Maanantaina 20.12.2010

Tämä hyvinkin tynkäinen viikko alkoi hieman erilaisissa merkeissä, sillä Jyrkin sijaisena meillä oli Jevgeni, ja kaikki peruslinjalaiset olivat yhdessä näyttelijäntyöntunneilla. Hauskaa oli; alkulämmittelynä superpyörylää, eli ns. polttopalloa kahdella pallolla, joista toinen pomppi niin, että sai olla varovainen kattokruunun kanssa. Lämmittelyn jälkeen leikittiin jo syksyllä tutuksi tullutta seuraa johtajaa-leikkiä, jossa pareittain matkitaan toista. Toinen esimerkiksi liikkuu ja ääntelee kuin känninen oranki, ja toinen vain tekee perässä parhaan taitonsa mukaan. Eläimellisen menon päätyttyä työstimme pareittain valmista( mutta sitäkin sekavampaa) dialogia. Kaikilla oli siis sama kahdeksan repliikin dialogi, johon sitten keksittiin henkilöt ja tapahtumat. Lopputunnista aikaansaannokset katsottiin, ja ihme kyllä, kaikilla pareilla oli hyvin erilaiset kohtaukset. Yhdessä oltiin ripittäytymässä, toisessa maalaushommissa, kolmannessa ravintolassa. Vaikeinta oli keksiä, miten repliikit saisi sopimaan kohtaukseen ilman, että ne kuulostavat päälleliimatuilta.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla nauraessa. Joululoman tarve näkyi jo hieman (ainakin itselläni) väsymyksenä ja levottomuutena. Silti oli hauskaa tehdä taas yhdessä, pareittain ja pienissä ryhmissä, pyramideja, voltteja ja erilaisia nostoja. Luottamus toisiin kasvaa tehdessä, ja välillä voi vain nauraa yhdessä epäonnistuneelle yritykselle.

Perjantaina 17.12.2010

Lukukausi vetelee viimeisiään, ja perjantai oli lyhyt ja ytimekäs. Ensin noin kolmen tunnin luento teatterihistoriaa, ja sen jälkeen näyttelijäntyön demot. Teatterihistoriaa opettaa ohjaaja Rauli Jokelin, jolla on hyvin mielenkiintoisia näkökulmiä uskontoa, ihmistä ja teatteria koskevissa asioissa. Itse teatterihistoria on välillä jopa puuduttavaa, ainakin tuntien melutasosta päätellen. Onhan se vaikeaa, kun on totuttu puuhailemaan, eikä istumaan paikallaan ja kuuntelemaan... Kieltämättä itsellekin muistuu teatterihistorian tunneilla mieleen lukion historiantunnit, mutta se ei tarkoita, etteikö asia kiinnostaisi. On hyvin tärkeää tuntea oman alansa menneisyyttä, jotta voi ymmärtää sen nykyisyyttä. Sitä paitsi teatterin historiaan mahtuu valtavasti pöyristyttäviä yksityiskohtia! Tiesittekö esimerkiksi, että kristinuskon noustua valtionuskonnoksi antiikin Roomassa, teatteri joutui kirkonkiroukseen, ja näyttelijöiltä kiellettiin uskonto?
Teatterihistoriasta saa tietysti kaksinverroin enemmän irti, jos on ollut peruskoulun ja lukion historiantunneilla korvat höröllään. Seitsemässä viikossa ei tietenkään ehdi aivan kaikkea historiaa käydä läpi, joten olisikin syytä lainata aiheen kirjallisuutta, jos yhtään kiinnostaa syventyä tunneilla esitettyihin asioihin. Helmikuussa on tiedossa tentti, joten motivoituminen kannattaa. Ei oppi ojaan kaada!

Maanantaina 13.12.10

Huhu! En voi muuta sanoa. Maanantait alkavat aina vähän nihkeästi; ei jaksaisi herätä kellon soittoon ja tekisi mieli vain kääntää kylkeä moisen laitteen soidessa!
Mutta onneksi heräämistä auttaa se, että tietää pääsevänsä kouluun (kuinka moni TEISTÄ pystyy sanomaan noin??;)). Takana ihan mielettömän hauska päivä taas.
Aamu aloitettiin monologien kimpussa ja kyllä niistä oikeasti on nyt jo muovautunut todella vaikuttavia teoksia. Prosessi on siis kaikilla käynnissä, eikä sitä käy estäminen.

Iltapäivällä suunnistettiin akrobatian tunnille, mutta tällä kertaa oli tiedossa jotakin uutta: Ryhmä- ja pariakroa! Sitä kun on nähnyt sivusta monia taitureita vääntämässä pyramidia ja kaiken maailman erilaisia asetelmia, oli kivaa päästä kokeilemaan niitä nyt ihan itse! Lämmittelynä toimi karhunpaini (erittäin pelottavan tuntuista, mutta hyvännäköistä) ja lentokoneella lentäminen. Katsokaa googlesta, jos ette tiedä mitä tarkoitan;)) Lopputunnista pääsimme kahdessa ryhmässä kokeilemaan opettajan opastuksella joitakin muodostelmia, jotka ovat liian monimutkaisia tähän selitettäväksi. Ensiviikolla saadaan ehkä kuvia kehiin. Hauskaa kuitenkin oli ja opettajan kanssa vielä lopussa puhuttiin, kuinka kehitystä viime syksystä on tapahtunut aivan valtavasti,jes!

Tiistaina 7.12.2010

Jakso vaihtui, ja tänään oli koko päivän näyttelijäntyötä. Aamupäivä etsittiin vaihteeksi hullua itsestämme, ja tuntien lopuksi esitettiin aikaansaannokset. Hyviä hulluja meistä jokaisesta löytyy! Hullun esittäminen ei tietenkään ole sitä, että käyttäytyy vain sekopäisesti, vaan täytyy elää hulluimmatkin asiat itselleen todeksi. Esimerkiksi jos Jeesus tulee raiskaamaan hullun, niin kyseiselle hullulle tämä asia on täysi tosi, vaikka se ei muille millään tavalla tosi voisi ollakaan. Hulluna kannattaa myös tehdä asiat selkeästi ja isostikin, eikä jäädä nurkkaan nyhräämään.

Iltapäivällä työstimme taas Jyrkin kanssa monologeja, ja jokaisella paikalla olleella oli tapahtunut kehitystä tekstin suhteen. Kun tekstiä vain lähestyy oikeasta kulmasta, mikään ei voi pysäyttää prosessia ja sen vaikutusta toimintaan. Toimintahan syntyy sisäisen liikkeen kautta. On mahtavaa, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi monologeja työstettäessä, vaan jokainen ryhmäläinen saa tukea ja opetusta saman verran. Välillä prosessointi onnistuu, toisella kerralla taas saattaa joutua repimään itseltään hiukset päästä ja puremaan hammasta. Aina ei voi onnistua, se on hyvä muistaa. Alamäetkin kuuluvat näyttelijäntyöhön.
Suuren opiskelijakadon vuoksi lopputunnista jäi rutkasti aikaa kaikenlaisille turinoille, ja Jyrki intoutuikin kertomaan itsestään ja lapsuudestaan hurjia ja hassunhauskoja tarinoita. Päivästä jäi hyvä mieli. Taas saatiin uusia eväitä näyttelijän kivikkoiselle tielle!

Keskiviikkona 01.12.2010

2. jakson viimeisiä päiviä viedään!
Viimeinen improvisaation tunti takana:( Vähän haikeudella nyt mennään, mutta onneksi perjantaina on vielä tiedossa demo, jossa pääsemme näyttämään kyntemme ja mitä kaikkea olemme improssa oppineet. Siitä tulee niin hauskaa!
Improvisaation tunti meni siis demoa suunnitellessa. Jokaisen omat tehtävät käytiin läpi ja kehiteltiin vielä joitakin ideoita. Hyvältä näyttää;)

Jeven kanssa näyttelijäntyössä puitiin dialogeja. Parin kanssa harjoitteleminen on aina yhtä mielekästä, mutta toki siinä on myös omat haasteensa. Ainahan ei mene nallekarkit tasan, eli siis vastanäyttelijän kanssa täytyy hakea yhteistä säveltä kohtauksessa aina joskus. Toki löytyy myös niitä päiviä, kun kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen ja homma toimii. Niin tai näin, parityöskentely tekee hyvää monologin harjoittelun vierellä:)

Maanantaina 29.11.2010

Jyrkin kanssa monologit alkavat löytää muotojaan, ja jokaisella on oivat edellytykset syöksyä prosessiin, jossa ei tunneta pelkoa, ja jossa kaikki on sallittua. Rankkoja tarinoita, suuria tunteita ja voitonriemua tiedossa. Onneksi tekstien kanssa ei ole siinä mielessä kiire, että ne pitäisi ennen joulua esittää. Jokainen saa rauhassa prosessoida, vaikkakin tekstin ulkoa muistaminen helpottaa suuresti. Ilmaisu tulee Jyrkin mukaan ilmaiseksi, kun näyttelijä antautuu prosessille. Ihmisen sisällä on siis tapahduttava koko ajan liikehdintää. Näytellä ei edelleenkään saa, vaan olla ihan normaalisti ja antaa tunnemuistin ja ajatustenjuoksun tehdä tehtävänsä. Loppujen lopuksi yksinkertaista, mutta harjoitellessa todella haastavaa! Itselle ainakin on vaikeaa antaa vaan mennä, ja unohtaa tietynlainen kontrollointi. Järkeä ei saa menettää, mutta antautua täytyy.

Akrobatiassa ahersimme yksin tehtäviä juttuja nyt viimeistä kertaa. Vähäisten läsnäolijoiden vuoksi saimme hyppiä isolla trampoliinilla puoli tuntia! Opettajan ohjeistuksella onnistuin minäkin tekemään voltin trampoliinilta, vaikkakin onnistuminen jäi vain pariin kertaan. Silti on aina yhtä makea fiilis, kun tekee jotain oikein. Arabialaista ja flikkiä harjoiteltiin omatoimisesti vaihtelevalla menestyksellä. Lopuksi tehtiin lihaskuntotreeniä parin kanssa, ja sen jälkeen venytykset.
Tekipäs taas hyvää!

Keskiviikkona 24.11.10

Päivään mahtui näyttelijäntyötä ja improvisaatiota.
Näyttelijäntyön tunnilla käsittelimme kohtauksia ja toimimme yhdessä parin kanssa. Aluksi pelasimme peiliä, ei ihan sitä samaa mitä koulussa aina välituntisin, vaan tässä oli tarkoituksena matkia oman parin liikkeita mahdollisimman tarkasti. Se oli oikeasti jännää ja vaati keskittymistä. Sen jälkeen teimme kohtausharjoituksia, joissa meille oli annettu ennalta lyhyt dialogi ja se piti esittää. Harjoitus oli hyvä ja näimme lopulta monia erilaisia tulkintoja.

Improvisaation tunti oli jälleen kerran (ainakin minusta) todella mukava ja hauska. Siihen sisältyi ensimmäistä kertaa sooloilua! Jokainen sai mennä vuorollaan yksin yleisön eteen, joko kirjoittamaan päiväkirjaa, tottelemaan ilkeää sisäistä ääntään tai olemaan kolmessa paikassa (lähes) samaan aikaan;) Hu-huh! Suunnittelimme myös tulevaa demoa, ja mietimme kuka olisi missäkin jutussa mukana. Lähes kaikki ryhmäläiset olisivat halunneet päästä tekemään kaikkea, mutta kooltaan iso ryhmä ei oikein anna siihen mahdollisuutta. No tärkeintä on, että kaikki halukkaat pääsevät tekemään jotakin ja hauskaa sen olla pitää...tietenkin!:)

Maanantaina 22.11.2010

Jyrki herätteli meidät taas tähän todellisuuteen, ja työstimme tehokkaasti monologeja. Turinat polveilivat hyvinkin mielenkiintoisiin keskusteluihin kaiken maailman asioista, välillä jopa poikettiin hieman aiheestakin. Nautin suunnattomasti Jyrkin tunneista, ja tästä prosessista. Jokaisella ryhmäläisellä on hyvä, toimiva teksti, nyt on aika opetella oma teksti ulkoa. Ettei mene vain lukemiseksi, jotta jotain voi alkaa tapahtua. On kytkettävä itsensä siihen luovaan tilaan, jossa ei ole pelkoa, ja jossa tekstin prosessointi onnistuu parhaiten. Tänään siis mietimme, miten toisen kirjoittama teksti sytytetään. Näytellä ei tarvitse, täytyy vain antaa itselleen mahdollisuus sisäiseen liikehdintään. Saattaa kuulostaa hieman vakavalta, mutta tekstin prosessointi on kaikkea muuta kuin epämielenkiintoista.

Akrobatiassa edistyimme kukin omalla tahdon voimallamme, itse jaksoin taas ihan hyvin pienestä nuhasta huolimatta. Tärkeintä on oppia tekemään liikkeet oikein, ja sitten toistaa niitä mahdollisimman monta kertaa. Trampoliinillekin päästiin taas, tällä kertaa voltin ja flikin merkeissä. Ensi viikolla onkin jo viimeinen kerta tämäntyyppistä harjoittelua, sillä ensi jaksossa aletaan harjoitella pari- ja ryhmäakrobatiaa. Saimme tänään jo esimakua tulevasta hupaisalla lämmittelyharjoituksella, joten akrobatiasta taitaa tulla entistäkin hauskempaa ensi jaksossa!

Tiistaina 16.11.2010

Huh huh! Liikuntapainoitteinen päivä takana ja olo sen mukainen...eli siis aivan mahtava! Tiistai aloitettiin taas tanssilla ja on hienoa huomata, kuinka kaikki kehittyvät koko ajan aivan valtavasti. Alkaa jo ihan pyörryttää kaikki koreografia ja musiikki:D Vähän voi havaita syysväsymystä kanssaihmisissä, mutta ei se silti tahtia haittaa. Päinvastoin! Tuntuu hyvältä, että pimeyden ja kylmyyden keskellä saa niin paljon energiaa siitä, että koko ryhmä yhdessä liikkuu ja tekee.

Jyrki Nousiainen puhui taas viisaita näyttelijäntyön tunnilla, eikä liikkuminenkaan jäänyt välistä. Vaikka ei ole edes lunta maassa, niin mehän otimme jo varaslähdön hiihtämiseen. Tosin ilman suksia, sauvoja ja sitä lunta. Salin lattia toimi hyvin latuna ja kuvitellut sukset liukuivat hyvin...no ainakin melkein. Huomenna varmasti paikkoja särkee, mutta sehän on vain sitä HYVÄÄ kipua. Eli suunta kohti huomista ja uusia kip.. juttuja ;)

P.S. Koittakaapa kukin kohdallanne laulaa "Taivas on sininen ja valkoinen" ja juosta paikoillanne samaan aikaan! (vinkki:KAIKKI lähtee keskustasta)

Maanantaina 15.11.2010

Viikko lähti taas mehevästi käyntiin Jyrkin opastuksella. Keskityimme keskustaan eli vatsaan ja teimme erilaisia liikunnallisia ja koordinaatiota harjoittavia liikkeitä. Improvisoituja dialogejakin kokeiltiin, ja nautin kovasti siitä, miten hyvin homma toimi, kun pääsi vauhtiin. Täytyy vain toimia arkilogiikan varassa ja ottaa impulsseja vastanäyttelijästä. Eikä tarvitse näytellä, käyttää vain vähän mielikuvitustaan. Voi, mikä helpotus! Tekstiä, eli meidän tapauksessamme itse valittua monologia, on käsiteltävä Jyrkin mukaan vailla kunnioitusta, teksti on vain materiaalia. Se mitä ihmisessä tapahtuu, se PROSESSI, on kaikkein tärkeintä. Näytteleminen on siis loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Todeksi elämistä näin hienosti sanottuna.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla hikoillessa, ja tällä kertaa harjoiteltiin arabialaista ja trampoliinilla hyppimistä oikein olan takaa. Myös kärrynpyörä alkaa jo luonnistua, vaikka heikommalta puolelta tekeminen on itselleni aivan mahdotonta. Tänään saimme lämmitellä trampoliiniradalla hyppien. Pieniä onnen oivalluksia tapahtui liikkeiden oppimisessa, ja itselleni ainakin jäi hyvä( joskin hieman väsähtänyt) fiilis tunneista. Eteen päin, sanoi mummo lumessa!

Tiistai 9.11.2010

Tiistai 9.11.2010


Tiistai on toimintaa täynnä. Ryhmämme suunnisti aamulla HipHopHouseen tanssitunnille muistelemaan, että kuinka se koreografia silloin viimeksi menikään. Oli aivan mahtava aloitus päivälle päästä vähän musiikin tahdissa liikkumaan. Tosin kyllä se epätoivo aina välillä iski, kun jalka menikin vasemman sijasta oikealle ja pää kääntyikin väärään suuntaan, mutta ei se loppujen lopuksi tahtia haitannut! Lopputunnista kuviot olivat taas hyvin hallussa ja iloinen mieli kaikilla päällä, kun palattiin takaisin koululle.

Maanantainen tunti Jyrki Nousiaisen kanssa pisti miettimään monia asioita, mutta tämän päivän tunti vain lisäsi kysymyksiä päässä! Keskityttiin keskittymään keskustaan (eli siis vatsaan), ja pohdittiin kuinka kaiken tulisi olla lähtöisin sieltä. Huh huh! Tunti oli taas hyvinkin antoisa ja opettavainen, lisäsi vain mielenkiintoa tähän hommaan. Ensiviikoksi pitäisi olla valittuna teksti, joka sitten esitetään muille. Vähän jännittää, mutta kuten Mr. Nousiainen sen niin osuvasti sanoi: "Pelko on p*******ä!"

Maanantaina 8.11.2010

Tänään pääsimme itse Jyrki Nousiaisen käsiteltäviksi. Saimme hyvin paljon pureskelemisen arvoisia ajatuksia näyttelijäntyöstä. Pääasioiksi nousivat, ainakin itselleni, seuraavat asiat:"Älä näyttele, näytteleminen on itselleen puhdistautumista ja kaikki liike lähtee keskustasta( eli vatsasta)." Luulen, että puhun monen opiskelutoverinikin puolesta, kun totean, että Jyrkillä on hyvin ainutlaatuinen tapa käsitellä asioita ja hänen opetuksestaan todella nauttii. Pureskeltavaa riittää varmasti jokaiselle, itse sain valtavan määrän uusia ajatuksia ja näkökulmia jo näin ensimmäisellä kerralla. Kieltämättä pää on vielä hieman sekaisin kaikesta informaatiosta!
Tärkeintä onkin kysyä itseltään: Onko minusta näyttelijäksi? Tästä koulusta on onneksi hyötyä ihan jokaiselle, vaikkei kaikista Paloja ja Ikosia tulisikaan.

Iltapäivällä köröttelimme taas tuttuun tapaan Pirkka-hallille kokeilemaan omia rajojamme ja kehittämään itseämme akrobatiassa. Helppoa se ei ole, mutta se kannattaa. Aivan ehdottomasti. Kun itse uskoo, että kyllä se voltti tai flikki sieltä vielä joskus tulee, niin mikään ei ole esteenä oppimiselle. Akrobatia vaatii kärsivällisyyttä ja oma-aloitteista harjoittelua myös tunneilla. Enää emme tee vain, mitä ihana opettaja käskee, vaan on ajateltava omillakin aivoilla. On hauskaa huomata, että kehitystä tapahtuu joka kerralla, ja kavereiden kannustushuudot ja aplodit antavat mukavaa lisäpotkua onnistumiselle.

Keskiviikkona 22. syyskuuta 2010

Uusi vuosi, uudet peruslinjalaiset ja meillä tietenkin uudet kujeet.
Kolme ja puoli viikkoa takana Suomen Teatteriopistoa ja alkuhämmennyksestä huolimatta innostus on ainakin itselläni edelleen päällimmäisenä olotilana. Tähän mennessä olemme päässeet raapaisemaan pintaa niin improvisaatiosta, näyttelijäntyöstä kuin puhetekniikastakin sekä hikoilemaan miekkailun ja akrobatian tunneilla. Jo tähän mennessä on löytynyt - no, jos ei muuta niin vuosia kadoksissa olleet vatsalihakset.
Veera-myrskyn tavoin ylitsemme pyyhkäissyt flunssa-aalto näkyi merkittävänä miehistökatona tämän viikon alussa ja myös läsnäolijoissa oli aistittavissa lievää alakuloa ja voimattomuutta. Onneksi tänään lähes koko joukko oli kasassa ja pääsimme näkemään videokuvaa viehättävistä äänihuulista. Muutenkin puhetekniikan tunnit resonoivat varsin mallikkaasti. Näyttelijäntyön yksilökohtaukset hakevat vielä(kin) varmuutta ja säkenöiviä ideoita, mutta ajatukset selkiytyivät tänään varmasti kaikilla. Demon mahdollisuus sai ryhmämme kuitenkin lievän pakokauhun valtaan, mutta itse ainakin odotan kovasti maanantaita ja uusia kohtauksia.
Saa nähdä, joko huomenna onnistuisi kärrynpyörä täydellisesti… tuskin, mutta yrityksistä tulee varmasti näyttäviä.

toista viikkoa opinnäytetöiden pyörteessä

Huhuh.. nyt olemme painaneet opinnäytetyötä jo liki kaksi viikkoa ja tahti on ollut tietyissä tilanteissa erittäin verkkainen, mutta kokonaisuudessaan tiivis. Tekstin pitäisi olla päässä ja minulla onkin. Nyt voi tosissaan alkaa keskittyä niihin vastanäyttelijöihin, kun sinne stagelle pääsee. Teatterin maailma ei ole tasapuolinen, joten kaikilla ei todellakaan ole saman suuruusluokan roolit. Eli istumista on ollut ja paljon.

Vuorosanat tosiaan ovat jo hyvin päässä, joten nyt aion keskittyä prosessoimaan entistä paremmin, miten, miksi ja kenelle sanon repliikkini ja miten kannattelen rooliani myös silloin kun olen hiljaa. Työtä on vielä paljon, mutta kyllä tämä tästä. Kaksoismiehitys auttaa omalla tavallaan, kun voi seurata toisen toimia lavalla ja ammentaa siitä omaansa suoritukseensa taas uusia vivahteita.

Porskutamme siis kunnianhimoisesti kohti esityksiä.

Opinnäytetöiden kimppuuun!

Aprillipäivän aamuna aloimme kunnianhimoisesti pakertamaan kolmea ensimmäistä opinnäytetyö-näytelmämme kohtausta. Ja mikä aloitus! Vaikka itse en päässytkään stagelle käymään läpi kohtauksiani, olin vaikuttunut siitä, että torstaina tahkonneet tyypit olivat opetelleet jo vuorosanansa. Suorastaan räjähtävä lähtö tähän lähes neljän viikon urakkaan. Kuiskaajia ei tarvittu kuin muutamissa kohdissa ja nekin vasta iltapäivällä kun väsymys alkoi vallata ahkerat harjoittelijat. Alkuviikon lukuharjoituksista siirryttiin siis hyvin mutkattomasti varsinaisiin harjoituksiin. Vaikka olemmekin vasta alussa, on huikaisevaa nähdä jo pieniä väläyksiä hahmoista, kuinka se ryhmätoveri muuttuukin hetkessä roolihahmokseen. Se on sitä teatterin "taikaa" eli helkkarinmoisen harjoittelun ja työnteon tulos. Itse ainakin sain tästä sähköistä pontta laittaa itseni likoon tässä hommassa. Haasteellista se varmasti tulee olemaan, mutta luovuttaminen ei tule kysymykseenkään. Pääsiäistä on mukava viettää repliikkejä opetellessa. Uusi ryhmäkin tuntuu toimivalta, vaikka yhteinen aprillipilamme olikin lähes "epic fail" :D

Fiilikset ovat siis korkealla ja tähtäimessäni on käyttää kaikkea mahdollista tänä vuonna oppimaani kasatessani hahmoani. Kaksoismiehityksen ansiosta pääseen seuraamaan hahmon elämää ja asemia myös katsomon puolelta, mikä todennäköisesti auttanee tässä prosessissa.

viimeiset demot tälle lukuvuodelle

Päivä lähti käyntiin viimeisellä tanssitunnilla, mutta haikeus ei ehtinyt tunnilla iskeä sillä keskityimme intensiivisesti hiomaan demo-koreografiaamme perjantaita varten. On suorastaan hämmästyttävää, miten lyhyessä ajassa olemme ehtineet omaksumaan kuviot ja muuvit yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Tai siis tämä on vain minun mielipiteeni, mutta tanssidemomme tulee olemaan koskettava. Opetus on ollut erittäin laadukasta ja kurinalaista, mikä tällä alalla on välttämättömyys. Pitää tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Armoa ei anneta.

Iltapäivällä olikin sitten vuorossa vihonviimeinen näyttelijäntyön demo part one, huomenna part two. Itse esiinnyin tänään. Harjoittelut oli nyt harjoiteltu ja ennen demoa tsekkasimme miten vaihdot tehdään. H-hetki ei kuitenkaan koittanut yhtään liian varhain. Ryhmäni esiintymisvuoron kohdalla minulla oli tunne: "Sinne!" Ei paniikkia, ei jännitystä, vain tunne, että tuonne menen ja hoidan hommani. Ja niinhän se menikin, muilla myös. Vaikka olimme jauhaneet ja jauhaneet noita pienen pienen pikkiriikkisiä kohtauksia monen viikon ajan, näyttämöllä ne nousivat aivan uudelle tasolle. Kaaoksen sietokyvyn kautta voittoon! Perjantaina jakso päättyy ja ryhmämme pistetään sekaisin. Hieman tulee suru puseroon, mutta that's is life, täytyy vain jatkaa eteen päin, ja tarttua uusiin haasteisiin eli opinnäytetöihin.

totutuista kohti uusia tuulia

Hmm, tavallaan haikeissa meiningeissä mennään. Tämän viikon jälkeen alkaa opinnäytetyöt, joten perusopetus loppuu ja ryhmät hajotetaan. Ikävä tulee omaa ryhmää, niin tiiviksihän tuo on käynyt ja hyviä ystäviä tullut, mutta onhan tämä näitä juttuja että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Sitäpaitsi, oon tosi innoissani opinnäytetyöstä. Pidettiin siitä aamulla palaveri, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta tuo tapa tehä se ja pursuilen ideoita. Kiva lavallekin päästä pitkästä aikaa.
Palaverin jälkeen käytiin ihan perusjuttuja läpi. Oli oikein mukavaa palata perusasioihin ja huomasi kuinka paljon kehitystä on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tehtiin noita. Paljon helpommin saa sen tunteen haettua ja paljon helpommin päästettyä siitä irti. Saatiin lisäksi antaa vähän palautetta mitä ollaan tykätty ja mitä voisi parantaa.
Lopuksi olikin toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti. Tehtiin siitä pieni esitys sen kunniaksi opettajalle.
On kyllä kova into jatkaa noita hommia itsenäisesti. Nyt kun on saanut vahvan pohjan alle, niin ei todellakaan halua kadottaa sitä.

Torstai 18.3. latinorytmeistä kohtausharjoitteluun

Torstaiaamuna suunta otettiin komediateatterin sijaan jälleen HipHopHouselle, ja luvassa oli uudet treffit viime viikon tuttavuuden Reggaetonin kanssa. Tanssinopettajien kiireiden vuoksi tämä jakso ei ollutkaan kokonaan modernia tanssia, vaan pääsimme uppoutumaan kuumiin rytmeihin, hyvään fiilikseen ja ratkiriemukkaisiin syväkyykkyihin ja niiden saloihin. Harvoin on aamulla väki ollut niin pirteää ja energistä kuin nyt! Vaikka olen nauttinut contemporary jazzin ja nykytanssin tunneista paljon - onhan se "oma lajini" mitä muutenkin treenaan, oli tämä energiapurkaus aivan omaa luokkaansa, kun sai päästää kehon liikkumaan aivan eri tavalla kuin yleensä. Yllätyksekseni oli luvassa todella reggaetonin tekniikan opettelua, enkö siis saakaan pyöritellä rytmipakaroitani juuri niinkuin haluan?! Oikea "rytkytystekniikka" mahdollistaa kuitenkin suuret ja rennot liikkeet, joita tehdessä ei kuitenkaan polvet mene sijoiltaan taikka lihakset revähdä. Muuten se olisi hyvinkin mahdollista, sen verran hurjia liikeratoja käydään kiivaassa tahdissa. Tänään olimme jo kuitenkin niin taitavia ghettomamoja ja sutkeja kolleja, että siirryimme alun tekniikkaosiosta ja lämmittelyistä juoniskelemaan demokoreografiaamme, ja voin luvata, siitä tulee kuumaakin kuumempi nauruhermojenkutkuttelupaketti joka ei jätä ketään kylmäksi!! Jee! Sinne!

Kuumista latinorytmeistä siirryimme näyttelijäntyön tunneille ja kohtausharjoittelun pariin. Aluksi nopeasti liikkeellelähtenyt kohtauksemme kaipasi kepeyttä ja irrottelua, mikä hiomisen ja ehkä liiankin syvällisen ja pitkälleviedyn ajattelun seurauksena oli päässyt unohtumaan, ja huvittava kanalaumamme olikin siirtynyt hervantalaiseen yksiöön elämään työttömän yksinhuoltajan arkea. Tärkeää, mielenkiintoista ja ehkä jossain määrin kantaaottavaakin joissain puitteissa, mutta meidän tekstillämme varustettuna kuulemma "ranteet auki haarukalla"- tunnelmaa. Päätimme siis palata lähemmäs lähtöruutua, ja ihana ohjaajamme käski meidän vetää kohtauksen läpi kokonaan ilman sanoja, vain liikkeen keinoin. Sykkeen noustessa myös suupielet kääntyivät hiljalleen hymyyn. Ehkä tästä sittenkin tulee vielä jotain, vaikka hetken aikaa tuntui jo todella epätoivoiselta. On käsittämätöntä, kuinka pienestä kohtauksen onnistuminen onkaan kiinni! Vaikka teksti on sama, asemoinnit samoja, rytmi sama, mutta joku tietty perusvire on lipsahtanut "väärään" suuntaan, on lopputulos täysin eri. Miten palata vanhaan riemuun säilyttäen samalla uudet, tärkeät opitut ja löydetyt asiat?
Tässäpä tehtävä, aikaa ensi keskiviikkoon tai torstaihin.

Keskiviikko 17.3. akrobatiaa ja laulua soveltaen

Jaahas, ja siinä taisikin olla toistaiseksi viimeinen akrobatiatunti Sorin sirkuksella. Pistettiin sen kunniaksi ranttaliksi, saatiin kukin tehdä mitä haluttiin. Ensiksi tietty lämmiteltiin yhdessä ja tehtiin vähän pariakrobatiaa, mutta sitten kaikki sai kehittää itseään sillä osa-alueella millä halusi. Itseäni kiinnosti tietysti yksipyöräinen, jonka olin suunnitellut hallitsevani täydellisesti kevääseen mennessä. Se nyt ehkä hiukan jäi, kun ollaan keskitytty akrobatiassa vähän muihin asioihin, mutta ehkä alan nyt itsenäisesti harjoittelemaan. Lisäksi saatiin jonglööräta ja trampoliinilla harjoitella yms. Otettiin myös tempuista kuvia, niistä tuli aika siistejä.
Ennen akrobatiaa meillä oli aamulla kuoroa. Käytiin läpi vähän teoriaa(kuten kvinttiympyrää eli ei menty sieltä missä aita on matalin) ja päästiin taas kappaleiden kimppuun. Ensiviikolla onkin kuorodemo, se on varmaankin aika hyvä. Omasta mielestä ainakin kappaleet kuulostaa tosi hyvältä, moniäänisyys on kaunista. Huomaa taas että parissa viikossakin porukan laulutaito on selkeästi kehittynyt ja varsinkin kaikkien rohkeus siihen laulamiseen on kasvanut. Hirveän nopeasti tapahtuu kehitystä kun on motivoitunut.

Maanantai 15.3.2010

Tänään pääsimme työstämään ensi viikon demotekstejämme oikein urakalla, sillä koko päivä oli näyttelijäntyötä, eri opettajien johdolla, mutta teksti pysyi samana. Aamupäivä meni pitkälti itsenäisesti työskennellen ja tekstiä opetellen, sillä 2/5 ryhmästämme oli poissa sairastapauksien takia. Poissaolot ovat aina valitettavia, mutta kun niin käy, ei auta muu kuin tehdä kaikki se, mihin kasassa olevalla porukalla kykenee. Tulevat opiskelijat, älkää olko poissa koulusta. Suomen Teatteriopisto on kuitenkin maksullinen koulu, joten ottakaa ilo ja oppi irti koko rahan edestä. Sairaana ei tietenkään saa tulla, mutta muistakaa että poissaolonne vaikuttavat myös toisiin opiskelijoihin. Pienoisen moraalisaarnan jälkeen voinenkin jatkaa itse aiheesta..
Tekstien työstäminen on mielenkiintoista ja toisinaan hermoja raastavaa. Heti kun alkaa olla valmis, kaikki hajotetaan. Tosin oman ryhmäni kanssa emme ole vielä päässeet lähellekään tätä "valmis" vaihetta, mutta onneksi tänään tapahtui huomattavaa edistystä. Tekstimme alkaa saada muotoa ja hahmot elämää. Tässä vaiheessa vuotta ja varsinkin nyt, kun demoon on vajaa kaksi viikkoa, itsenäinen työskentely on erityisen tärkeää. Pitää lukea tekstiä päähän ja samalla kehitellä ajatuksia ohjaajalle tarjottavaksi. Iltapäivä kului mielenkiintoisissa merkeissä, sillä siinä kohtaukset pilkottiin pienen pieniin osiin ja keskityttiin myös yksityiskohtiin ja niiden perusteisiin. Jaksan aina hämmästellä miten tarkasti joka ikinen yksityiskohta hiotaan.
En malta odottaa huomista, että pääsemme taas treenaamaan lisää yhdessä, enkä varsinkaan malta odottaa ensi viikkoa, jolloin pääsen näkemään muidenkin kohtaukset. Omankin kohtauksen muotoutumista lopulliseen muotoonsa odotan innolla. "SINNE!" tähdätään ;)

Torstai 11.3.2010

Päivä alkoi tänään tanssitunnilla. Seuraavat kolme viikkoa meillä onkin tanssissa reggaetonia, hauskaa. Vaikka oonkin sitä jo jonkin aikaa harrastanut, niin nyt sattuu etureisiin. Uudessa koreografiassa on meinaan syväkyykky a.k.a polvien-tappo-liike. Huomenna voi jalat olla vähän kipuisat, vaikka venyttelinkin pitkin päivää juuri tästä syystä. Ne on just noi polvea lähellä olevat lihakset etureidestä, johon se liike ottaa.
Kolme tuntia oli siis reggaetonia, mutta sen jälkeen näyttelijäntyötä. Tehdään niitä farssikohtauksia. Ne on aika hauskoja, hauskaa nähdä miten ne muuttaa muotoansa tunnin aikana. Tänään erityisesti oli hauskaa nähdä miten opettaja ohjaa niitä. Tässä vaiheessahan se on tosi tarkkaa viilausta, mutta oli hienoa kun meidänkin kohtaukseen tuli selkeää toimintaa ja jännitettä sen ansiosta. Nyt se lähtee rullaamaan ihan eri tavalla ensiviikon harjoituksissa.

keskiviikko 10.3.2010

Aamupäivällä suuntana oli Hip Hop House ja tanssitunti. Pursuilin suorastaan intoa päästä dancettamaan. Opetus on kurinalaista, mutta palkitsevaa ja vaikka vatsalihakset huutavatkin staattisen lihastreenit jälkeen hallelujaa, niin se tunne, että tietää ainakin tehneenä jotain, on korvaamaton. Kovalla työllä tulee tuloksia ja pidän siitä, että meiltä vaaditaan keskittymistä, tiukkuutta, tunnetta ja asennetta tanssimiseen. Muistan ajan jolloin olin nähnyt nykytanssia vain telkkarin tanssiohjelmissa ja pidin sitä vain pirunmoisena piruettien piperryksenä ja kummallisina hyppyinä. Nyt, kun olen itse päässyt astumaan nykytanssin ihmeelliseen maailmaan, olen huomannut sen olevan paljon muutakin. Niin kuin näyttelijäntyössä myös nykytanssissa tietynlainen ajatus/tunne pitää olla kirkkaana mielessä. Minkä takia tanssin, millaisia tunteita haluan ilmaista tanssillani, millaisen tunnelman haluan välittää katsojalle. Aivan samat elementit toistuvat näyttelijäntyössä. Tästä onkin hyvä siirtyä aasinsillan kautta iltapäivään ja, kas kummaa, näyttelijäntyön tunteihin. Keskityimme työstämään demotekstejämme. Kaiken a ja o on tekstin opettelu. Vasta kun teksti on päässä, voi alkaa analysoimaan, miksi henkilö X sanoo näin, mikä motiivi hänellä on sanoa niin, mihin X pyrkii. En malta odottaa mitä siitä sekavasta sopasta sanoja ja lauseita vielä kehkeytyy. Mietintämyssyä vaan päähän ja ajatukset virtaamaan.

maanantai 8.3.2010

Maanantai oli raskas. Loma jäi taakse ja piti käynnistää taas arjen unirytmi. Niinpä kaikki hieman väsyneinä aloimme työstämään maanantain aamutunneilla isoja kohtauksia. Varsinainen opettajamme puuttui joten sijaisena toimi toinen. Yritimme aikalailla saada vain tekstejä päähän käymällä kohtauksia läpi katsomatta papereihin. Jotkin olivat ahkeroineet lomalla enemmän kuin toiset ulkoa opettelemisen kanssa, mutta kaikki alkoivat saada narunpäästä kiinni enemmän tai vähemmän. Pääsimme hyvin alkuun, ja keskiviikkona kun aineen varsinainen opettaja on paikalla, edistymme varmasti paljon.

Iltapäivällä harjoittelimme tiistain demoa varten. Saimme ensin aikaa katsoa hommaa itseksemme, pyöriä mumisten käytävillä tai painua omiin nurkkiimme keskittymään. Sen jälkeen kokoonnuimme ja opettaja antoi viime hetken ohjeita jokaiselle. Aikataulu on ollut tiukka, joten tuntuu että demoteksteistä olisi voinut saada vielä enemmän irti. Mutta näillä mennään ja hyvin mennäänkin.

Tiistai 9.3.10

Aamulla kasarihittien siivittämänä liihottelin kohti komediateatteria ja uutta opistopäivää täynnä keväthuumaa. Aamupäivällä jakauduimme työstämään ennen lomaa jaettuja hieman pidempiä kohtauksia 3-5 hengen ryhmiin. Tähän asti, kun olemme työstäneet vierastekstejä ainoastaan monologien ja kahden hengen kohtausten muodossa, tuo suurempi ryhmä mukanaan uusia haasteita; kuinka ylläpitää kiinnostus ja jännite? Kuinka luoda henkilöhistoria suhteessa useampaan ihmiseen yhdellä kertaa, ja vielä tehdä siitä mielenkiintoinen, mahdollinen, jopa yllättävä ja viihdyttäväkin? Kuinka pitää yllä omaa toimintaa viemättä fokusta silti liian kauas tapahtumien keskuksesta, jotta tarina ja kohtaus kulkisivat eteenpäin? Siinäpä liuta kysymyksiä, joihin etsitään paraikaa kuumeisesti vastausta samalla pyöritellen mitä ovelampia ihmissuhderuletteja enemmän tai vähemmän salassa, ja syntyneepä muutama ruumiskin matkan varrella, ihan puolivahingossa. Se on kyllä varmaa, että luvassa on paljon vauhtia, vaarallisia tilanteita, naurua, huutoa ja hiuskarvan varassa killuvia juonittelevia naisia ja miehiä. Ihanaa!!

Iltapäivällä keräännyttiinkin jälleen koko lauma yläsaliin monologien, runojen ja dialogien merkeissä. Kun aikataulu oli ollut tiivis ja oma työskentely sitä myöden paljon olennaisempaa kuin aiemmin, kaikki tekstit olivat entistä enemmän tekijänsä näköisiä ja kuuloisia. Verrattuna edellisiin demoihin rytmi oli selkeästi kiivaampi, tyhjiä hetkiä oli jo hieman vähemmän, ja tietynlainen taianomainen intensiivisyys oli jäänyt ensimmäisen demon hypnoottisiin vesisankoihin - ja saa jäädäkin, hyvänä muistona. Nyt ainakin oma oloni oli huomattavasti varmempi, kokemus ei ollut enää niin syvän henkilökohainen ja ainutlaatuinen, vaan tehtävä muiden joukossa. Silti tämäkin yhteinen sessio oli varsinainen onnenpipana, kun keräännyimme suureen rinkiin aurinkoiseen saliin, nousimme vuorotellen ylös ja kerroimme pienen tarinamme niiltä seisovilta, sen kummemmin värittämättä tai mitään lisäilemättä. Täytyy myöntää, että tulee tyhjä olo, kun psykofyysiset hikoilut nyt loppuvat - kuka meille enää huutelee jee, sinne? "Vähemmän on enemmän", "tule ulos ja unohda keho" sekä "sinä nyt olet semmoinen pieni sammakonpoikanen", ovat lauseita jotka ovat jääneet mieleen ja tuovat pelkkiä - mitäs muuta kuin - hyviä ajatuksia!

Perjantai 26.2.2010

Perjantaisin on ainoastaan yhtä ainetta, tässä jaksossa se on teatterihistoriaa. Tänään käsittelimme Shakespearia ja siirryimme tutkimaan myös teollistuneen yhteiskunnan teatteria. Teatterihistoria on äärimmäisen mielenkiintoista, sillä on hienoa huomata kuinka ihmisillä on jo muinaisesta kreikasta lähtien, tuhansien vuosien ajan, ollut tarve kertoa tarinoita ja luoda mystiikkaa ja elämyksiä katsojille. Teoria kaiken käytännön keskellä on myös tarpeellista ja virkistävää.

Pienen kahvitauon jälkeen saimme huilata hieman ja nauttia esityksistä. Meidät oli jaettu pienryhmiin ja annettu pari viikkoa aikaa valmistautua esittämään antiikin Kreikan teatterin elementtejä esiin tuova esitys. Jokaiselle ryhmälle oli annettu tekstit. Omalle pienryhmälleni siunaantui pätkä Medeia -näytelmästä (esitetty ensimmäistä kertaa v. 431 ennen ajanlaskun alkua). Esityksemme sisälsi naamioita, toogia, mystistä livemusiikkia ja runomittaa tietysti. Oli hauska katsoa muiden ryhmien valmistelemia juttuja. Vaikka tekstit ovat vanhoja, ei se tarkoita etteikö niitä voisi soveltaa nykyaikaan, ja vieläpä pitämällä hauskaa.

torstai 25.2.2010

Tänään aamupäivällä ryhmällämme oli kuorolaulua, jossa harjoittelimme sitä itseään eli kuorossa moniäänisesti laulamista. Tänään ohjelmistossa oli mm. Sininen norsu, Sing and Swing sekä Kesäpäivä Kangasalla. Laulamme välillä yksiäänisesti, mutta pääpaino on moniäänisyydessä, eli että samassa biisissä on sekä sopraano-, altto-, tenori- että bassoääni. Opettajamme otti tänään myös kolme oppilasta, yksi kerrallaan, käsittelyyn selvittääkseen heidän äänialansa. ( Liekö oikea termi, mutta toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitin. ) Mielestäni on todella hyvä, että opettaja auttaa meitä opiskelijoita selvittämään mihin äänemme riittää ja miltä korkeudelta on mukava laulaa, sillä eihän siellä tunneilla tuskissaan ole hyvä olla. Hauskaa olla pitää ja olikin. Muutenkin on helpompi laulaa kuorossa, kun tietää mitä laulaa ja samalla oppii kuuntelemaan omaa ja toistenkin laulua. Lisäksi, kun tietää ja tuntee oman sävelkorkeutensa, ei mene sekaisin, vaikka vieressä seisova laulaisikin aivan toisissa sfääreissä.

Tiistain 23.2.10 tunneilta.

Koko päivä näyttelijäntyötä. Eri opettajien kurssit tosin. Aamulla tehtiin ensimmäisenä kohtauksia. Samalla tyylillä kuin aiemminkin: kaikille sama teksti ja kaikki tekee siitä oman tulkintansa, joka esitetään, ja sitten sitä asetelmaa muutetaan. Esimerkiksi mun parin kanssa tehtiin vakava versio jossa toinen sai vahingossa tietää olevansa adoptoitu ja oli vihainen siitä, mutta seuraavaksi meidän pitikin kääntää se niin että kaikki mitä sanotaan on meidän mielestä aivan älyttömän hauskaa. Sovittiin sitten niin että se adoptoitu ei ollut ikinä tykännyt perheestään ja oli aina toivonut ettei oikeasti kuuluisi siihen, joten meitä siinä sitten naurattaisi se koko tilanteen uskomattomuus. Oli aika hauskaa, sainpahan nauraa ainakin kunnolla. Ihme kyllä se tuntui helpolta, vaikka aiemmin hysteerinen nauraminen ilman oikeaa syytä on tuntunut vähän vaikeammalta. Hienoa nähdä taas että kehitystä on tapahtunut, onnistumisen tunteet on kivoja. Lisäksi oli kyllä hauska nähdä kuinka erilaisia tulkintoja samasta tekstistä voi saada, tuossakin oli joku pari keksinyt olevansa sodassa loukkaantuneena ja joku avioeroa vähän väkivaltaisestikin hakemassa. Eikä kuitenkaan mikään tuntunut tuulesta temmatulta.
Iltapäivällä käytiinkin seuraavan demon tekstejä läpi, niillä on vähän kiire. On vähän paineita ihmisillä kun saa nyt tosiaan itse valita tekeekö dialogin, monologin vai runon ja demo on tosiaan kahden viikon päästä. Itelläkin hiukan epäröintiä omassa tekstissä, kun se tuntuu välillä vähän tekotaiteelliselta. No, kyllä homma järjestyy, varmasti hyvä demo tulossa kaikkien osalta.

Maanantain 22.2.10 tunnilta.

Maanantaiaamun jähmeydestä huolimatta kävimme uusien monologi- ja dialogitekstien kimppuun. Aikataulu on reilusti tiukempi kuin syksyllä, nyt pitäisi ottaa käyttöön jo saadut opit ja sisäistää teksti parissa viikossa näyttökuntoon. Itse tartuin haasteeseen huomattavasti kevyemmällä mielellä kuin syksyiseen, valitsin ensimmäisen mieleeni juolahtaneen tekstin, ja lähdin kuuntelemaan siitä heränneitä ajatuksiani lähinnä uteliaana. Tuntuu hassulta, kun muistelen syksyistä tuskaani edellisen tekstin kanssa; yritystä oli ehkä vähän liikaakin, ja monen itkun ja turhautumisen kautta piti rymytä, ennen kuin sain ajatukseni kasaan ja tekstin valmiiksi. Tuli myös huomattua kuinka helposti laittaa laput silmiensä eteen, kun se ensimmäinen ratkaisu ei olekaan helpoin ja pitäisi myöntää itsellensä, että lähtökohtia olisi ehkä muutettava hieman.
Aamun aivojumpan jälkeen oli hyvä suunnata tuulen ja tuiskun läpi Pirkkahallille akrobatiatunnille purkamaan energiaa ja hulluttelemaan ryhmäakrobatian ja muun mukavan parissa. Kehonhallinta on parantunut niin paljon syksystä, että asiat jotka aluksi tuntuivat mahdottomilta, ovat nyt jo lähes itsestään selviä. Lapset on silti aina lapsia vaikka kuinka vanhenisivat, eikä mikään voita lämmittelyleikkejä - hippoja ja viestejä, joiden tiimellyksessä löysi taas itsensä kiljumasta ja koikkelehtimasta. Eikä taida olla parempaa tapaa oppia luottamaan kavereihin, kuin killua taivaalla neljän käsiparin kannattelemana...

Tervehdys Suomen Teatteriopistosta!

Suomen Teatteriopiston peruslinjan 2009 - 2010 oppilaat kirjoittavat tälle sivustolle tuntemuksiaan ja kokemuksiaan tunneiltaan. Yksityisen koulumme näyttelijäntyön peruslinja kestää yhdeksän kuukautta ja uusia opiskelijoita haemme aina 1.4. - 20.5. välisenä aikana. Tarkemmat tiedot toiminnastamme löydätte nettisivuiltamme; www.suomenteatteriopisto.fi.
Mukavia lukuhetkiä ja iloista kevättä koko joukkomme puolesta!