torstai 25.2.2010

Tänään aamupäivällä ryhmällämme oli kuorolaulua, jossa harjoittelimme sitä itseään eli kuorossa moniäänisesti laulamista. Tänään ohjelmistossa oli mm. Sininen norsu, Sing and Swing sekä Kesäpäivä Kangasalla. Laulamme välillä yksiäänisesti, mutta pääpaino on moniäänisyydessä, eli että samassa biisissä on sekä sopraano-, altto-, tenori- että bassoääni. Opettajamme otti tänään myös kolme oppilasta, yksi kerrallaan, käsittelyyn selvittääkseen heidän äänialansa. ( Liekö oikea termi, mutta toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitin. ) Mielestäni on todella hyvä, että opettaja auttaa meitä opiskelijoita selvittämään mihin äänemme riittää ja miltä korkeudelta on mukava laulaa, sillä eihän siellä tunneilla tuskissaan ole hyvä olla. Hauskaa olla pitää ja olikin. Muutenkin on helpompi laulaa kuorossa, kun tietää mitä laulaa ja samalla oppii kuuntelemaan omaa ja toistenkin laulua. Lisäksi, kun tietää ja tuntee oman sävelkorkeutensa, ei mene sekaisin, vaikka vieressä seisova laulaisikin aivan toisissa sfääreissä.

Tiistain 23.2.10 tunneilta.

Koko päivä näyttelijäntyötä. Eri opettajien kurssit tosin. Aamulla tehtiin ensimmäisenä kohtauksia. Samalla tyylillä kuin aiemminkin: kaikille sama teksti ja kaikki tekee siitä oman tulkintansa, joka esitetään, ja sitten sitä asetelmaa muutetaan. Esimerkiksi mun parin kanssa tehtiin vakava versio jossa toinen sai vahingossa tietää olevansa adoptoitu ja oli vihainen siitä, mutta seuraavaksi meidän pitikin kääntää se niin että kaikki mitä sanotaan on meidän mielestä aivan älyttömän hauskaa. Sovittiin sitten niin että se adoptoitu ei ollut ikinä tykännyt perheestään ja oli aina toivonut ettei oikeasti kuuluisi siihen, joten meitä siinä sitten naurattaisi se koko tilanteen uskomattomuus. Oli aika hauskaa, sainpahan nauraa ainakin kunnolla. Ihme kyllä se tuntui helpolta, vaikka aiemmin hysteerinen nauraminen ilman oikeaa syytä on tuntunut vähän vaikeammalta. Hienoa nähdä taas että kehitystä on tapahtunut, onnistumisen tunteet on kivoja. Lisäksi oli kyllä hauska nähdä kuinka erilaisia tulkintoja samasta tekstistä voi saada, tuossakin oli joku pari keksinyt olevansa sodassa loukkaantuneena ja joku avioeroa vähän väkivaltaisestikin hakemassa. Eikä kuitenkaan mikään tuntunut tuulesta temmatulta.
Iltapäivällä käytiinkin seuraavan demon tekstejä läpi, niillä on vähän kiire. On vähän paineita ihmisillä kun saa nyt tosiaan itse valita tekeekö dialogin, monologin vai runon ja demo on tosiaan kahden viikon päästä. Itelläkin hiukan epäröintiä omassa tekstissä, kun se tuntuu välillä vähän tekotaiteelliselta. No, kyllä homma järjestyy, varmasti hyvä demo tulossa kaikkien osalta.

Maanantain 22.2.10 tunnilta.

Maanantaiaamun jähmeydestä huolimatta kävimme uusien monologi- ja dialogitekstien kimppuun. Aikataulu on reilusti tiukempi kuin syksyllä, nyt pitäisi ottaa käyttöön jo saadut opit ja sisäistää teksti parissa viikossa näyttökuntoon. Itse tartuin haasteeseen huomattavasti kevyemmällä mielellä kuin syksyiseen, valitsin ensimmäisen mieleeni juolahtaneen tekstin, ja lähdin kuuntelemaan siitä heränneitä ajatuksiani lähinnä uteliaana. Tuntuu hassulta, kun muistelen syksyistä tuskaani edellisen tekstin kanssa; yritystä oli ehkä vähän liikaakin, ja monen itkun ja turhautumisen kautta piti rymytä, ennen kuin sain ajatukseni kasaan ja tekstin valmiiksi. Tuli myös huomattua kuinka helposti laittaa laput silmiensä eteen, kun se ensimmäinen ratkaisu ei olekaan helpoin ja pitäisi myöntää itsellensä, että lähtökohtia olisi ehkä muutettava hieman.
Aamun aivojumpan jälkeen oli hyvä suunnata tuulen ja tuiskun läpi Pirkkahallille akrobatiatunnille purkamaan energiaa ja hulluttelemaan ryhmäakrobatian ja muun mukavan parissa. Kehonhallinta on parantunut niin paljon syksystä, että asiat jotka aluksi tuntuivat mahdottomilta, ovat nyt jo lähes itsestään selviä. Lapset on silti aina lapsia vaikka kuinka vanhenisivat, eikä mikään voita lämmittelyleikkejä - hippoja ja viestejä, joiden tiimellyksessä löysi taas itsensä kiljumasta ja koikkelehtimasta. Eikä taida olla parempaa tapaa oppia luottamaan kavereihin, kuin killua taivaalla neljän käsiparin kannattelemana...

Tervehdys Suomen Teatteriopistosta!

Suomen Teatteriopiston peruslinjan 2009 - 2010 oppilaat kirjoittavat tälle sivustolle tuntemuksiaan ja kokemuksiaan tunneiltaan. Yksityisen koulumme näyttelijäntyön peruslinja kestää yhdeksän kuukautta ja uusia opiskelijoita haemme aina 1.4. - 20.5. välisenä aikana. Tarkemmat tiedot toiminnastamme löydätte nettisivuiltamme; www.suomenteatteriopisto.fi.
Mukavia lukuhetkiä ja iloista kevättä koko joukkomme puolesta!