viimeiset demot tälle lukuvuodelle

Päivä lähti käyntiin viimeisellä tanssitunnilla, mutta haikeus ei ehtinyt tunnilla iskeä sillä keskityimme intensiivisesti hiomaan demo-koreografiaamme perjantaita varten. On suorastaan hämmästyttävää, miten lyhyessä ajassa olemme ehtineet omaksumaan kuviot ja muuvit yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Tai siis tämä on vain minun mielipiteeni, mutta tanssidemomme tulee olemaan koskettava. Opetus on ollut erittäin laadukasta ja kurinalaista, mikä tällä alalla on välttämättömyys. Pitää tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Armoa ei anneta.

Iltapäivällä olikin sitten vuorossa vihonviimeinen näyttelijäntyön demo part one, huomenna part two. Itse esiinnyin tänään. Harjoittelut oli nyt harjoiteltu ja ennen demoa tsekkasimme miten vaihdot tehdään. H-hetki ei kuitenkaan koittanut yhtään liian varhain. Ryhmäni esiintymisvuoron kohdalla minulla oli tunne: "Sinne!" Ei paniikkia, ei jännitystä, vain tunne, että tuonne menen ja hoidan hommani. Ja niinhän se menikin, muilla myös. Vaikka olimme jauhaneet ja jauhaneet noita pienen pienen pikkiriikkisiä kohtauksia monen viikon ajan, näyttämöllä ne nousivat aivan uudelle tasolle. Kaaoksen sietokyvyn kautta voittoon! Perjantaina jakso päättyy ja ryhmämme pistetään sekaisin. Hieman tulee suru puseroon, mutta that's is life, täytyy vain jatkaa eteen päin, ja tarttua uusiin haasteisiin eli opinnäytetöihin.

totutuista kohti uusia tuulia

Hmm, tavallaan haikeissa meiningeissä mennään. Tämän viikon jälkeen alkaa opinnäytetyöt, joten perusopetus loppuu ja ryhmät hajotetaan. Ikävä tulee omaa ryhmää, niin tiiviksihän tuo on käynyt ja hyviä ystäviä tullut, mutta onhan tämä näitä juttuja että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sitäpaitsi, oon tosi innoissani opinnäytetyöstä. Pidettiin siitä aamulla palaveri, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta tuo tapa tehä se ja pursuilen ideoita. Kiva lavallekin päästä pitkästä aikaa.
Palaverin jälkeen käytiin ihan perusjuttuja läpi. Oli oikein mukavaa palata perusasioihin ja huomasi kuinka paljon kehitystä on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tehtiin noita. Paljon helpommin saa sen tunteen haettua ja paljon helpommin päästettyä siitä irti. Saatiin lisäksi antaa vähän palautetta mitä ollaan tykätty ja mitä voisi parantaa.
Lopuksi olikin toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti. Tehtiin siitä pieni esitys sen kunniaksi opettajalle.
On kyllä kova into jatkaa noita hommia itsenäisesti. Nyt kun on saanut vahvan pohjan alle, niin ei todellakaan halua kadottaa sitä.

Torstai 18.3. latinorytmeistä kohtausharjoitteluun

Torstaiaamuna suunta otettiin komediateatterin sijaan jälleen HipHopHouselle, ja luvassa oli uudet treffit viime viikon tuttavuuden Reggaetonin kanssa. Tanssinopettajien kiireiden vuoksi tämä jakso ei ollutkaan kokonaan modernia tanssia, vaan pääsimme uppoutumaan kuumiin rytmeihin, hyvään fiilikseen ja ratkiriemukkaisiin syväkyykkyihin ja niiden saloihin. Harvoin on aamulla väki ollut niin pirteää ja energistä kuin nyt! Vaikka olen nauttinut contemporary jazzin ja nykytanssin tunneista paljon - onhan se "oma lajini" mitä muutenkin treenaan, oli tämä energiapurkaus aivan omaa luokkaansa, kun sai päästää kehon liikkumaan aivan eri tavalla kuin yleensä. Yllätyksekseni oli luvassa todella reggaetonin tekniikan opettelua, enkö siis saakaan pyöritellä rytmipakaroitani juuri niinkuin haluan?! Oikea "rytkytystekniikka" mahdollistaa kuitenkin suuret ja rennot liikkeet, joita tehdessä ei kuitenkaan polvet mene sijoiltaan taikka lihakset revähdä. Muuten se olisi hyvinkin mahdollista, sen verran hurjia liikeratoja käydään kiivaassa tahdissa. Tänään olimme jo kuitenkin niin taitavia ghettomamoja ja sutkeja kolleja, että siirryimme alun tekniikkaosiosta ja lämmittelyistä juoniskelemaan demokoreografiaamme, ja voin luvata, siitä tulee kuumaakin kuumempi nauruhermojenkutkuttelupaketti joka ei jätä ketään kylmäksi!! Jee! Sinne!

Kuumista latinorytmeistä siirryimme näyttelijäntyön tunneille ja kohtausharjoittelun pariin. Aluksi nopeasti liikkeellelähtenyt kohtauksemme kaipasi kepeyttä ja irrottelua, mikä hiomisen ja ehkä liiankin syvällisen ja pitkälleviedyn ajattelun seurauksena oli päässyt unohtumaan, ja huvittava kanalaumamme olikin siirtynyt hervantalaiseen yksiöön elämään työttömän yksinhuoltajan arkea. Tärkeää, mielenkiintoista ja ehkä jossain määrin kantaaottavaakin joissain puitteissa, mutta meidän tekstillämme varustettuna kuulemma "ranteet auki haarukalla"- tunnelmaa. Päätimme siis palata lähemmäs lähtöruutua, ja ihana ohjaajamme käski meidän vetää kohtauksen läpi kokonaan ilman sanoja, vain liikkeen keinoin. Sykkeen noustessa myös suupielet kääntyivät hiljalleen hymyyn. Ehkä tästä sittenkin tulee vielä jotain, vaikka hetken aikaa tuntui jo todella epätoivoiselta. On käsittämätöntä, kuinka pienestä kohtauksen onnistuminen onkaan kiinni! Vaikka teksti on sama, asemoinnit samoja, rytmi sama, mutta joku tietty perusvire on lipsahtanut "väärään" suuntaan, on lopputulos täysin eri. Miten palata vanhaan riemuun säilyttäen samalla uudet, tärkeät opitut ja löydetyt asiat?
Tässäpä tehtävä, aikaa ensi keskiviikkoon tai torstaihin.

Keskiviikko 17.3. akrobatiaa ja laulua soveltaen

Jaahas, ja siinä taisikin olla toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti Sorin sirkuksella. Pistettiin sen kunniaksi ranttaliksi, saatiin kukin tehdä mitä haluttiin. Ensiksi tietty lämmiteltiin yhdessä ja tehtiin vähän pariakrobatiaa, mutta sitten kaikki sai kehittää itseään sillä osa-alueella millä halusi. Itseäni kiinnosti tietysti yksipyöräinen, jonka olin suunnitellut hallitsevani täydellisesti kevääseen mennessä. Se nyt ehkä hiukan jäi, kun ollaan keskitytty akrobatiassa vähän muihin asioihin, mutta ehkä alan nyt itsenäisesti harjoittelemaan. Lisäksi saatiin jonglööräta ja trampoliinilla harjoitella yms. Otettiin myös tempuista kuvia, niistä tuli aika siistejä.
Ennen akrobatiaa meillä oli aamulla kuoroa. Käytiin läpi vähän teoriaa(kuten kvinttiympyrää eli ei menty sieltä missä aita on matalin) ja päästiin taas kappaleiden kimppuun. Ensiviikolla onkin kuorodemo, se on varmaankin aika hyvä. Omasta mielestä ainakin kappaleet kuulostaa tosi hyvältä, moniäänisyys on kaunista. Huomaa taas että parissa viikossakin porukan laulutaito on selkeästi kehittynyt ja varsinkin kaikkien rohkeus siihen laulamiseen on kasvanut. Hirveän nopeasti tapahtuu kehitystä kun on motivoitunut.

Maanantai 15.3.2010

Tänään pääsimme työstämään ensi viikon demotekstejämme oikein urakalla, sillä koko päivä oli näyttelijäntyötä, eri opettajien johdolla, mutta teksti pysyi samana. Aamupäivä meni pitkälti itsenäisesti työskennellen ja tekstiä opetellen, sillä 2/5 ryhmästämme oli poissa sairastapauksien takia. Poissaolot ovat aina valitettavia, mutta kun niin käy, ei auta muu kuin tehdä kaikki se, mihin kasassa olevalla porukalla kykenee. Tulevat opiskelijat, älkää olko poissa koulusta. Suomen Teatteriopisto on kuitenkin maksullinen koulu, joten ottakaa ilo ja oppi irti koko rahan edestä. Sairaana ei tietenkään saa tulla, mutta muistakaa että poissaolonne vaikuttavat myös toisiin opiskelijoihin. Pienoisen moraalisaarnan jälkeen voinenkin jatkaa itse aiheesta..
Tekstien työstäminen on mielenkiintoista ja toisinaan hermoja raastavaa. Heti kun alkaa olla valmis, kaikki hajotetaan. Tosin oman ryhmäni kanssa emme ole vielä päässeet lähellekään tätä "valmis" vaihetta, mutta onneksi tänään tapahtui huomattavaa edistystä. Tekstimme alkaa saada muotoa ja hahmot elämää. Tässä vaiheessa vuotta ja varsinkin nyt, kun demoon on vajaa kaksi viikkoa, itsenäinen työskentely on erityisen tärkeää. Pitää lukea tekstiä päähän ja samalla kehitellä ajatuksia ohjaajalle tarjottavaksi. Iltapäivä kului mielenkiintoisissa merkeissä, sillä siinä kohtaukset pilkottiin pienen pieniin osiin ja keskityttiin myös yksityiskohtiin ja niiden perusteisiin. Jaksan aina hämmästellä miten tarkasti joka ikinen yksityiskohta hiotaan.
En malta odottaa huomista, että pääsemme taas treenaamaan lisää yhdessä, enkä varsinkaan malta odottaa ensi viikkoa, jolloin pääsen näkemään muidenkin kohtaukset. Omankin kohtauksen muotoutumista lopulliseen muotoonsa odotan innolla. "SINNE!" tähdätään ;)

Torstai 11.3.2010

Päivä alkoi tänään tanssitunnilla. Seuraavat kolme viikkoa meillä onkin tanssissa reggaetonia, hauskaa. Vaikka oonkin sitä jo jonkin aikaa harrastanut, niin nyt sattuu etureisiin. Uudessa koreografiassa on meinaan syväkyykky a.k.a polvien-tappo-liike. Huomenna voi jalat olla vähän kipuisat, vaikka venyttelinkin pitkin päivää juuri tästä syystä. Ne on just noi polvea lähellä olevat lihakset etureidestä, johon se liike ottaa.
Kolme tuntia oli siis reggaetonia, mutta sen jälkeen näyttelijäntyötä. Tehdään niitä farssikohtauksia. Ne on aika hauskoja, hauskaa nähdä miten ne muuttaa muotoansa tunnin aikana. Tänään erityisesti oli hauskaa nähdä miten opettaja ohjaa niitä. Tässä vaiheessahan se on tosi tarkkaa viilausta, mutta oli hienoa kun meidänkin kohtaukseen tuli selkeää toimintaa ja jännitettä sen ansiosta. Nyt se lähtee rullaamaan ihan eri tavalla ensiviikon harjoituksissa.

keskiviikko 10.3.2010

Aamupäivällä suuntana oli Hip Hop House ja tanssitunti. Pursuilin suorastaan intoa päästä dancettamaan. Opetus on kurinalaista, mutta palkitsevaa ja vaikka vatsalihakset huutavatkin staattisen lihastreenit jälkeen hallelujaa, niin se tunne, että tietää ainakin tehneenä jotain, on korvaamaton. Kovalla työllä tulee tuloksia ja pidän siitä, että meiltä vaaditaan keskittymistä, tiukkuutta, tunnetta ja asennetta tanssimiseen. Muistan ajan jolloin olin nähnyt nykytanssia vain telkkarin tanssiohjelmissa ja pidin sitä vain pirunmoisena piruettien piperryksenä ja kummallisina hyppyinä. Nyt, kun olen itse päässyt astumaan nykytanssin ihmeelliseen maailmaan, olen huomannut sen olevan paljon muutakin. Niin kuin näyttelijäntyössä myös nykytanssissa tietynlainen ajatus/tunne pitää olla kirkkaana mielessä. Minkä takia tanssin, millaisia tunteita haluan ilmaista tanssillani, millaisen tunnelman haluan välittää katsojalle. Aivan samat elementit toistuvat näyttelijäntyössä. Tästä onkin hyvä siirtyä aasinsillan kautta iltapäivään ja, kas kummaa, näyttelijäntyön tunteihin. Keskityimme työstämään demotekstejämme. Kaiken a ja o on tekstin opettelu. Vasta kun teksti on päässä, voi alkaa analysoimaan, miksi henkilö X sanoo näin, mikä motiivi hänellä on sanoa niin, mihin X pyrkii. En malta odottaa mitä siitä sekavasta sopasta sanoja ja lauseita vielä kehkeytyy. Mietintämyssyä vaan päähän ja ajatukset virtaamaan.

maanantai 8.3.2010

Maanantai oli raskas. Loma jäi taakse ja piti käynnistää taas arjen unirytmi. Niinpä kaikki hieman väsyneinä aloimme työstämään maanantain aamutunneilla isoja kohtauksia. Varsinainen opettajamme puuttui joten sijaisena toimi toinen. Yritimme aikalailla saada vain tekstejä päähän käymällä kohtauksia läpi katsomatta papereihin. Jotkin olivat ahkeroineet lomalla enemmän kuin toiset ulkoa opettelemisen kanssa, mutta kaikki alkoivat saada narunpäästä kiinni enemmän tai vähemmän. Pääsimme hyvin alkuun, ja keskiviikkona kun aineen varsinainen opettaja on paikalla, edistymme varmasti paljon.

Iltapäivällä harjoittelimme tiistain demoa varten. Saimme ensin aikaa katsoa hommaa itseksemme, pyöriä mumisten käytävillä tai painua omiin nurkkiimme keskittymään. Sen jälkeen kokoonnuimme ja opettaja antoi viime hetken ohjeita jokaiselle. Aikataulu on ollut tiukka, joten tuntuu että demoteksteistä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Mutta näillä mennään ja hyvin mennäänkin.

Tiistai 9.3.10

Aamulla kasarihittien siivittämänä liihottelin kohti komediateatteria ja uutta opistopäivää täynnä keväthuumaa. Aamupäivällä jakauduimme työstämään ennen lomaa jaettuja hieman pidempiä kohtauksia 3-5 hengen ryhmiin. Tähän asti, kun olemme työstäneet vierastekstejä ainoastaan monologien ja kahden hengen kohtausten muodossa, tuo suurempi ryhmä mukanaan uusia haasteita; kuinka ylläpitää kiinnostus ja jännite? Kuinka luoda henkilöhistoria suhteessa useampaan ihmiseen yhdellä kertaa, ja vielä tehdä siitä mielenkiintoinen, mahdollinen, jopa yllättävä ja viihdyttäväkin? Kuinka pitää yllä omaa toimintaa viemättä fokusta silti liian kauas tapahtumien keskuksesta, jotta tarina ja kohtaus kulkisivat eteenpäin? Siinäpä liuta kysymyksiä, joihin etsitään paraikaa kuumeisesti vastausta samalla pyöritellen mitä ovelampia ihmissuhderuletteja enemmän tai vähemmän salassa, ja syntyneepä muutama ruumiskin matkan varrella, ihan puolivahingossa. Se on kyllä varmaa, että luvassa on paljon vauhtia, vaarallisia tilanteita, naurua, huutoa ja hiuskarvan varassa killuvia juonittelevia naisia ja miehiä. Ihanaa!!

Iltapäivällä keräännyttiinkin jälleen koko lauma yläsaliin monologien, runojen ja dialogien merkeissä. Kun aikataulu oli ollut tiivis ja oma työskentely sitä myöden paljon olennaisempaa kuin aiemmin, kaikki tekstit olivat entistä enemmän tekijänsä näköisiä ja kuuloisia. Verrattuna edellisiin demoihin rytmi oli selkeästi kiivaampi, tyhjiä hetkiä oli jo hieman vähemmän, ja tietynlainen taianomainen intensiivisyys oli jäänyt ensimmäisen demon hypnoottisiin vesisankoihin - ja saa jäädäkin, hyvänä muistona. Nyt ainakin oma oloni oli huomattavasti varmempi, kokemus ei ollut enää niin syvän henkilökohainen ja ainutlaatuinen, vaan tehtävä muiden joukossa. Silti tämäkin yhteinen sessio oli varsinainen onnenpipana, kun keräännyimme suureen rinkiin aurinkoiseen saliin, nousimme vuorotellen ylös ja kerroimme pienen tarinamme niiltä seisovilta, sen kummemmin värittämättä tai mitään lisäilemättä. Täytyy myöntää, että tulee tyhjä olo, kun psykofyysiset hikoilut nyt loppuvat - kuka meille enää huutelee jee, sinne? "Vähemmän on enemmän", "tule ulos ja unohda keho" sekä "sinä nyt olet semmoinen pieni sammakonpoikanen", ovat lauseita jotka ovat jääneet mieleen ja tuovat pelkkiä - mitäs muuta kuin - hyviä ajatuksia!

Perjantai 26.2.2010

Perjantaisin on ainoastaan yhtä ainetta, tässä jaksossa se on teatterihistoriaa. Tänään käsittelimme Shakespearia ja siirryimme tutkimaan myös teollistuneen yhteiskunnan teatteria. Teatterihistoria on äärimmäisen mielenkiintoista, sillä on hienoa huomata kuinka ihmisillä on jo muinaisesta kreikasta lähtien, tuhansien vuosien ajan, ollut tarve kertoa tarinoita ja luoda mystiikkaa ja elämyksiä katsojille. Teoria kaiken käytännön keskellä on myös tarpeellista ja virkistävää.

Pienen kahvitauon jälkeen saimme huilata hieman ja nauttia esityksistä. Meidät oli jaettu pienryhmiin ja annettu pari viikkoa aikaa valmistautua esittämään antiikin Kreikan teatterin elementtejä esiin tuova esitys. Jokaiselle ryhmälle oli annettu tekstit. Omalle pienryhmälleni siunaantui pätkä Medeia -näytelmästä (esitetty ensimmäistä kertaa v. 431 ennen ajanlaskun alkua). Esityksemme sisälsi naamioita, toogia, mystistä livemusiikkia ja runomittaa tietysti. Oli hauska katsoa muiden ryhmien valmistelemia juttuja. Vaikka tekstit ovat vanhoja, ei se tarkoita etteikö niitä voisi soveltaa nykyaikaan, ja vieläpä pitämällä hauskaa.