Jyrkin kanssa monologit alkavat löytää muotojaan, ja jokaisella on oivat edellytykset syöksyä prosessiin, jossa ei tunneta pelkoa, ja jossa kaikki on sallittua. Rankkoja tarinoita, suuria tunteita ja voitonriemua tiedossa. Onneksi tekstien kanssa ei ole siinä mielessä kiire, että ne pitäisi ennen joulua esittää. Jokainen saa rauhassa prosessoida, vaikkakin tekstin ulkoa muistaminen helpottaa suuresti. Ilmaisu tulee Jyrkin mukaan ilmaiseksi, kun näyttelijä antautuu prosessille. Ihmisen sisällä on siis tapahduttava koko ajan liikehdintää. Näytellä ei edelleenkään saa, vaan olla ihan normaalisti ja antaa tunnemuistin ja ajatustenjuoksun tehdä tehtävänsä. Loppujen lopuksi yksinkertaista, mutta harjoitellessa todella haastavaa! Itselle ainakin on vaikeaa antaa vaan mennä, ja unohtaa tietynlainen kontrollointi. Järkeä ei saa menettää, mutta antautua täytyy.
Akrobatiassa ahersimme yksin tehtäviä juttuja nyt viimeistä kertaa. Vähäisten läsnäolijoiden vuoksi saimme hyppiä isolla trampoliinilla puoli tuntia! Opettajan ohjeistuksella onnistuin minäkin tekemään voltin trampoliinilta, vaikkakin onnistuminen jäi vain pariin kertaan. Silti on aina yhtä makea fiilis, kun tekee jotain oikein. Arabialaista ja flikkiä harjoiteltiin omatoimisesti vaihtelevalla menestyksellä. Lopuksi tehtiin lihaskuntotreeniä parin kanssa, ja sen jälkeen venytykset.
Tekipäs taas hyvää!
maanantai 29. marraskuuta 2010
torstai 25. marraskuuta 2010
Keskiviikkona 24.11.10
Päivään mahtui näyttelijäntyötä ja improvisaatiota.
Näyttelijäntyön tunnilla käsittelimme kohtauksia ja toimimme yhdessä parin kanssa. Aluksi pelasimme peiliä, ei ihan sitä samaa mitä koulussa aina välituntisin, vaan tässä oli tarkoituksena matkia oman parin liikkeita mahdollisimman tarkasti. Se oli oikeasti jännää ja vaati keskittymistä. Sen jälkeen teimme kohtausharjoituksia, joissa meille oli annettu ennalta lyhyt dialogi ja se piti esittää. Harjoitus oli hyvä ja näimme lopulta monia erilaisia tulkintoja.
Improvisaation tunti oli jälleen kerran (ainakin minusta) todella mukava ja hauska. Siihen sisältyi ensimmäistä kertaa sooloilua! Jokainen sai mennä vuorollaan yksin yleisön eteen, joko kirjoittamaan päiväkirjaa, tottelemaan ilkeää sisäistä ääntään tai olemaan kolmessa paikassa (lähes) samaan aikaan;) Hu-huh! Suunnittelimme myös tulevaa demoa, ja mietimme kuka olisi missäkin jutussa mukana. Lähes kaikki ryhmäläiset olisivat halunneet päästä tekemään kaikkea, mutta kooltaan iso ryhmä ei oikein anna siihen mahdollisuutta. No tärkeintä on, että kaikki halukkaat pääsevät tekemään jotakin ja hauskaa sen olla pitää...tietenkin!:)
Näyttelijäntyön tunnilla käsittelimme kohtauksia ja toimimme yhdessä parin kanssa. Aluksi pelasimme peiliä, ei ihan sitä samaa mitä koulussa aina välituntisin, vaan tässä oli tarkoituksena matkia oman parin liikkeita mahdollisimman tarkasti. Se oli oikeasti jännää ja vaati keskittymistä. Sen jälkeen teimme kohtausharjoituksia, joissa meille oli annettu ennalta lyhyt dialogi ja se piti esittää. Harjoitus oli hyvä ja näimme lopulta monia erilaisia tulkintoja.
Improvisaation tunti oli jälleen kerran (ainakin minusta) todella mukava ja hauska. Siihen sisältyi ensimmäistä kertaa sooloilua! Jokainen sai mennä vuorollaan yksin yleisön eteen, joko kirjoittamaan päiväkirjaa, tottelemaan ilkeää sisäistä ääntään tai olemaan kolmessa paikassa (lähes) samaan aikaan;) Hu-huh! Suunnittelimme myös tulevaa demoa, ja mietimme kuka olisi missäkin jutussa mukana. Lähes kaikki ryhmäläiset olisivat halunneet päästä tekemään kaikkea, mutta kooltaan iso ryhmä ei oikein anna siihen mahdollisuutta. No tärkeintä on, että kaikki halukkaat pääsevät tekemään jotakin ja hauskaa sen olla pitää...tietenkin!:)
tiistai 23. marraskuuta 2010
Maanantaina 22.11.2010
Jyrki herätteli meidät taas tähän todellisuuteen, ja työstimme tehokkaasti monologeja. Turinat polveilivat hyvinkin mielenkiintoisiin keskusteluihin kaiken maailman asioista, välillä jopa poikettiin hieman aiheestakin. Nautin suunnattomasti Jyrkin tunneista, ja tästä prosessista. Jokaisella ryhmäläisellä on hyvä, toimiva teksti, nyt on aika opetella oma teksti ulkoa. Ettei mene vain lukemiseksi, jotta jotain voi alkaa tapahtua. On kytkettävä itsensä siihen luovaan tilaan, jossa ei ole pelkoa, ja jossa tekstin prosessointi onnistuu parhaiten. Tänään siis mietimme, miten toisen kirjoittama teksti sytytetään. Näytellä ei tarvitse, täytyy vain antaa itselleen mahdollisuus sisäiseen liikehdintään. Saattaa kuulostaa hieman vakavalta, mutta tekstin prosessointi on kaikkea muuta kuin epämielenkiintoista.
Akrobatiassa edistyimme kukin omalla tahdon voimallamme, itse jaksoin taas ihan hyvin pienestä nuhasta huolimatta. Tärkeintä on oppia tekemään liikkeet oikein, ja sitten toistaa niitä mahdollisimman monta kertaa. Trampoliinillekin päästiin taas, tällä kertaa voltin ja flikin merkeissä. Ensi viikolla onkin jo viimeinen kerta tämäntyyppistä harjoittelua, sillä ensi jaksossa aletaan harjoitella pari- ja ryhmäakrobatiaa. Saimme tänään jo esimakua tulevasta hupaisalla lämmittelyharjoituksella, joten akrobatiasta taitaa tulla entistäkin hauskempaa ensi jaksossa!
Akrobatiassa edistyimme kukin omalla tahdon voimallamme, itse jaksoin taas ihan hyvin pienestä nuhasta huolimatta. Tärkeintä on oppia tekemään liikkeet oikein, ja sitten toistaa niitä mahdollisimman monta kertaa. Trampoliinillekin päästiin taas, tällä kertaa voltin ja flikin merkeissä. Ensi viikolla onkin jo viimeinen kerta tämäntyyppistä harjoittelua, sillä ensi jaksossa aletaan harjoitella pari- ja ryhmäakrobatiaa. Saimme tänään jo esimakua tulevasta hupaisalla lämmittelyharjoituksella, joten akrobatiasta taitaa tulla entistäkin hauskempaa ensi jaksossa!
torstai 18. marraskuuta 2010
Tiistaina 16.11.2010
Huh huh! Liikuntapainoitteinen päivä takana ja olo sen mukainen...eli siis aivan mahtava! Tiistai aloitettiin taas tanssilla ja on hienoa huomata, kuinka kaikki kehittyvät koko ajan aivan valtavasti. Alkaa jo ihan pyörryttää kaikki koreografia ja musiikki:D Vähän voi havaita syysväsymystä kanssaihmisissä, mutta ei se silti tahtia haittaa. Päinvastoin! Tuntuu hyvältä, että pimeyden ja kylmyyden keskellä saa niin paljon energiaa siitä, että koko ryhmä yhdessä liikkuu ja tekee.
Jyrki Nousiainen puhui taas viisaita näyttelijäntyön tunnilla, eikä liikkuminenkaan jäänyt välistä. Vaikka ei ole edes lunta maassa, niin mehän otimme jo varaslähdön hiihtämiseen. Tosin ilman suksia, sauvoja ja sitä lunta. Salin lattia toimi hyvin latuna ja kuvitellut sukset liukuivat hyvin...no ainakin melkein. Huomenna varmasti paikkoja särkee, mutta sehän on vain sitä HYVÄÄ kipua. Eli suunta kohti huomista ja uusia kip.. juttuja ;)
P.S. Koittakaapa kukin kohdallanne laulaa "Taivas on sininen ja valkoinen" ja juosta paikoillanne samaan aikaan! (vinkki:KAIKKI lähtee keskustasta)
Jyrki Nousiainen puhui taas viisaita näyttelijäntyön tunnilla, eikä liikkuminenkaan jäänyt välistä. Vaikka ei ole edes lunta maassa, niin mehän otimme jo varaslähdön hiihtämiseen. Tosin ilman suksia, sauvoja ja sitä lunta. Salin lattia toimi hyvin latuna ja kuvitellut sukset liukuivat hyvin...no ainakin melkein. Huomenna varmasti paikkoja särkee, mutta sehän on vain sitä HYVÄÄ kipua. Eli suunta kohti huomista ja uusia kip.. juttuja ;)
P.S. Koittakaapa kukin kohdallanne laulaa "Taivas on sininen ja valkoinen" ja juosta paikoillanne samaan aikaan! (vinkki:KAIKKI lähtee keskustasta)
tiistai 16. marraskuuta 2010
Maanantaina 15.11.2010
Viikko lähti taas mehevästi käyntiin Jyrkin opastuksella. Keskityimme keskustaan eli vatsaan ja teimme erilaisia liikunnallisia ja koordinaatiota harjoittavia liikkeitä. Improvisoituja dialogejakin kokeiltiin, ja nautin kovasti siitä, miten hyvin homma toimi, kun pääsi vauhtiin. Täytyy vain toimia arkilogiikan varassa ja ottaa impulsseja vastanäyttelijästä. Eikä tarvitse näytellä, käyttää vain vähän mielikuvitustaan. Voi, mikä helpotus! Tekstiä, eli meidän tapauksessamme itse valittua monologia, on käsiteltävä Jyrkin mukaan vailla kunnioitusta, teksti on vain materiaalia. Se mitä ihmisessä tapahtuu, se PROSESSI, on kaikkein tärkeintä. Näytteleminen on siis loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Todeksi elämistä näin hienosti sanottuna.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla hikoillessa, ja tällä kertaa harjoiteltiin arabialaista ja trampoliinilla hyppimistä oikein olan takaa. Myös kärrynpyörä alkaa jo luonnistua, vaikka heikommalta puolelta tekeminen on itselleni aivan mahdotonta. Tänään saimme lämmitellä trampoliiniradalla hyppien. Pieniä onnen oivalluksia tapahtui liikkeiden oppimisessa, ja itselleni ainakin jäi hyvä( joskin hieman väsähtänyt) fiilis tunneista. Eteen päin, sanoi mummo lumessa!
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla hikoillessa, ja tällä kertaa harjoiteltiin arabialaista ja trampoliinilla hyppimistä oikein olan takaa. Myös kärrynpyörä alkaa jo luonnistua, vaikka heikommalta puolelta tekeminen on itselleni aivan mahdotonta. Tänään saimme lämmitellä trampoliiniradalla hyppien. Pieniä onnen oivalluksia tapahtui liikkeiden oppimisessa, ja itselleni ainakin jäi hyvä( joskin hieman väsähtänyt) fiilis tunneista. Eteen päin, sanoi mummo lumessa!
perjantai 12. marraskuuta 2010
Tiistai 9.11.2010
Tiistai 9.11.2010
Tiistai on toimintaa täynnä. Ryhmämme suunnisti aamulla HipHopHouseen tanssitunnille muistelemaan, että kuinka se koreografia silloin viimeksi menikään. Oli aivan mahtava aloitus päivälle päästä vähän musiikin tahdissa liikkumaan. Tosin kyllä se epätoivo aina välillä iski, kun jalka menikin vasemman sijasta oikealle ja pää kääntyikin väärään suuntaan, mutta ei se loppujen lopuksi tahtia haitannut! Lopputunnista kuviot olivat taas hyvin hallussa ja iloinen mieli kaikilla päällä, kun palattiin takaisin koululle.
Maanantainen tunti Jyrki Nousiaisen kanssa pisti miettimään monia asioita, mutta tämän päivän tunti vain lisäsi kysymyksiä päässä! Keskityttiin keskittymään keskustaan (eli siis vatsaan), ja pohdittiin kuinka kaiken tulisi olla lähtöisin sieltä. Huh huh! Tunti oli taas hyvinkin antoisa ja opettavainen, lisäsi vain mielenkiintoa tähän hommaan. Ensiviikoksi pitäisi olla valittuna teksti, joka sitten esitetään muille. Vähän jännittää, mutta kuten Mr. Nousiainen sen niin osuvasti sanoi: "Pelko on p*******ä!"
Tiistai on toimintaa täynnä. Ryhmämme suunnisti aamulla HipHopHouseen tanssitunnille muistelemaan, että kuinka se koreografia silloin viimeksi menikään. Oli aivan mahtava aloitus päivälle päästä vähän musiikin tahdissa liikkumaan. Tosin kyllä se epätoivo aina välillä iski, kun jalka menikin vasemman sijasta oikealle ja pää kääntyikin väärään suuntaan, mutta ei se loppujen lopuksi tahtia haitannut! Lopputunnista kuviot olivat taas hyvin hallussa ja iloinen mieli kaikilla päällä, kun palattiin takaisin koululle.
Maanantainen tunti Jyrki Nousiaisen kanssa pisti miettimään monia asioita, mutta tämän päivän tunti vain lisäsi kysymyksiä päässä! Keskityttiin keskittymään keskustaan (eli siis vatsaan), ja pohdittiin kuinka kaiken tulisi olla lähtöisin sieltä. Huh huh! Tunti oli taas hyvinkin antoisa ja opettavainen, lisäsi vain mielenkiintoa tähän hommaan. Ensiviikoksi pitäisi olla valittuna teksti, joka sitten esitetään muille. Vähän jännittää, mutta kuten Mr. Nousiainen sen niin osuvasti sanoi: "Pelko on p*******ä!"
maanantai 8. marraskuuta 2010
Maanantaina 8.11.2010
Tänään pääsimme itse Jyrki Nousiaisen käsiteltäviksi. Saimme hyvin paljon pureskelemisen arvoisia ajatuksia näyttelijäntyöstä. Pääasioiksi nousivat, ainakin itselleni, seuraavat asiat:"Älä näyttele, näytteleminen on itselleen puhdistautumista ja kaikki liike lähtee keskustasta( eli vatsasta)." Luulen, että puhun monen opiskelutoverinikin puolesta, kun totean, että Jyrkillä on hyvin ainutlaatuinen tapa käsitellä asioita ja hänen opetuksestaan todella nauttii. Pureskeltavaa riittää varmasti jokaiselle, itse sain valtavan määrän uusia ajatuksia ja näkökulmia jo näin ensimmäisellä kerralla. Kieltämättä pää on vielä hieman sekaisin kaikesta informaatiosta!
Tärkeintä onkin kysyä itseltään: Onko minusta näyttelijäksi? Tästä koulusta on onneksi hyötyä ihan jokaiselle, vaikkei kaikista Paloja ja Ikosia tulisikaan.
Iltapäivällä köröttelimme taas tuttuun tapaan Pirkka-hallille kokeilemaan omia rajojamme ja kehittämään itseämme akrobatiassa. Helppoa se ei ole, mutta se kannattaa. Aivan ehdottomasti. Kun itse uskoo, että kyllä se voltti tai flikki sieltä vielä joskus tulee, niin mikään ei ole esteenä oppimiselle. Akrobatia vaatii kärsivällisyyttä ja oma-aloitteista harjoittelua myös tunneilla. Enää emme tee vain, mitä ihana opettaja käskee, vaan on ajateltava omillakin aivoilla. On hauskaa huomata, että kehitystä tapahtuu joka kerralla, ja kavereiden kannustushuudot ja aplodit antavat mukavaa lisäpotkua onnistumiselle.
Tärkeintä onkin kysyä itseltään: Onko minusta näyttelijäksi? Tästä koulusta on onneksi hyötyä ihan jokaiselle, vaikkei kaikista Paloja ja Ikosia tulisikaan.
Iltapäivällä köröttelimme taas tuttuun tapaan Pirkka-hallille kokeilemaan omia rajojamme ja kehittämään itseämme akrobatiassa. Helppoa se ei ole, mutta se kannattaa. Aivan ehdottomasti. Kun itse uskoo, että kyllä se voltti tai flikki sieltä vielä joskus tulee, niin mikään ei ole esteenä oppimiselle. Akrobatia vaatii kärsivällisyyttä ja oma-aloitteista harjoittelua myös tunneilla. Enää emme tee vain, mitä ihana opettaja käskee, vaan on ajateltava omillakin aivoilla. On hauskaa huomata, että kehitystä tapahtuu joka kerralla, ja kavereiden kannustushuudot ja aplodit antavat mukavaa lisäpotkua onnistumiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
