Kenttäpostia!

Talvisodan tytöt ovat lähteneet rullaamaan mukavasti ja viikot hurahtaneet hurjaa vauhtia työskentelyn parissa. Viimeinen viikko on ollut tahdiltaan tiivis: toistoa toiston perään. Nyt kun repliikit alkaa osata unissaan ja takaperin, olemme keskittyneet hiomaan pieniä yksityiskohtia ja päässeet muutaman kerran ulkonäyttämöllekin. Realistisen näytelmän työstäminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin lastennäytelmänkään, pikemminkin päinvastoin. Miten vaikealta välillä tuntuukaan saada tavalliset lauseet elämään. Kuten ohjaajamme eilen meitä muistutteli, lavalle ei saa tulla ”oleskelemaan” vaan kaikella tekemisellä täytyy olla tarkoitus ja lauseiden taustalla ajatus. Tätä saa todellakin välillä muistutella itselleen, kun havahtuu siihen, että seisoskelee lavalla jähmettyneenä ja keskittyy muiden repliikkien sisällön kuuntelemisen sijaan odottelemaan ainoastaan omaa iskuaan… Siinäpä oppimisen paikka! Tänään vuorossa on ensimmäinen ulkonäyttämö-läpimeno puvustuksen kera, tehokas rutistus ennen joululomaa. Loman jälkeen starttaa viimeinen harjoitusviikko ja sitten olemme jälleen ensi-illan kynnyksellä. Jatkis toivottaa lämmintä joulua!

3. jakso polkaistiin

maanantaina käyntiin, eikä pehmeästä laskusta ollut kyllä tietoakaan sillä saimme uuden näyttelijäntyön opettajan, Jyrki Nousiaisen, Jevgeni Haukan rinnalle. Maanantaiaamuna aloitimme Jyrkin tunnit jokaisen omalla henkilökohtaisella tarinalla otsikolla "elämäni järkyttävin hetki". Niinpä niin, siinä meni aamupäivä itkeskellessä muiden koskettaville tapahtumille ja sitten olikin mukava jatkaa akrobatialla, jossa taaskaan ei vältytty haavereilta vaan nyt meillä on yksi kepeillä köpöttelijä ryhmässämme. Myös tanssitunnit jatkuvat tässäkin jaksossa, uuden opettajan vedolla kylläkin. Uusia aineita tuli mukaan laulun, musiikkiteorian ja teatterihistorian muodossa, mutta A-ryhmän harmiksi tämän viikon laulut jäävät väliin itsenäisyyspäivän vuoksi. Mutta onpahan jotain odotettavaa ensi viikolle! Kaiken kaikkiaan syksy on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt alkaa jo vähän surettaa, että vuosi on jo puolessa välissä ja kevät ja lopputyöt tulevat vastaan ennen kuin huomaammekaan. Kukapa olisi uskonut, että muutamassa kuukaudessa voi kokea niin paljon ja elää niin täysillä?

Jatkis talvisodan hengessä

Maanantaina aloitimme toisen opinnäytetyön harjoituskauden ohjaaja Pekka Saariston kanssa. Anneli Kannon ja Saariston yhteistuumin kirjoittama näytelmä Talvisodan tytöt sijoittuu nimensä mukaisesti talvisodan päiviin, Tampereelle. Ensimmäiset päivät olemme upottaneet itseämme näytelmän maailmaan keskustelemalla Suomen historian merkittävistä rajapyykeistä ja katsomalla dokumentteja sota-ajasta, erityisesti naisnäkökulmasta kuvattuina. Roolituksetkin ovat jälleen käynnissä! Olemme tehneet pienimuotoisia näyttelijäntyöllisiä harjoituksia ja lukeneet käsikirjoitusta. Havaintojensa perusteella ohjaajamme tekee roolijaon pikapuoliin ja ensi viikolla pääsemme työskentelemään täydellä höyryllä. Uusi projekti vaikuttaa uskomattoman mielenkiintoiselta ja tuo mukanaan uusia kokemuksia ja koitinkiviä. Historialliset tapahtumat, aikakauden erot, elämänkatsomukselliset eroavaisuudet ja ulkonäyttämö pakkassäässä luovat varmasti haasteita. Kyseessä on realistinen teos, joten syvää perehtymistä historiaan Talvisodan tytöt vaatii! Tuopa varmasti myös Tampereen seudun murre omat haasteensa erityisesti meille eri murrealueilta kotoisin oleville.

Uskomatonta!

Viikon päästä on 2. jakso jo lopussa! B- ryhmäkin alkaa olla pientä hiomista vaille valmis tanssidemon kanssa. Siitä tulee hieno, kannattaa tulla katsomaan! Tämä jakso on ollut jotenkin erityinen, ryhmä on entisestään tiivistynyt ja oppinut tuntemaan toisiaan. Ja sen seurauksena on paljon helpompaa ja kivempaa tunneilla. Toisia autetaan ja kannustetaan ja on enemmän yhdessä tekemisen meininki. Se tuntuu tosi hienolta. Ja selkeästi on tullut lisää intoa harjoitella ja tehdä enemmän, lähes jokapäivä joku porukka jää koululle treenaamaan päivän päätteeksi. Itse alan pikkuhiljaa vihdoinkin oppia käyttämään ääntäni oikein. Monen muunkin äänistä on löytynyt ihan uusia ulottuvuuksia kun niitä on työstetty, suurkiitos opettajallemme Hannalle! Näyttelijäntyössä siirryimme jo kohtauksiin parin kanssa, jotenkin olin odottanut sen olevan helpompaa kun saa tehdä kaverin kanssa. Toisin kävi - tai ainakin minulle. Vai lieneekö opettajan vaatimustaso noussut...No ainakin prosessi on erittäin opettavaista, kun roolihahmoja pohditaan ja tekstejä ja sisältöä väännellään käännellään. Useita upeita tunteita herättäviä konflikteja olemme jo luoneet. Mutta millaiseen muotoon ne lopulta päätyvät, sitä voi tulla katsomaan viikon päästä demoon!

Tulevia DEMOJA:

Ti 20.11 klo 11.30 Jatkolinja/fyysinen teatteri, Juhlasali (kesto n. 35min) Pe 23.11 klo 11.00 Jatkolinja/näyttelijäntyö, Päänäyttämö (kesto n. 1h) Pe 30.11 klo 12.00 Peruslinja/tanssi ja näyttelijäntyö, Juhlasali (kesto n. 1h) Käynti pääovista. Tervetuloa!

Toinen jakso

on edennyt jo puoleen väliin ja parin viikon päästä häämöttää tanssin demoesitys. Nuori opettajamme on tehnyt meille ihanan kahden erilaisen biisin miksauksen, ensin pääsemme fiilistelemään hidasta nykytanssia, joka muuttuu sitten nopeampi tempoiseen revittelyyn. Koreografia on kokolailla jo kasassa, nyt alkaa hermoja raastava viilaus, jotta saamme kaikki liikkeet samanlaisiksi ja yhtäaikaisiksi. Helpolla meitä ei päästetä, vaan jokaisen täytyy ylittää itsensä ja keskittyä täysillä. Silti tanssitunnit ovat ainakin itselle viikon parasta antia. Akrobatiakin on muuttunut jatkuvasti haastavammaksi, mikä on tietysti vain hyvä asia, sillä tulevaa uraamme ajatellen itsensä haastaminen ja vanhojen rajojen ylittäminen ovat erittäin tärkeitä taitoja. Näyttelijäntyössä olemme siirtyneet jo suunnittelemaan kahden hengen kohtauksia ja luultavasti lisää tuskaa ja ahdistusta on luvassa, sen verran hurjilta parien suunnitelmat kuulostavat. Ainakaan ryhmässämme ei mennä sieltä missä aita on matalin! Toivon, että saamme jälleen loppukuun demossa nähdä jotakin todella koskettavaa. Tämän viikon olemme odottaneet ja suunnitelleet innolla perjantaisia koulun pikkujouluja, jonne saapuu upeita naamioituneita teatteriopiskelijoita juhlapukineissaan. Tästä se joulun odotus voikin alkaa!

Jatkolinjan opiskelu

on lähtenyt rullaamaan jälleen uudella tahdilla. Aarresaari-jakson jälkeen starttasivat perusopinnot. Seuraavat pari viikkoa päivämme täyttyvät laulutunneista, fyysisestä teatterista ja näyttelijäntyöstä. Mukavaa! Laulutunnit painottuvat yksinlauluun ja ensimmäisillä tunneilla aloimmekin pohtia jokaiselle omia soolobiisejä, jotka päätyvät kevään lauludemoon. Tiukkoja treenejä luvassa, varmasti! Fyysisessä teatterissa keskitymme hahmotyöskentelyyn ja maanantain ensimmäisille tunneille saavuimmekin kouluun kukin erilaisena hahmona. Hahmossa liikkuminen alkoi kotiovelta ja päättyi koululla pidettäviin ”koekuvauksiin”. Oli kerrassaan jännittävää seurata ihmisten reaktioita, kun bussiin astui hieman tavallisesta poikkeava henkilö. Ensi viikolla luvassa on lisää hahmotyöskentelyä useammalla eri persoonallisuudella. Näyttelijäntyön tunneilla työskentelemme omia toiveita kuunnellen. Valmistelemme kokonaisuutta joka tulee sisältämään dialogeja, monologeja, fyysistä liikettä, äänettömyyttä ja visuaalisuuden voimaa. Tässä jaksossa kukin saa kuunnella sydämen ääntään ja lähteä toteuttamaan itseään hurjan luovuuden matkalla.

Peruslinjan DEMO

Näyttelijäntyöstä Pe 9.11 klo 11.30 Komediateatterin juhlasalissa 2. kerros, käynti pääovista. Kesto n. 30 min. Tervetuloa!

Kaksi viikkoa

on jo ehtinyt hurahtaa syysloman jälkeen! Ja sellasessa fyysisessä rääkissä, että kaikille on tullut jos minkä sorttista lihaskipua ja -jumia. Mutta jos ei tässä jaksossa ala kunto nousta ja kropan hallinta parantua niin jo on kumma. Aloitimme nimittäin tanssi- ja akrobatiatunnit. Kaksi aamua viikossa kipitämme Hiphop houselle tanssitunneille, 2,5h tanssia putkeen sisältäen runsaan lihaskuntotreenin. Alotimme jo demoa varten koreografian harjoittelun ja siitä tulee ihana musikaalimainen kabaree pläjäys. Ja me tytöt saatiin ihanat hameet heiluteltavaksi - keimailu toivottavaa! Akrobatiassa Tampereen voimistelijoiden opettajat ovat höykkyttäneet meitä oikein olan takaa, mutta lopussa kiitos seisoo ja rankka lihaskunto-liikkuvuus treeni alkaa jo nyt tuntua helpommalta. Ja mikä hienointa sitä alkaa löytää kehostaan ihan uudenlaisia voimia. Ja joka ikinen tunti on todellista itsensä ylittämistä, mikä tietysti tuntuu mahtavalta ja motivoi suuresti kaikkia. Kaikki osaa jo seistä käsillä ja heittää volttia trampoliinilta, jee! Olemme myös alkaneet työstää tärkeätä työkaluamme puhetta. Hengitys- ja resonanssiharjoiuksilla ollaan aloitettu. Niin, ja kasvojen lihaksia voimistetaan (tässäkään ei siis ilman lihastyöskentelyä selviä) sekä sitä kuuluisaa palleaa... Näyttelijäntyö jatkuu edellisestä jaksosta. Jevgeni on alkanut selkeästi vaatimaan meiltä enemmän. "Harjoitelkaa!". "Harjoitelkaa enemmän", saamme kuulla joka tunti. Sitä alkaa tajuta, että jos todella mielimme tulla näyttelijöiksi, nyt on korkea aika alkaa ottaa homma vakavasti ja treenata himskatisti vapaa-ajalla. Ja olemme todellakin alkaneet treenata. Muutamat ovatkin saaneet mahtavasti omat lukkonsa auki ja olemme nauttineet hienoista kohtauksista tunneilla. Niistä pääsee sitten muutkin näkemään perjantaina demossa.

Uutta jaksoa

Viime viikolla aloitimme uuden jakson ja se toikin mukanaan aivan uudenlaisia haasteita akrobatian ja tanssin muodossa. Meiltä kaikilta on löytynyt hukassa olleita lihaksia eikä kukaan ole välttynyt jumeilta. Myöskin pää on sekoitettu kuperkeikoilla ja pirueteilla, opettajat onneksi rauhoittelivat, että alkukankeus ja -huimaus helpottaa parin viikon kuluttua. Tätä päivää odotellessa! Lisäksi meidät on vieroitettu "pesäkolostamme" eli Komediateatterin tiloista, sillä tanssi- ja akrobatiatunnit järjestetään muualla kaupungissa. Tämä on toisaalta mukavaa, mutta toisaalta sääli, koska suuressa salissa ja pienemmissäkin tiloissa on sitä "teatterin taikaa", joka tuo oman mausteensa opiskeluumme. Jatkamme edelleen näyttelijäntyössä Jevgeni Haukan johdolla yhden hengen kohtausten tekoa, tällä kertaa syvennymme ihmeisiin. Olemme jo saaneet todistaa robotin muuttumista oikeaksi pojaksi, kolikoiden ilmestymistä korvista ja kosmista syntymistä. Jälleen kerran me muut olemme vaikuttuneet syvästi muiden heittäytymisestä ja siitä, kun annetaan itselle tapahtua. Myös puhetekniikka kuuluu uuteen lukujärjestykseemme ja yllätyin, kuinka puhumisesta ja hengittämisestä tulikin yhtäkkiä vaikeaa. Olemme hengitysparimme kanssa kanavoineet hengitystä eri paikkoihin ja tämä on ollut sekä ihanaa, että erittäin rankkaa; puolen tunnin treenin jälkeen tuntuu kuin olisi juossut maratonin! Tuleviin aamu- ja iltarutiineihimme kuuluu jatkossa haamuäänet ja räsynukke, vain teatteriopiskelu voi olla näin hassun kuuloista.

Aarresaarella ensi-illan jälkeen

Keskiviikkona uurastus palkittiin ja Aarresaari sai ensi-iltansa Komediateatterin päänäyttämöllä. Viimeinen harjoitusviikko oli raskas ja työntäyteinen. Kohtauksia hiottiin hiki hatussa, eikä viime hetken rakennemuutoksiltakaan vältytty. Välillä kestävyyttä koeteltiin, kun nopeat vaatteidenvaihdot meinasivat käydä ylivoimaisiksi – onneksi vaihdotkin rutinoituivat ja loppujen lopuksi jokainen ehti lavalle ajallaan, ja täysissä pukeissa, ilman erityisiä kommelluksia. Kaiken kaikkiaan ensi-ilta oli kutkuttavan jännittävän onnistunut! Aarresaaren tarina jatkaa etenemistään sunnuntaiesitysten muodossa ja rinnalle astuvat vaihtuvan opintojakson uudet tuulet.

Kenellä kartta on?

Matka aarresaarelle alkaa lähestyä huippuaan. Vajaan parin viikon päässä kolkutteleva ensi-ilta on kiristänyt harjoitustahtia huimasti ja kuluva viikko on ollut tiukkaa vääntöä. Kohtaukset, laulut, tanssit, taistelut ja tekniset asemoinnit alkavat muotoutua lopullisiin muotoihinsa. Töitä on vielä paljon ennen esityskuntoa ja turnausväsymys yrittää hiipiä mieliin. Väsymykselle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä roolityöskentely on kiivaimmillaan ja jokaisen on kaivettava kaikki energiavarastonsa ja panostettava työskentelyyn täysillä. Juuri nyt on erityisen tärkeää muistaa levon tärkeys – ilman lepoa ei voi antautua työskentelyyn sataprosenttisesti. Välillä tulee vastaan kiperiä tilanteita, kun kohtaukset eivät tunnu aukeavan millään ja roolihahmot ovat jumittuneet pään sisälle näkyvän karikatyyrin sijaan – onneksi ylitsepääsemättömiltä tuntuvat ongelmakohdatkin on saatu ratkeamaan ohjaajan ammattitaidolla. Tänään kävimme sovittamassa näytelmän puvustusta ensimmäistä kertaa. Ja voi sitä värien kirjoa! Puvustamossa on muotoutumassa upeita asukokonaisuuksia - odotamme jännityksellä ensi viikkoa. Luvassa on läpimenoharjoituksia päänäyttämöllä virallisissa lavasteissa puvustuksen kera.

Peruslinjan syksyn ensimmäiset demot!

ke 10.10 klo 11.40 Miekkailu (n. 30 min.) to 11.10 klo 11.40 Miekkailu (n. 30 min.) pe 12.10 klo 11.45 Fyysinen teatteri ja näyttelijäntyö (n. 1h) Kaikki demot Komediateatterin juhlasalissa (2. kerros). Käynti pääovista. Tervetuloa!

Viimeinen viikko edessä ennen syyslomaa!

Aika on mennyt uskomattoman nopeasti, nyt jo valmistellaan demoja miekkailussa - vastahan me aloitimme! Olemme myös saaneet alkaa käyttää luovuuttamme kirjoittamalla toisillemme kohtauksia näyteltäväksi (mikä oli tod. kivaa). Jokainen on joutunut kaivamaan itsestään uusia rooleja; koditon pultsari, demoonien riivaama pappi, ahmimishäiriöinen pullanpaistaja...Välissä näyttelemisen syvimpiä totuuksia pohtien. Toivottavasti näistäkin saamme joitakin hiottua esittettäväksi muille ryhmille demoissa. Kroppamme ja mielemme ulottuvuuksia etsien mielikuvitustamme on venytetty äärimmilleen; esim.esitä, että maa ja tuli kohtaavat puistonpenkillä. Tai ole inhimillinen kenguru tai käärmeellinen ihminen - niin ja kaikenhuipuksi nämä tapaavat firman pikkujouluissa. Unohtamatta tarinan sepitystä 17 hengen voimin! Niistä tarinoista saimme monet makoisat naurut. Ilmapiiri alkaa olla aina vaan rennompi ja vapautuneempi ryhmässämme ja edelleen on aistittavissa mieletön innostuneisuus tehdä ja oppia uutta. Parisen viikkoa joukossamme pyörinyt pöpö on saanut monta uhria kiroamaan, kun ovat joutuneet jäämään kotia parantumaan. Niin koulunkäyntihän voi siis olla niin ihanaa, ettei päivääkään haluaisi olla pois! Ja täytyy sanoa, että mitä enemmän alan oppia tuntemaan ryhmätovereitani, sitä enemmän pidän heistä ja arvostan sitä, että olen saanut tutustua heihin. Kaikissa meissä on ne omat ihanat ja kammottavat puolemme, jokainen tuo jotain erilaista ryhmäämme. Ihan mahtavaa päästä loman jälkeen aloittamaan 2. jakso uusilla oppiaineilla tän porukan kanssa!

Ensimmäinen jakso

lähenee loppuaan ja myöskin ensimmäiset demot ovat siis edessä. Olemme innolla luoneet omia tappelukohtauksia miekkailun saralta ja luvassa on myöskin muutamia esityksiä näyttelijäntyön tunneilta, joilla olemme kirjoittaneet lyhyitä kohtauksia toisillemme. Suuria tunteita on käyty läpi kun fyysiseen tekemiseen uppoutunut henkilö kokee jotakin odottamatonta ja mullistavaa. On uskomatonta huomata kuinka lahjakkaita ihmisiä ryhmäämme on löytynyt! Monesti katsojat ovat pidättäneet hengitystään ja jopa itkeneet mukana. Nyt kun alkuinnostus ja -hösellys alkaa laantua, on mielenkiintoista huomata muutoksia ihmisissä, jotkut tulevat ulos suojakuorestaan, toiset taasen rauhoittuvat. Omalla kohdallani on ollut ihanaa havaita muurien sortumista ja heittäymiskyvyn parantumista. Viime aikoina on tapahtunut monta ahaa-elämystä ja olen myös oppinut yhdistelemään eri tunneilta saatua oppia. Kaksi viikkoa vielä rutistusta ensimmäisen jakson kimpussa ennen syyslomaa. Oi oi, kuinka sitä malttaa pysyä pois koululta kokonaisen viikon?

Hiio-hoi, maata näkyvissä!

Terveisiä seikkailumaasta: Viime viikolla me jatkikset saimme eteemme Aarresaaren upouuden käsikirjoituksen. Alkuviikko meni tekstiin tutustuessa ja materiaalia pureskellessa. Luimme, perehdyimme henkilöihin, ideoimme lava-asettelua ja loppuviikosta ohjaajamme Stephen Morgan-MacKay pähkäili roolitukset selviksi. Tällä viikolla olemmekin päässeet paneutumaan työskentelyyn täysillä höyryillä. Roolihahmot alkavat personoitua ja vuorosanat muistua mieliin ilman alituista plarin vilkuilua. Tauoilla yksi jos toinenkin rallattelee näytelmän lauluosuuksia. Kuten ohjaajan nimestä voi päätellä, opetuskielemme on Aarresaari-projektin ajan englanti. Sekin tuo omat haasteensa, mutta onneksi ryhmästämme löytyy erinomaisen kielipään omaavia henkilöitä, jotka hoitavat näppärästi tulkkaamisen, eikä allekirjoittaneen kaltainen yläaste-siansaksaenglantia mongertavakaan jää pulaan. Olemme hyvässä vauhdissa, mutta vielä täytyy tehdä paljon töitä, että voimme ruveta laskemaan öitä kuukauden päässä häämöttävään ensi-iltaan – pari seuraavaa viikkoa elämme jännittäviä aikoja ja nukumme käsikirjoitus kainalossa!

Heippa vaan B-ryhmästäkin

Koulua on nyt kolmisen viikkoa takana ja alkukankeudet ja -jännitykset alkavat koko ryhmällä olla jo takana päin. Suurin jännitys monille oli viime viikkoiset Cooper- ja lihaskuntotestit, joista kaikki kuitenkin selvisimme mainiosti. Muutenkin kunto on alkanut nousta miekkailun ja fyysisen teatterin tunneilla, eikä enää aamuisin herätessä ole sitä kamalaa lihaskipua ja jumia, mikä vielä viime viikolla tuntui kropassa. Enemmän ja enemmän meiltä aletaan vaatia tilanteisiin heittäytymistä ja rajojemme löytämistä; Fyysisessä teatterissa Heidi vaatii meitä unohtamaan aivot ja etsimään kropassamme uusia ulottuvuuksia- eri energiatasoja, liikkumistapoja ja asentoja. Improssa Johannan kanssa hauskojen leikkien ja pelien kautta opimme keskittymään, reagoimaan ja tarkkailemaan samalla kun erilaisissa harjoituksissa opettelemme improvisaation saloja (mikä on ehdottomasti suosikkini, vaikka onkin välillä tosi vaikeaa kun aivot lyö tyhjää eikä saa sanaa ulos suustaan josssain kohtauksessa - mutta "nolatkaa itsenne, siitä te opitte" on hyvä neuvo muistaa. Jevgenin mieletön innostuneisuus teatterimiekkailun opetuksessa on tarttunut koko ryhmään ja itse ainakin olenkin jo tunnistanut "pienen soturin" sisältäni heräävän. On hieno tunne vetää kaverin kanssa erilaisia lyönti ja torjuntasarjoja, kun miekat kalisee ja samaan aikaan ympärillä on 15 muutakin taistelijaa! Näyttelijäntyön tunneilla olemme tehneet pieniä kohtauksia käyttäen apuna erilaisia fyysisiä tekemisiä. Toisten suorituksista sekä Jeven ja kavereiden palautteesta oppii paljon, mikä taas motivoi tekemään aina vaan enemmän ja paremmin. Ja tällä viikolla olemme olleet onnekkaita kulttuuritarjonnan suhteen, kun tiistaina pääsimme katsomaan hienoa "Laulujen Palo"-esitystä Komediateatterille, keskiviikkona super hauskaa "Klassikot lavalla"-esitystä kulttuuriravintola Kiveen ja lauantainakin olisi luvassa vielä näytelmä "Viisi naista kappelissa". Uskon, että tästä syksystä tulee mahtava!

A-ryhmän alkuviikot

Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että koskaan aikaisemmin en ole ollut yhtä innoissani koulun alkamisesta ja uskon, että luokkatoverinikin yhtyvät mielipiteeseeni. Kaikki tuntuvat olevan erittäin motivoituneita ja onnellisia siitä, että ovat päässeet aloittamaan tämän varmasti ikimuistoisen vuoden. Ryhmämme koostuu reilu kolmekymppisistä juuri 19 vuotta täyttäneisiin, mutta ikäeroja ei edes muista sillä ryhmässämme vallitsee avoin ilmapiiri ja loistava me-henki. On uskomatonta seurata kuinka ihmiset, jotka eivät ole ikinä ennen tehneet improvisaatiota, heittäytyvät sata lasissa tilanteisiin ja muut tukevat heitä. Improvisaation lisäksi ensimmäisen jaksoon kuuluvat miekkailu, fyysinen teatteri ja Jevgeni Haukan näyttelijäntyön tunnit. Fyysisen teatterin tunneilla haemme "juuriamme" ja kosketusta oman kehomme eri osiin. Olemme saaneet myös raikuvia nauruja aikaiseksi muun muassa matkimalla toistemme luontaisia kävelytyylejä. Fyysinen teatteri havahduttaa meidät pohtimaan sitä, kuinka keho ja sen liikkeet vaikuttavat esimerkiksi hahmon rakentumiseen. Miekkailussa treenaamme vanhan tyylin hyökkäys- ja torjuntaliikkeitä, jotka on tärkeä hallita täydellisesti varpaista sormenpäihin ja luoda samalla aito tappamisen meininki. Tämän lajin rankkuus yllätti varmasti monet! Näyttelijäntyön tunnit ovat olleet mielestäni haastavimpia, toistaiseksi olemme keskustelleet paljon näyttelijälle tärkeistä ominaisuuksista ja apukeinoista, mutta paljon on vielä asioita, jotka kaipaavat lisäpohdintaa ja ajatustyötä. Nämä tunnit ovat mukavaa vastapainoa muille tunneille ja suo siis pienen lepotauon keholle, mutta ei mielelle. Koulun fyysinen ja henkinen rankkuus on saattanut yllättää monet ja tauoilla kuuleekin usein puhuttavan siitä, kuinka ihmiset ovat olleet ihan loppu koulupäivän päätyttyä. Onneksi joka syksyinen flunssa-aalto alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja porukka pääsee täysillä opin syrjästä kiinni ja kohti uusia haasteita!

Tervehdys jatkolinjalta!

Uusi opintovuosi on startannut jälleen. Tänä vuonna jatkiksemme on täynnä naisenergiaa, sillä joukossamme ei ole yhtään miehenpuolikasta! Kymmenestä opiskelijasta yksi vahvistus on saapunut joukkoomme toisesta oppilaitoksesta ja me muut olemme viime vuoden peruslinjalaisia. Pari ensimmäistä viikkoa olemme herätelleet mieltä ja kehoa improvisaation ja fyysisen teatterin parissa. Kesä on tehnyt tehtävänsä, joten napakat lyhytkurssit ovat todellakin tulleet tarpeeseen ennen ensimmäisen opinnäytetyön, Aarresaaren, valmistelun alkamista. Lähdemme täydellä energialla kohti tulevaa, uusia haasteita, onnistumisen hetkiä ja vaikeita tilanteita. Tästäkin vuodesta tulee varmasti ikimuistoinen.

Tiistai 20.3.2012

Aamu lähti tänään käyntiin tanssilla. Demo on ensi viikolla, joten hioimme vain esitystansseja; Laskut tarkemmiksi ja kuvioita selkeämmiksi. Puuduttavaa pilkunviilausta, mutta ei auta kuin olla kärsivällinen. Aloimme vasta viime viikolla tehdä kolmatta koreografiaamme. Se yhdistetään lauluun, joten tekemistä riitti.

Iltapäivällä oli Jyrkin viimeinen näyttelijäntyön tunti. Kävimme läpi maanantain demoa ja puhuimme kuluneesta talvesta. Kauhean haikeaa, kun Jyrkin tunnit loppuvat. Tulee ikävä tuota vekkulia miestä. Päällimmäisinä ohjeina häneltä ovat varmaan ”tee fiktiosta faktaa” ja ”REALISOI”. Nuo lausahdukset tulemme varmasti muistamaan. KIITOS JYRKI!

Torstai 22.3.2012

Aamu valkeni niin lämpimänä ja lempeänä vaikkei aurinko paistanukkaan, tuntui kuin kesä olisi jo tullut. Koulussa aloitimme Emilia Pokkisen näyttelijäntyöllä. Kävimme läpi tutuiksi käyneitä kohtauksia mm. Harold Pinterin "Old Times":ia. Tunnit vierähtivät nopeasti seuratessani muiden näyttelemistä ja näytellessäni itsekin. Vielä kun oppisi repliikit sanatarkasti, onhan tässä vielä viikko melkein aikaa ennen "demoa", vaikkei Emilia sitä niin kutsukkaan. Se on "avoimien ovien päivä" tai vastaava milloin muut oppilaat saavat tulla seuraamaan meidän työskentelyä.
Iltapäivästä oli Hannan vetämää puhetekniikkaa ja kävimme läpi artikulaatiota. Taas tärkeitä muistisääntöjä kuuluuvaan ääneen: avaa leukaa,kieli ulos ja tuo sanat loppuun asti ulos suusta. Toki tuon lisäksi kokonaisvaltainen hengitys on tärkeä ja resonanssit. Kun nuo kolme (hengitys,resonanssit ja artikulaatiot) on kunnossa, niin sitten pyyhkii ja hyvin! Itsellä on vähän vaikeuksia avata tuota leukaa kun suu on niin pieni.. Heh no ei mitään tekosyitä, kyllähän se venyis kun muistaisi vain venytellä (kolme sormea hampaiden väliin..), mutta ei meinaa muistaa tuollaisia pieniä tärkeitä asioita varsinkaan ennakkotehtävien läpi. Mutta Hannan sanoin: ollaan kehitytty huimasti verrattuna syksyyn. Ja sen uskon, itsellä ainaki ääni tulee enemmän ulos ja nyt myös tiedän miten siihen voi vaikuttaa että muutki kuulee mitä minä oikein yritän puhua täällä!

Tiistai 20.3.2012

Terkkuja jatkiselta!

Vau kun aika on vierähtänyt todella nopeasti tänä vuonna!
Ollaan päästy tekemään lopputyönä kolme mielenkiintoista näytelmää: lastennäytelmä Katto Kassinen, 1600-luvun Suomeen sijoittuva Paksun Kertun Balladi ja tänään ensi-iltansa saava, italialaisen Dario Fo:n näytelmä Äidin ruoho on parasta.
Olemme näytelmien ohessa opiskelleet improvisaatiota, laulua, puhetekniikkaa, liikeimprovisaatiota ja fyysistä teatteria. Fyysisen teatterin tunnit antoivat uudenlaisia tapoja hakea roolihahmoaan. Tunneilla kävimme läpi esim. eri elementtejä: maa, vesi, tuli ja ilma. Piti itsenäisesti ja ryhmässä hahmotella millä tavalla liikkuu Tuli? Millainen Tuli olisi hahmona? Sitten teimme lyhyitä imrovisaatiokohtauksia: Entä jos Tuli ja Maa kohtaavat? Tätä kautta oli paljon helpompi avata itseään tekemään hyvinkin erilaisia hahmoja. Lähdimme alkupisteistä liikkeelle ja kurssin viimeisinä tunteina teimme jo jokainen itsellemme kaksi vastakkaista hahmoa. Piti luoda hahmojen ääni, liikkumistyyli, vaatetus –kokonainen persoona.
Liikeimprosta on saanut paljon apua omaan liikkumiseen. On saanut varmuutta tehdä liikkeitä isosti, vahvasti ja kykyä tuottaa liikettä omasta itsestään. Tanssimme esimerkiksi improvisoiden erilaisia tunnetiloja. Minkä tyyppistä liikettä tuottaa sana aggressio? Tai mitä se tuottaa, kun tanssii saman koreografian ensin vihalla ja sitten surulla.
Olen oppinut todella paljon näiden kahden vuoden aikana ja olen onnellinen kun uskaltauduin tähän. Uskaltakaa tekin! :)

Torstai 8.3.2012

Uusi päivä taas Komediateatterilla ja opistolaisille, ja meille B-linjalaisille se tarkoitti Emilia Pokkista. Olimme hiihtolomaksi saanneet uuden kohtauksen näytelmästä "Old Times" kirjoittanut Harold Pinter, suomentanut Juha Siltanen "Kuin ennen" ja olimme jo kertaalleen edellisellä tunnilla harjoitelleet kohtausta. Tänään kävimme vähän suuremmalla miehityksellä läpi kohtausta, missä oli kaksi naista ja yksi mies. Tunnin aloitimme tutuilla Emilian lämmityksillä, joiden aikana tulee aina hiki! Meitä kävi myös katsomassa ulkomaalainen miesohjaaja, joka tulee ohjaamaan toiselle ryhmälle jonkin klassikon. Hänestä piittaamatta saimme kohtauksia eteenpäin todella paljon ja vaihtelimme miehitystä tiuhaan.
Iltapäivästä meillä oli Hannan puhetekniikkaa, ja pitkästä aikaa meillä oli yhteinen tunti; tälläkertaa Hanna jakoi meidät pareihin ja keskityimme omiin "ongelma" kohtauksiin mm. hengitykseen tai resonanssiin. Autoimme ja tarkkailimme pariamme ja kommentoimme miltä tuntui, miltä kuulosti (etinen) ja miltä näytti (liikkuuko leuka). Tunti oli hyvin mielenkiintoinen ja tuottava, huomasin ainakin itseltäni mitä voisin vielä parantaa, hyvänä ja tärkeänä esimerkkinä leuan liikkuvuus ja miten se vaikuttaa artikulaatioon ja siihen kuuluuko ääni. Tähän Hanna neuvoi venyttämään leukaniveliä- ja lihaksia venytyksellä, missä pitäisi mahtua vähintään kolme sormea hampaiden väliin ilman että pitää väkisin "tunkea" tai niin että sattuu. No, minullahan menee vain kaksi sormea joten kireyttä on ilmassa.. Tästäpä siis lähden venyttelemään leukalihaksiani ja toivotaan artikulaation vähän paranevan sitä kautta ;)

Tiistai 6.3.2012

Päivä alkoi tänään tanssahdellen Razzmatazzin studiolla. Street-lajeilla jatkettiin edelleen, mm. lockingilla. Kokeilimme myös waackingia, joka oli hauskaa, mutta vaikeaa! Siinä hutkiessa kädet meinasivat irrota kuopistaan. Demotanssimme on perinteisenpää hiphoppia ja se onnistuikin uskottavammin. Saimme hyvät naurut ”bätlätessämme” toisiamme vastaan. Oli hauskaa päästä revittelemään.
Lounaan jälkeen päivä jatkui Jyrkin näyttelijäntyön tunnilla. Työstämme sekä monologeja, että dialogeja joten työtahti tiivistyy, etenkin kun demo on pari viikkoa etuajassa. Kaikki ovat yrittäneet haastaa itsensä valitsemalla yhä vaikeampia tekstejä, joten pientä tuskanhikeä on alkanut pukata itse kullekkin. Tänään keskityttiin monologeihin ja kaiken kaikkiaan hommat sujuivat hyvin! Kehitystä on tapahtunut hurjasti ja on ihanaa nähdä miten toiset tekevät ja ajattelevat. Se avaa uusia kulmia itsellekin ja motivoi jaksamaan puurtamista oman tekeleensä kanssa. Koulun jälkeen suunta kohti kotia ja pänttäämään huomisen Emilia Pokkisen tunnin tekstejä.

Torstai 23.2.2012

Hiihtoloma häämöttää meille opistolaisille ansaittuine lepoineen, tai sitten ei, kuten ainakin omassa tapauksessani uhkaa käydä. Ruokatunnitkin ovat jo omalta osaltani otettu hyötykäyttöön, ja tänään harjoittelin Jyrkin tulevaa demoa varten. Aika rientää ja on paljon tehtävää, joten eiköhän osa lomastakin mene tekstejä opiskellen, laulaen, juttuja suunnitellen ja muutenkin asioita pähkäillen. Ja varmaan kroppaakin pitäisi ylläpitää jopa lomalla, sillä... Tänään aloitimme päivän tanssilla, ja kyllä se vaan kunnon päälle ottaa. Kunnon ja itsetunnonkin välillä, kun raajat eivät välttämättä halua liikkua tarvittavalla nopeudella. Toivottavasti tämäkin korjaantunee jakson edetessä ja taitojen karttuessa. Ja kukapa tietää, ehkäpä jonain päivänä breikkaustaidot ovat hyödyksikin. Joskin epäilen, että omalla kohdallani kyseessä olisi varmaankin jonkinlainen farssinäytelmä ennemmin kuin tanssitaistelu. Miksi ihmeessä piti itselleen valita paikka muodostelman etukulmasta, jossa varmasti on hyvin näkyvällä paikalla?

Jeven omistautuessa jatkolinjalaisten viimeiseen opinnäytetyöhön, joka lupaa olevan hyväkin pläjäys, on meillä nyt näyttelijäntyön opetajana Emilia Pokkinen. Ja kuten Heikinkin kanssa, joka myös tuurasi parilla tunnilla aiemmin, on opiskelu kokeneen aktiivinäyttelijän opeissa erittäin antoisaa. Alamme nyt siirtyä kohden näyttelijän leipätyötä, eli olemme nyt käsitelleet kokonaisia useampien hahmojen kohtauksia. On mielenkiintoista oppia miten kohtauksia tehdään, lähtien peruspalikoista kuten asemoinnista ja liikeraidoista siihen, miten näyttelijä rakentaa ja käsittelee roolejaan, miten vuorovaikutukset ja dynamiikka kehittyvät eri hahmojen välillä, ja miten jopa hahmot itse kehittyvät ja muuttuvat kohtauksen sisällä, ja kohtauksesta toiseen. Tämä on sitä alan opiskelijalle maukkainta lihaa, mihin hampaansa upottaa. Emilian ja Jyrkin tuntien välillä tämä lupaa olevan hyvinkin mielenkiintoinen ja antoisa jakso näyttelijäntyön kannalta, joten kannattaa tulla katsomaan demojamme sitten jakson lopussa!

Hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla sellainen on!

Torstai 23.2.2012

Jatkolinjan talviterveiset: Me jatkolinjalla olemme olleet niin kiireisiä koko alkuvuoden, että on tämä bloggaaminen meinannut kokonaan unohtua. Toinen opinnäytteemme, Paksun Kertun balladi, täytti YIT:n luolan kuuden viikon ajaksi. Harjoittelu alkoi tosin jo joulukuun puolella ohjaaja Pekka Saariston johdolla. 1600-luvulle sukeltaminen ei sujunut täysin ongelmitta, sillä luolan kylmyys ja kova pula... öh pöly olivat aikamoinen haaste jo pelkästään herkille äänillemme ja sitkeä flunssa-aalto kaatoi näyttelijän toisensa perään. Saimme kuitenkin aikaan hienon (ja kiitetyn) esityksen, jota ainakin minulla jäi viimeisen esityksen jälkeen kovasti ikävä.

Myös Katto Kassinen haudattiin muutama viikko sitten. Huikeen muikee meininki säilyi lähes kolmenkymmenen esityksen ajan, mutta on mukava päästä tarttumaan myös uusiin haasteisiin. Niitä tarjoaa italialaisen nobelistin, Dario Fo:n yhteiskuntakriittinenkin pössyttelynäytelmä Äidin ruoho on parasta, puikoissa kukas muukaan kuin miehen ikään yltänyt Haukan Jevgeni. Hapuilevia ensiaskeliaan ottava kolmas (ja viimeinen) opinnäytetyömme saa ensi-iltansa 20.3, vain reilun kaksi viikkoa huomenna alkavan hiihtoloman jälkeen. Emme kutsu kiirettä, mutta vauhdikasta on luvassa.

Hiihtolomasta tulikin mieleeni Kassisesta tutun Pikkuveljen eräs repliikki:
"Suksikaa kuuseen kaikki!" Eli rentouttavaa ja luovaa lomaa meille kaikille.

Keskiviikko 22.2.2012

HEI kui kivaa! Tänään oli taas poikkeus päivä! Aamusta tanssia (locking, hiphop, break...) joka sujuui.. no.. ainakin täysillä mentiin :D ollaan jo nyt hyvissä ajoin alotettu demon tekeminen! HYVÄ! Pikku hiljaa alkaa uudet liikkeet hahmottua... Kiva tehdä jotain erilaista kun mihin oon ite tottunut:) Sitten meillä olikin kolmen tunnin ruokkis kun Tonyn laulutunti alkoikin vasta vartin yli kaks. Aluks tehtiin pieni testi teoriassa eli piti täyttää kvinttiympyrä ja pari sävellajia osata kirjoittaa ja soinnut. Siihen meni kyllä
tosi pitkä aika. Onneks oon aiemmin tehny noita ni en ollu ihan pihalla :D SITTEN ihanaa laulua! Lisää Chicagoa We Both Reached for the Gun on seuraava yhteisbiisi mitä lauletaan. Läksysks tuli oppia se ulkoa! Olis jo seuraava laulutunti.. EN jaksa OOTTAA!!

Torstai 9.2.2012

Aika rientää, ja taas yksi jakso loppuu. Ja niinpä loppuivat jakson demotkin akrobatialla. Kummankin ryhmän huimapäät hyppelivät ja kierivät kuin väkkärät juhlasalissa, mikä oli varsin huiman näköistä touhua. Mutta hyvinhän se meni, jos ei ihan täysin kunnialla, niin ainakin hyvällä huumorilla ja asenteella, ja vahinkosaldoksikin jäi vain yksi murjottu jalkapöytä :).
Oma saldoni päivän osalta oli puolestaan tanakka tömäys jo valmiiksi vialliseen pääkoppaan puhetekniikan tunnilla. Kun usein kuulee sanottavan, että nuoret, kokemattomat näyttelijät karsastavat fyysistä kontaktia, niin hyvänä harjoittelukeinona asian korjaamiseksi voi suositella vauhdikasta alkulämmittelyä fyysisen pallopelin kanssa, varsinkin kun kyseiseen aktiviteettiin yhdistetään villasukat, äskettäin vahattu iso parkettilattia sekä opiskelukaverin olkapää. Opiskelukavereiden olkapäiden hyödyllisyyttä ei muuten yleisestikään ottaen kannata unohtaa.

Niin, ja olihan meillä sitten Komediateatterin oma Heikki Railevirta tuuramassa näyttelijäntyössä, mutta ei siitä sen enempää, sanoi hän viekkaasti... (Kiitos, Heikki, tunneista tosin!)

Tiistai 24.1.2012

Poikkeuksellinen tiistai... Aloitettiin tänää poikkeuksellisesti laulutunnilla. Koko tunti menikin siihen että äänen avauksen jälkeen laulettiin täysiä Seasons of Love monta kertaa putkeen ja stemmoilla. Ne tunnit menee aina niin nopee ohi! Just ku saa kii omat äänet puhtaasti ja tajuaa miten se pitää tehä ni tunti loppuu.. :( Tuntuu et vois laulaa vaa loppu päivän.. :) Ruokkiksen jälkeen Jeve ja Jyrki piti molemmille A:lle ja B:lle yhteistunnin. Alotettiin pyörylä-ultimate ottelulla A vs B. Me taidettiin voittaa ;) ja sitten lisälämmittelyn jälkeen mentiin niitä mini dialogeja. Meitä oli niin monta yhteensä että siihen se koko tunti sitten menikin :D Oli tosi kiva tehä A:n kanssa reenejä kun tullaan sitten vikassa jaksossa tekee ne näytelmät sekaryhmissä ni saa vähän tuntumaa miten on työskennellä taas uusien kanssa eikä aina vaan samojen tuttujen :) JEE hyvä me!

Keskiviikko 18.1.2012

Lomalta takas kouluun! Keskiviikkona alotettiin päivä puhetekniikalla. Hanna meidän ope on tehny sellasen järjestelmän, että aina kolme kerrallaa on Hannan kaa yksityitunnilla koko tunnin ja menee läpi asioita joita ite haluis parantaa/oppia. Sillä aikaa toinen kolmen hengen ryhmä pitää muille tunnin. Tänään oli sit mun ryhmän vuoro. Tehtiin paljon artikulaatio- ja hengitysharjoituksia. Iltapäivästä meillä oli Jeven näyttelijäntyötä, joka me ollaan alotettu nykyään aina (no jos ei pyörylää lasketa) relacom harjotuksella. Eli on sisällötön dialogi ja siihen pitää sit pareittain keksiä se tapahtuma niin että replat syntyy tilanteesta. Lopputunnista mentiin läpi monologeja, jotka Jeve on jokaselle valinnu.