Toukokuinen lauantai. Näin pyörähti jälleen lukuvuosi Teatteriopistossa. Tänään vietetään viimeisiä hetkiä opistoporukalla kevätjuhlan muodossa. Kahteen opistovuoteen on mahtunut paljon tiivistä yhdessäolon siivittämää oivaltamista. Peruslinja antoi valmiudet minuuteen ja teatterin maailmaan: ensimmäisenä vuotena opittiin persoonalähtöistä työskentelyä ja hiottiin peruspilareita, joita lähteä jalostamaan omiksi työkaluiksi. Jatkolinja antoi mahdollisuudet laittaa kaikki opit peliin ja raotti teatterimaailman verhoja pala palalta enemmän. Pohdiskeltiin yksi päivä, että oikeastaan vasta nyt jatkolinjalla ollessa on oivaltanut sen, että kaikista tärkeintä on kokonaisuuden kannatteleminen – peruslinjalla ollessa olisi ollut maailmanloppu jos vuorosanat olisivat menneet sekaisin, mutta nyt jatkis-opinnäytteiden myötä on tajunnut, että tärkeintä on pitää tarina ja itsensä kasassa, vaikka lavalla sattuisi mitä suunnitelmiin kuulumatonta. Oivaltamisen ilo. Näiden eväiden kanssa on hyvä lähteä jatkamaan matkaa – kiitos näistä hetkistä Teatteriopisto ja kaikki ne ihmiset, joihin on vuosien aikana saanut tutustua.

Lauantaina 11.5. tuli 8 kuukauden opintiemme päätökseen kun viimeinen Lysistraten esitys polkaistiin käyntiin. Itse show meni mainiosti ja pienen alkukankeuden jälkeen yleisö oli hyvin mukana. Hahmot olivat kuluneen viikon aikana saaneet uutta syvyyttä ja moni koki onnistumisen tunteita sen haikeuden lisäksi, jonka viimeinen yhteinen tekeminen aiheutti. Esityksen jälkeen tuntui hassulta palauttaa roolivaatteet ja tyhjentää oma lokero, joka oli niin hyvin palvellut koko vuoden. Vielä viimeinen vilkaisu pukuhuoneen tyhjiin kaappeihin, taukotilan tyhjille sohville ja yläkerran tyhjiin kenkähyllyihin. Ja niin painui Teatteriopiston henkilökunnan ovi kiinni viimeisen kerran tänä keväänä. Kiitos kaikille tähän upeaan kokemukseen osallistuneille, rehtori Panu Raipialle, mahtaville opettajillemme, erityisesti Jevgeni Haukalle, joka puursi kanssamme lähes koko vuoden, muulle henkilökunnalle ja tietenkin kaikille muille STO:n peruslinjalaisille, teitte tästä ikimuistoisen vuoden!

Nyt se on sitten ohi! Elikkä vika jakso ja meidän ensi-iltamme. Viime lauantaina räväytettiin yleisölle meidän komedialliset opinnäytetyömme Luulosairas ja Kahden herran palvelija. Esitys meni niin hyvin kuin vain mahdollista ja kaikki onnistuivat omissa suorituksissaan parantaen huimasti omaa tasoaan harjoituksista. Yleisökin tykkäsi, varsinkin Moliére sai aikaan paljon naurua. Hieno hetki oli kumartaa lopussa yleisön taputtaessa, varsinkin kun vielä muutamaa päivää ennen oli näyttänyt, ettei koko hommasta tule yhtään mitään! Onneksi perjantaina palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja kehtasimme tulla yleisän eteen :) Itse opin tästä koko projektista todella paljon - varsinkin itsestäni. Kiitokset ohjaajallemme Jevgeni Haukalle, joka jaksoi opastaa ja piiskata meitä! Oli kyllä haikeaa halata häntä lauantaina ja sanoa hyvästit. Koko vuoden hän on ollut mukanamme ja nyt se sitten loppuu. Muutenkin on jotenkin hassu olo. Ei enää mennä joka päivä kouluun ja vietetä siellä koko päivää niiden ihanien ihmisten kanssa, joita on oppinut tässä 8 kuukauden aikana tuntemaan. Lauantaina 11.5. on vielä vika esitys ja sitten kevätjuhlan kautta lähdemme kesää viettämään. Kiitokset koko Suomen Teatteriopistolle ja ihanille opiskelijatovereilleni, on ollut ikimuistoinen vuosi kanssanne!

Viimeisiä tunteja viedään jatkiksella! Pari viimeistä viikkoa lukujärjestyksemme täyttyy improvisaatiosta - kevään viimeinen näytön paikka on toukokuun kahdeksantena pidettävä improilta, jossa tuodaan lavalle parin vuoden aikana mukaan tarttuneet opit. Impron ohessa porukan yllä velloo ajatuksia tulevaisuudesta. Suurin osa pohdiskelee parhaillaan pääsykoetehtäviä, liittyivät ne sitten teatteriin tai joihinkin muihin koulutusaloihin. Yhteiset hetket alkavat olla lopuillaan ja mieleen hiipii haikeus. Vuosi on ollut ikimuistoinen: Yhdessä on koettu iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Jokaisella on omine ominaisuuksineen paikkansa ryhmässä, jokainen ihminen on arvokas. Kun porukassa on kymmenen täysin erilaista persoonaa, ei yhteiselo ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista - siitä huolimatta päivääkään ei vaihtaisi pois. :)

Opinnäytetyöjakso on pyörähtänyt käyntiin ja ryhmälläni onkin ollut varsinainen kielikylpy käynnissä, sillä ohjaajaksemme valikoitui amerikkalainen Stephen Morgan-MacKay. Aluksi vieras kieli hieman ujostutti ja jopa hillitsi meitä opiskelijoita, mutta Stephenin mutkaton ja avoin suhtautuminen on pikkuhiljaa vapauttanut koko ryhmää ja englanniksi kommunikoiminen käy jo lähes itsestään. Ainakin itse huomaan jopa ajattelevani englanniksi kotona koulupäivän jälkeen! Näytelmänä meillä on antiikin kreikkalaisen Aristophaneen noin vuonna 400 eaa. kirjoittama farssi Lysistrate, jossa naiset käyvät kapinaan miesten sotapuuhia vastaan. Teksti tuntui aluksi hankalalta, mutta nyt kun olemme päässeet kunnolla vauhtiin fyysisen tekemisen kautta, alkaa jutun juonesta saamaan jo oikein tukevan otteen. Ja tällä viikolla saimme jo puvustuksenkin melkein kuntoon, ensi viikolla onkin siis luvassa ehdat toogabileet!

Terveiset Jevgenin opinnäyteporukasta! Toista viikkoa olemme nyt työstäneet näytelmiä ja ihan hyvältä jo näyttää - alkaa ainakin olla jo jokin käsitys siitä mitä olemme tekemässä. Tulemme esittämään kahdesta näytelmästä lyhennetyn version; Moliéren Luulosairaasta sekä Goldonin Kahden herran palvelijasta. Kummassakin haastetta riittää, mutta värikkät roolihahmot antavat näyttelijöille mahdollisuuksia huikeisiin suorituksiin. Intoa siis riittää, kunhan nyt saisimme porukan pidettyä terveenä - taudit jylläävät ja aina joku on kipeenä ja poissa.

Kaaoksen ensi-illan jälkeen Torstaina sai ensi-iltansa jatkisten kolmas, ja viimeinen, opinnäytetyönäytelmä: Mika Myllyahon Kaaos. Harjoitusviikot hurahtivat ohi nopeaa vauhtia ja monenlaisia tunteita koettiin. Joinakin päivinä tunsi vellovansa konkreettisessa kaaoksessa, kun ei ollut varmaa millaisia valintoja kannattaisi tehdä ja kuinka kehittää itseään eteenpäin. Seuraavassa hetkessä tapahtui oivalluksia ja suuretkin pulmat saatiin ratkaistua. Niinhän sitä sanotaan, että vaikeuksien kautta voittoon - ja sen todisti torstainen ensi-ilta! Kaaos-porukka on tyytyväinen työnsä tulokseen ja laaja kokonaisuus saatiin rullaamaan sulavaksi, parituntiseksi kappaleeksi. Alkumuoto on rakennettu, nyt on se vaihe kun jokaiseen esitykseen olisi löydettävä uusia tasoja ja koettava asiat uudestaan mahdollisimman elävästi, eikä liiaksi rutinoituen. Esityskausi jatkuu positiivisissa tunnelmissa ja toivottavaa olisi, että Kaaos tavoittaisi yleisöä mahdollisimman paljon - tervetuloa katsomaan siis, kera ystävien ja tuttavien!

4. jakso lähenee loppuaan ja ensi viikolla koittaakin tiukat paikat, kun sekä Jyrkin että Emilian näyttelijäntyön, laulun ja improvisaation demot koittavat. Jyrkin kanssa olemme edelleen prosessoineet itse valitsemiamme dialogeja ja osalla on myös monologi työstettävänään. Dialogien kanssa emme ole välttyneet draamalta; parit ovat vaihtuneet ja jopa hylänneet toisiaan, tekstejä on vaihdettu ja osalla muuten vain on maailma hukassa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että demon koittaessa jokainen onnistuu ja saamme jälleen nauttia huikeista esityksistä. TeaKin pääsykokeisiin valmistaujilla on ainutlaatuinen tilaisuus saada monologistaan kommentteja ja ohjausta pitkän teatteriuran tehneeltä konkarilta. Emilian tunneilla olemme työstäneet kolmea Emilian valitsemaa kohtausta ja siellä olemmekin edenneet huomattavasti pienemmällä hässäkällä, jokainen tietää roolinsa ja opeteltavat replat. Poissaoloja vain on harmillisen paljon kertynyt keväälle, mutta loppujen lopuksi lähes jokainen sai roolin esitettäväksi demoa varten. Sääli että joudumme luopumaan Emiliasta opettaja jo nyt, olisimme mieluusti nauttineet hänen opetuksestaan ja ohjauksestaan vielä pidempäänkin. Improvisaation tunneilla olemme jatkaneet erilaisten tekniikoiden parissa ja jopa piintynyt impron inhoaja on löytänyt sen viehätyksen ja innostunut lajista. Myös Johannan avautumispiiriä tulee kova ikävä jakson loputtua! Laulustakin joudumme demoamaan ja kolme kappaletta olisi opeteltava, onneksi harjoituksemme ovat sujuneet hyvin, joten luottavaisin mielin suuntaamme myös tätä haastetta kohden. Puhetekniikka onkin ainoa aineemme josta demoa ei tehdä. Tässä jaksossa olemme työskennelleet pienryhmissä, yksi ryhmä on Hannan kanssa saamassa teho-opetusta ja loput ovat työskennelleet itsenäisesti aina yhden ryhmän johdolla. Tässä järjestelyssä on sekä hyvät että huonot puolensa, Hannan kanssa työskennellessä on saanut hyviä henkilökohtaisia vinkkejä, mutta isommassa porukassa ollessa on riippunut hyvin paljon vetoryhmästä, kuinka paljon tunnista saa irti. Joillakin tunneilla aikaa on kulunut turhaan häsläämiseen ja toisilla on vaikeuksia ottaa vastaan ryhmäläisensä "opetusta". Mutta kuten kaikessa täällä koulussa, on tässäkin kyse siitä, kuinka paljon itse osaa ja pystyy ottamaan vastaan asioita. Mitään täällä ei valmiiksi kenenkään päähän taota tai tehdä, jokaisen on ihan itse otettava kaikki se irti mitä täältä on tullut hakemaan. Paitsi näyttelijäntyön opetusta niin koulu on hyvin pitkälle myös asennekasvatusta, kuinka toimitaan ryhmässä ja kunnioitetaan toisia. Meitä myös salakavalasti valmennetaan tulevaan mahdolliseen uraan ja elämään ylipäänsä. Se on sitten jokaisen oma valinta, kuinka näitä neuvoja ja oppeja hyödyntää.

JATKOLINJA KAAOKSEN KESKELLÄ

Kolmannen opinnäytenäytelmän, Kaaoksen, työstäminen on lähtenyt etenemään vauhdikkaasti. Kolmelle naiselle käsikirjoitettu näytelmä jakaantui tasaisesti kymmenelle henkilölle ja kohtausten hiominen pienryhmissä alkoi. Satiirivivahteinen, draamallinen komedia ei ole teksi helpoimmasta päästä, joten paljon pohdintaa on päiviin mahtunut. Näytelmä on suuri kokonaisuus ja kohtausvaihdot vaativat vielä tässä vaiheessa erityistä hiontaa - paljon on saatu aikaan, mutta paljon täytyy vielä tehdä kokonaisuuden yhtenäistämiseksi. Tällä hetkellä akuutein asia on näyttelijäntyöllisyys: jo muodostuneisiin kaavoihin ei saisi rutinoitua liiaksi, vaan roolihahmoon täytyisi kyetä puhaltamaan uutta virtaa, uusia tärkeyksiä ja tasoja. Askel kerrallaan, ensi-iltaa kohti. :)

Tervehdys B-ryhmästä! Aurinko on vihdoin alkanut paistaa ja viimeisiä viikkoja viedään ennen uusia ryhmäjakoja opinnäytetöitä varten. Hiihtolomalta palannut porukka on selkeästi saanut uuden draivin päälle ja Jyrkin tunneille satelee uusia dialogeja ja monologeja. Luvassa siis monipuolinen ja värikäs demo parin viikon kuluttua. Emilian kanssa harjoittelemme useamman henkilön kohtauksia ja se onkin yllättävän haastavaa. On ihan eri juttu tehdä dialogian parin kanssa kuin että lavalla on 7-8 ihmistä yhtäaikaa. Tällä hetkellä työstämme pätkiä näytelmästä "Yksi lensi yli käenpesän", jossa suurin osa näyttelee mielisairaita - hauskaa. Improilut jatkuvat taas ja Johanna on opettanut meille uusia erilaisia improtekniikoita. Näillä tunneilla on aina kivaa, kunhan vaan kaikki jaksavat keskittyä työntekoon... Puhetekniikassa olemme vaihteeksi itse olleet toistemme opettajia. Hanna on antanut pienryhmissä yksilöllisempää opetusta ja samaan aikaan muun ryhmän opetusvastuu on ollut kanssaopiskelijoilla. Joka perjantainen dramaturgia jakaa mielipiteitä - minä nautin siitä kun saamme vaihteeksi itsekin kirjoittaa ja modernisoida näytelmiä, mutta suuri joukko ei kylläkään välittäisi moisesta lainkaan..lienee kuitenkin hyödyllistä näyttelijäurallamme?

Kevät siintää lähitulevaisuudessa

Toiseksi viimeinen jakso alkoi ja se onkin viimeinen jakso, jonka vietämme tutuissa A- ja B-ryhmissä, sillä viimeistä opinnäytetyöjaksoa varten ryhmämme sekoitetaan ja pääsemme työskentelemään uusilla kokoonpanoilla. Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle sillä 4. jaksoa on vielä rutkasti jäljellä ja siitä otamme kaiken irti! Tämä onkin ensimmäinen jakso, kun lukujärjestykseemme ei kuulu liikuntaa ja se tuntuu hassulta, sillä olemme jo tottuneet siihen, että päiväohjelmaan kuuluu jotakin fyysistä. Onneksi uusi näyttelijäntyön opettajamme Emilia Pokkinen pitää huolen siitä, että piiskaamme itseämme hikeen edes alkulämmittelyn verran. Emilia onkin tervetullut tuulahdus, sillä hän lähestyy näyttelijäntyötä aivan eri kulmasta kuin vanhat konkarisedät Jevgeni ja Jyrki. Emilian tunneilla teemme säntillistä työtä valmiiden tekstien kanssa ja nyt onkin oiva paikka yhdistellä kaikkien kolmen opettajan neuvoja. Jyrkin kanssa pänttäämme edelleen joitakin monologeja ja kaikilla on myöskin dialogi prosessoitavanaan. Jokaisen pitää vain löytää oikea kulma, josta lähestyä tekstiään ja maailma on valmis! Näyttelijäntyöntuntien lisäksi saimme kauan kaivatut puhetekniikan- ja impron tunnit takaisin. Puhetekniikassa syvennämme aikaisemmin opittuja asioita ryhmätöiden merkeissä ja improvisaation tunneilla opettelemme mielekästä tarinan kerrontaa ja hiomme mimiikkaa sekä ihan vain hulluttelemme. Tunnelma ryhmässämme on viime aikoina ollut hieman ristiriitainen, toisaalta useita vaivaa kevättalven väsymys ja toisaalta innokas ja jännittynyt odotus siitä, mitä kevät tuo tullessaan; osaa jännittää TeaKin pääsykokeet, osa pohtii, onko tämä sittenkään se minun juttuni? Myös henkilökohtaisia mullistuksia on koettu ja jopa yksi on jättänyt meidät kokonaan. Mutta päivät pitenevät ja kevät tuo tullessaan auringon, lintujen laulun ja uudet haaveet ja toiveet joten eiköhän kaikki suunnata mieli avoinna kohti uusia haasteita!

Jatkis-kuulumisia

Alkuviikosta paketoimme kaksi ensimmäistä opinnäytetyötämme kertarysäyksellä - eli toisin sanoen Talvisodan tytöt ja Aarresaari jäivät historiaan. Talvisota tuntui olevan ohitse hurjan nopeasti ja esityksiä olisi voinut mieluusti olla enemmänkin! Aarresaartahan esitettiin lokakuulta asti, mutta vaikka väsymys meinasi välillä kaataa merirosvoilijat etenkin aamuesityksissä, niin kyllä sitä seikkailutunnelmaakin jäi kaipailemaan :) Mutta kauan ei jääty synkistelemään, vaan suunnattiin nokka oitis kohti uusia haasteita: tässä jaksossa opiskelemme puhetekniikkaa sekä tanssia, ja työstämme kolmatta opinnäytettä Jevgenin kanssa. Työn alla Mika Myllyahon Kaaos.

Tervehdys ekan kerran tänä vuonna B-ryhmästä!

Kolmas jakso on jo vikaa demoa vaille ohi ja kauhuksemme olemme saaneet todeta, että jo yli puolet kouluvuodesta on käyty. Useimmat meistä alkavat jo miettiä jatkosunnitelmia ja valmistautua TeaKin pääsykokeisiin...Vaikka jotenkin sitä kai toivoisi ettei tämä koulu loppuisi lainkaan! Heti joululoman jälkeen pureuduimme kunnolla monologeihin Jyrkin ohjauksessa ja saimme demotkin tehtyä- pää vesiämpäriin, maailma on valmis ja eikun posottamaan omaa tekstiä. Kaikki onnistuivat ja monet pääsivät jälleen yllättämään itsensä ja muut. Nyt sitten olemmekin jo täyttä vauhtia dialogien kimpussa. Viime viikolla esitimme myös oppejamme akrobatian saralla - ja mitä ei osattu niin se korvattiin hauskalla esiitymisellä. Tosin meidän ryhmästä löytyy sellaisia huimapäitä, että temppujen vaikeudessa ja rohkeudessaa pesimme helposti rakkaan kilpakumppanimme, a-ryhmän. He kyllä olivatkin sittenehkä hivenen taidokkaampia street battle tanssidemotaistelussamme - mutta kaikilla oli kivaa, sehän se on pääasia! Tänään vielä viimeinen Jevgenin näyttelijäntyön demo jonka jälkeen sitten alkaakin uusi ja viimeinen jakso ennen opinnäytetöitä...

Tiistaina sai ensi-iltansa Talvisodan tytöt

Pakkasukko osallistui omilla suosionosoituksillaan iltaan ja sää oli mitä mainioin. Muutaman asteen pirteä pakkanen oli tarpeeksi, muttei liikaa – yleisöä kerääntyi paikalle liki sadan katsojan verran. Esitys rullasi sujuvasti ja virtaa riitti, yleisö toi jo hetkisen verran kaivattua lisänostetta tekemiseen. Edes jatkiksen yllä leijunut flunssanpoikanenkaan ei onnistunut latistamaan tunnelmaa! Pieniä ensi-iltakommelluksia toki sattui, mutta niistäkin selvittiin. Talvisodan tyttöjen parissa työskentely on ollut erittäin tervetullutta vaihtelua sisätiloissa puurtamiseen. Realistinen palanen historiankirjaa on tuonut erilaista perspektiiviä ajatusmaailmaan ja uusia näyttelijäntyöllisiä elementtejä, erilaista miljöötä ja vahvoja äänimaisemia. Erityiskiitos ohjaaja Pekka Saaristolle! Talvisodan tytöt on ollut allekirjoittaneelle tähänastisen teatteritaipaleen erilaisin ja mieleenpainuvin projekti, jossa on saanut olla osallisena. Enkä varmastikaan ole ajatusteni kanssa yksin. Kuusi esitystä jäljellä – lämmintä päälle ja katsomaan!

Opistolla tapahtuu!

Tulevia tapahtumia: Ti 15.1 Peruslinjan monologidemo (op. Jyrki Nousiainen) klo 13.00 Komediateatterin juhlasalissa. Kesto n. 2h. Käynti pääovista (n. 15 min ennen.) Jatkolinjan toinen opinnäytetyö "Talvisodan tytöt" saa ensi-iltansa ti 15.1 klo 18.00. Lue lisää https://www.facebook.com/events/506535462700629/ Tervetuloa!