Torstai 15.12.2011

Kun pienessä rakennuksessa toimii niin teatteri kuin oppilaskoulukin (jossa on kolme ryhmää), käy siellä yleensä aikamoinen vilinä, ja oman rauhan ja vapaan tilan löytäminen voi olla joskus vaikeaa. Mutta, on yksi aika päivästä, jolloin hälinä hieman vaimenee. Ruokatunti. Niinpä tänään päätin joulun kunniaksi järjestää pienen lounaskonsertin hyvin rajatulle ja tarkoin valitulle yleisölle - nimittäin vain itselleni. Suunnistin pikaisen lounaan jälkeen ykkössaliin ja flyygelin ääreen. Normaalisti jopa ruokatunnilla käy yksi jos toinenkin salissa, joko läpikulkumatkalla tai lepäilemässä, mutta tänään koko sali oli täysin minun.

Kun iso sali nukkuu horroksessa ja odottaa sielua joka sen täyttäisi ja herättäisi eloon, on se kokemus joka jokaisen pitäisi joskus kokea. Ja kun oma sielu on yksinään se, joka sen tilan herättää, on se kokemus jonka mielellään soisin jokaiselle esiintyjälle. Ja kun kaikki vielä sulautuu täydellisesti yhteen... Tänä harmaana talvipäivänä Komediateatterilla olivat mies, flyygeli ja tila tunnin yhtä, joululaulut virtasivat salin hämyyn, ja liikuttunut yleisö kuunteli haltioituneena omaa soittoaan.

Koska Opisto jää kohta joululomalle, haluaa A-ryhmän haamukirjoittaja toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille koko ryhmän puolesta! Ja vaikka te ette kuulleetkaan tämänpäiväistä pientä joulukonserttia, ehkä sen sävelten kaiut värähtelevät kuitenkin teillekin asti.

Keskiviikko 30.11.2011

Aamusta jälleen tanssia studiolla. Mentiin kahessa ryhmässä (toiset tuli aiemmin ja toiset jäi sitten vähän myöhempään) meidän ensiviikon näytöstä läpi! Saatiin vihdoin miksattu musa, joten pystyttiin tekee kunnolla. Ruokatunnilla tavattiin A-ryhmän kanssa koululla ja yhdistettii meijän koreot yheks isoks koreoks. Aluks vähän jännitti mitä siitä syntyy mut onneks molemmat oli tehny niin tarkkaan kaikki siirrot, että hyvin sopi yhteen :) Iltapäivällä oli sitten Jeven Näyttelijäntyötä. Harjoiteltiin perjantain demoa varten konlfikti kohtauksia. Osa kävi läpi ettei sit torstain tunnilla tarttis. Ne oli aika rankkoja, niin ei hirveen monta kertaa pysty vetään kunnolla.

Koulun jälkeen: IMPRO DEMO!! Oli ihan huippua! Aluks oli ääni+liike-impro eli puolet impros äänimaiseman esim. sukellusvene ja toiset sitten teki siihen liikettä. Sen jälkeen tehtii pienissä ryhmissä mm. impro biisi, sanakirja, dubbausta, iskureploja... Yleisökin tuntu tykkäävän! Jee hyvä me! :)

Torstai 1.12.2011

Eilisen aivan mielettömän hyvin onnistuneen improdemon jälkeen (josta suurkiitos kaikille mukana olleille, olitte fantastisia, ja opettajallemme Johannalle) olikin mukava aloittaa päivä seuraavan demon valmisteluilla. Tanssidemo alkaa painaa päälle, ja tänään oli vuorossa viimesilaukset kuvioihin ja liikkeisiin. Perjantaina onkin sitten vuorossa epävirallinen kenraali, ja itse esitys on sitten Razzmatazzin joulujuhlassa 7.12. Itselleni tuttuun tapaan palaset loksahtivat taas paikoilleen omalta kohdalta vasta näin viimeisessä harjoituksessa, ja aina se on yhtä ihmeellinen tunne kun viimein saa sen "maailmansa valmiiksi", olipa se sitten vaikka tanssissa. Ikävä jättää jäähyväiset energiselle ja positiiviselle opettajallemme, Matille, joka sai jopa pitkäaikaisen tanssiskeptikon pään käännettyä. Kenen tunneilla nyt voi käydä avartavia ja antoisia keskusteluja esittävästä taiteesta ja sen olemuksesta?

Näyttelijäntyössä Jevgenin kanssa olemme puolestaan käsitelleet konflikteja, agressioita ja pakkomielteitä, niin näyttämöllä, kuin välillä näyttämön ulkopuolellakin. Tästäkin on tulossa demo nyt perjantaina, jossa sitten esittelemme valikoiman oppilaiden taiteellisia näkemyksiä asiasta. Ihmismieli on melkoinen aarreaitta, varsinkin näyttelijäntyön kannalta, ja on mielenkiintoista katsoa miten hyvinkin erilaisilla tavoilla ihmiset lähestyvät tällaisiakin vaikeita, ja välillä raskaitakin, aiheita. Ja onpa kuuleman mukaan tunneilla muutaman kerran jopa pelästytetty katsojatkin aivan oikeasti. Ehkäpä olen piilo-Turkkalainen, sillä itselleni moisen aitouden asteen saavuttaminen on hyvinkin tyydyttävä, jopa katarsinen, kokemus, joskin myös hyvin raskas ja kuluttava kohtauksen osapuolille. Mutta, jotta voi saada jotain aikaiseksi, on myös annettava paljon itsestään. Minustako näyttelijä? Ehkä, ehkä vielä on toivoa...