Perjantaina 6.5.2011

Viikko Panun hoidossa sujui hyvin, paljon puhuttiin näyttelijäntyöstä, omista kokemuksista ja siitä, mitä ollaan opittu kuluneen lukuvuoden aikana. Panu pisti heti maanantaina tuulemaan, ja muokkasi Romeon ja Julian kohtauksia energisemmiksi ja toimivimmiksi. Käytännössä siis meidän näyttelijöiden läsnäoloa lisättiin, ilmaisua suurennettiin ja kohtausten asemointia muunnettiin vähän. Tällaisia säätöjä tehtiin koko viikko, kokeiltiin eri tapoja tehdä ja Panu pisti meihin lisää eloa. Näyttämöllehän ei mennä nukkumaan tai ujostelemaan, vaan kun tehdään, niin tehdään täysillä. Oli hienoa kokea ja nähdä, miten lamput syttyivät päiden päällä. Saimme näppärästi valotkin luomaan tunnelmaa ja auttamaan näyttelijäntyötä, ja nyt, kun musiikkikin tulee kajareista, niin minäkin voin viettää aikaani verhoissa mankan napin painamisen sijaan.
Loppulaulu vaatii vielä treeniä, välillä se kuulostaa hyvältä, välillä sietämättömältä. Yhteispeliä tarvitaan kovasti tässäkin asiassa. Hyvää yhteishenkeä on ryhmästämme löytynytkin viimeisten viikkojen aikana. Ainakin itselläni on ollut hyvä olla 16-henkisessä porukassamme. Panu varoittelikin myös siitä, että teattereissa, kuten muillakin työmailla, on usein energianimijöitä, ihmisiä, jotka valittavat aina, ja luovat negatiivista ilmapiiriä työyhteisöön. Tällaisia ihmisiä pitää varoa, ja ennen kaikkea tulee huolehtia, ettei itse ala sellaiseksi. Yhteinen tsemppaaminen on tämän lajin suola ja sokeri, eikä tätä työtä tehdä koskaan yksin. Siksi on hyvä pitää huoli itsestään ja muista.
Kokonaisuutena näytelmä toimii jo täysin moittettomasti, ja odotan innolla, miten Vesa reagoi tällä viikolla tehtyihin muutoksiin...