Torstai 24.11.2011

Syysterveiset jatkolinjalta! Syksyn kiireisin aika, Katto Kassisen valmistaminen on takanapäin, joten jatkolinjaltakin liikenee muutama ajatus blogiin.


Toisto. Toistuvuus. Tasalaatuisuus. Sitähän näyttelijäntyö pitkälti on ja jatkolinjan yksi ehdoton etu on opinnäytetöiden, varsinkin lastennäytelmän, tuoma kokemus useammasta näytöksestä. 11 näytöstä Kassista takana ja parisenkymmentä edessä, haasteena saada pidettyä sama taso näytöksestä toiseen. Hyvänä motivaattorina toimii yleisö, joka on jokaisessa näytöksessä uusi. Oli katsomo sitten täynnä tai puoliksi tyhjä, ovat siellä istuvat katsojat katsomassa nimenomaan meitä ja mikä onkaan sen suurempi kunnia. Kiitos kaikille Katto Kassisen jo nähneille ja tuleville katsojille!

Maanantai 14.11.2011

Kun kuulee sanan "näyttelijäntyö", ei yleensä ensimmäisenä ajattele akrobatiaa. Mutta sitäkin tämän alan opiskeluun liittyy, kuten meillä täällä Opistolla. Tällaiselle vanhalle savolaiselle, jolla yleensä sutjakkaa ei ole kuin ajatus eikä muuta notkeaa kuin kieli, on ilahduttavaa huomata mitä kehostaan voikaan saada irti. Vaikka se sitten välillä tuntuisikin siltä, kuin kehosta lähtisi irti osia joiden kuuluisi pysyä tukevasti kiinnitettynä. Mutta, kun on iloinen ja pätevä opettaja, niin uskaltaa hyvin heittäytyä, hyvinkin kirjaimellisesti, akrobatian pyörteisiin. Tosin, olen kyllä kuullut joitain huhuja polvista ja hampaista, ja kuinka niitä ei kannata saattaa samaan fyysiseen pisteeseen avaruudessa samaan aikaan...

Mutta onhan meillä myös sitä näyttelijäntyötäkin, ja Nousiaisen Jyrki sitä pitämässä. Ja jottei akrobatiatunnit menisi täysin hukkaan, mikä onkaan parempi tapa tehdä improvisoitu kohtaus kuin hujauttaa pahaa-aavistamaton näyttelijätoveri lennokkaalla karhunhalauksella pöydältä lattialle. Ja tauonhan voikin sitten viettää tekemällä imrovisoidun tulkitsevan tanssin toisen monologiharjoittelun tahdittamana. Jyrkiä hyvinkin vapaasti lainatakseni, ei ole sääntöjä, näyttämö on vapaa tila. Mitä kaikkea sitä voikaan ihminen saada aikaan, kun päästää itsensä vapaaksi?

Keskiviikko 16.11.2011

Ah! Mikään ei oo ihanampaa kun alottaa päivä tanssilla! Anna piti meille ensimmäisen tunnin streettiä (onneks kukaan oikea hoppari ei ollu kattomassa kun tää yks nykäri hytkyy puolelta toiselle) ja sitten lihaskunnon jälkeen päästiin meidän joulushow demo koreon pariin. Tehdään siis Bob Fosse All That Jazz, eli paljon on pieniä liikkeitä ja teräviä aksentteja, tykkään! Meitä on todella eri tasoisia tanssijoita, mutta koreo on tähän mennessä sen verran yksinkertainen, että eiköhän kaikki pääse mukaan :)
Ruokailun jälkeen meillä oli näyttelijäntyötä Jevgenin kanssa. Paikalla ei ollu tarpeeks porukkaa, että oltaisiin tehty isompia väkivaltakohtauksia, niin meillä on vähän erilaisempi päivä. Perinteisen "pyörylä" leikin jälkeen mentiin pareittain "seuraa johtajaa" lämppää, jossa toinen liidaa ja luo liikettä ja pari matkii perässä. Sitten saatiinki hieno idea kertoa kummitus juttuja! Valot vaan kii ja kynttilöitä lattialle... Lopuks tehtiin vielä improja Jeven tapaan. Meinaa siis että pitää mahd hankalaan tilanteeseen ajaa ittensä ja pari ja vielä mahd aidosti. Aika paljon mahtu taas yhteen päivään!