, ja niitä pitäisi kai pikkuhiljaa yrittää oppia ulkoakin...