Torstaina 17.2.2011

Aamu kului uuden näyttelijäntyön opettajan, Emilia Pokkisen, kanssa monen hengen kohtauksia kokeillen. Kohtaukset olivat näytelmästä Pohjanmaa. Emilian työskentelytavat tuntuvat ainakin näin alkuun oikein hyviltä ja toimivilta. Ohjaus on selkeää, ja jokainen pääsee tekemään jotakin tuntien aikana. Myös toisten työskentelyä seuratessa oppii paljon. Lisähässäkkää syntyi, kun Roolituspalvelu oli koekuvaamassa meitä oppilaita arkistoihinsa. Jokainen kävi vuorollaan pikaisesti esittelemässä itsensä ja puhumassa monologinsa kameralle. Itselleni kokemus oli oikein mukava. Erittäin kirkkaat spottivalot vain häikäisivät kameran edessä ollessa. Toivottavasti joku päivä tärppäisi, ja saisi jopa töitä Roolituspalvelun kautta tässä työtarjonnan puutteisessa maailmassa.
Iltapäivällä oli vuorossa akrobatiademon harjoittelua ja omien taitojen kehittämistä. Viime viikolla tehtiin henkilökohtaiset tavoitelistat, ja nyt seuraavien viiden viikon aikana on tarkoitus, että jokainen pääsee asettamiinsa tavoitteisiin. Itse pääsin yhteen tavoitteeseeni tänään, kun sain roiskaistua flikin vihdoin ja viimein! Onnistuminen antoi paljon lisäpuhtia ja riemastutti. Kun ajattelee, että onnistuu, niin onnistuu. Harjoittelussa on vain oltava kärsivällinen ja sinnikäs. Ensi viikolla taidan yrittää volttia permannolla. Päällä seisontaa ja kuppikuperkeikkaa on vielä treenattava ankarasti!
Tätä jaksoa onkin vain kuusi viikkoa, eli enää vain viisi viikkoa jäljellä! Aika juoksee niin nopeasti, että täytyy alkaa käydä juoksulenkillä, että pysyy perässä!

Perjantaina 11.2. 2011

Tänään oli poikkeuksellinen koulupäivä, sillä aamu meni teatterihistorian lyhyen ja ytimekkään tentin parissa pähkäillessä, ja kahdeltatoista demottiin. Ennen demoa oli rutkasti aikaa hommailla omia juttuja ja pelata vielä viimeiset pyörylät. Sitten jouduimme heittämään hyvästit niin ihanalle Jeve-opettajallemme kuin pyörylällekin. Demo kesti melkein kaksi tuntia. Kohtauksia oli paljon ja jotkut olivat aika pitkiä. Kaikki olivat nähneet selvästi vaivaa kohtaustensa eteen, ja välillä naurettiin ja välillä säikyttiin aseen laukauksia. Itselle jäi melko tyytyväinen mieli omista kohtauksista, kun ne eilen vihdoin alkoivat onnistua myös omalta osaltani. Joskus tajuaa vasta silloin, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Joka tapauksessa demo oli nautittavaa katsottavaa, ja lopuksi kiitimme opettajaamme ryhmähalauksella ja omatekoisella kortilla. Ensi viikolla uusi jakso ja uudet tuulet!

Tiistaina 1.2.2011

Tiistaiaamu lähti mukavasti käyntiin jälleen hauskaakin hauskemman pyörylän merkeissä. Harmi vaan, että pyörylän peluu loppuu ensi viikon jälkeen jakson vaihtuessa, joten nyt on otettava kaikki irti vielä viimeisistä pelihetkistä!
Työskentelimme Jeven avustuksella kolmen hengen kohtausten parissa. Omasta ryhmästäni puuttui yksi henkilö, joten meidän piti keksiä muuta tekemistä. Uusia toimivia kohtauksia on välillä vaikeaa keksiä, ja tällä kertaa kuningasideat olivat todella vähissä. Siispä kirjoitimme lorvailun jälkeen vihdoin räpin opettajallemme. Siitä tulikin aika hyvä, tai ainakin todella huvittava...
Iltapäivällä oli monologidemon vuoro. Sydän hakkasi ainakin kahta sataa, mutta olo oli silti varma ja hyvä. Jokainen teki monologinsa vuorollaan, ja koko demo kesti noin kaksi tuntia. Hiukset ja kasvot märkinä jokainen pisti parasta pöytään. Ja jokainen onnistui. Joillain oli kaksikin tekstiä prosessoitavana, ja mielestäni kaikki tekstit olivat mielenkiintoisia, toiset itkettivät ja toiset naurattivat. Itsestäni tuntui, että omat monologit olisivat tietysti voineet mennä paremmin, mutta oppimassahan tässä vasta ollaan. Jälkikäteen olo oli joka tapauksessa tyytyväinen.