Jatkis talvisodan hengessä

Maanantaina aloitimme toisen opinnäytetyön harjoituskauden ohjaaja Pekka Saariston kanssa. Anneli Kannon ja Saariston yhteistuumin kirjoittama näytelmä Talvisodan tytöt sijoittuu nimensä mukaisesti talvisodan päiviin, Tampereelle. Ensimmäiset päivät olemme upottaneet itseämme näytelmän maailmaan keskustelemalla Suomen historian merkittävistä rajapyykeistä ja katsomalla dokumentteja sota-ajasta, erityisesti naisnäkökulmasta kuvattuina. Roolituksetkin ovat jälleen käynnissä! Olemme tehneet pienimuotoisia näyttelijäntyöllisiä harjoituksia ja lukeneet käsikirjoitusta. Havaintojensa perusteella ohjaajamme tekee roolijaon pikapuoliin ja ensi viikolla pääsemme työskentelemään täydellä höyryllä. Uusi projekti vaikuttaa uskomattoman mielenkiintoiselta ja tuo mukanaan uusia kokemuksia ja koitinkiviä. Historialliset tapahtumat, aikakauden erot, elämänkatsomukselliset eroavaisuudet ja ulkonäyttämö pakkassäässä luovat varmasti haasteita. Kyseessä on realistinen teos, joten syvää perehtymistä historiaan Talvisodan tytöt vaatii! Tuopa varmasti myös Tampereen seudun murre omat haasteensa erityisesti meille eri murrealueilta kotoisin oleville.

Uskomatonta!

Viikon päästä on 2. jakso jo lopussa! B- ryhmäkin alkaa olla pientä hiomista vaille valmis tanssidemon kanssa. Siitä tulee hieno, kannattaa tulla katsomaan! Tämä jakso on ollut jotenkin erityinen, ryhmä on entisestään tiivistynyt ja oppinut tuntemaan toisiaan. Ja sen seurauksena on paljon helpompaa ja kivempaa tunneilla. Toisia autetaan ja kannustetaan ja on enemmän yhdessä tekemisen meininki. Se tuntuu tosi hienolta. Ja selkeästi on tullut lisää intoa harjoitella ja tehdä enemmän, lähes jokapäivä joku porukka jää koululle treenaamaan päivän päätteeksi. Itse alan pikkuhiljaa vihdoinkin oppia käyttämään ääntäni oikein. Monen muunkin äänistä on löytynyt ihan uusia ulottuvuuksia kun niitä on työstetty, suurkiitos opettajallemme Hannalle! Näyttelijäntyössä siirryimme jo kohtauksiin parin kanssa, jotenkin olin odottanut sen olevan helpompaa kun saa tehdä kaverin kanssa. Toisin kävi - tai ainakin minulle. Vai lieneekö opettajan vaatimustaso noussut...No ainakin prosessi on erittäin opettavaista, kun roolihahmoja pohditaan ja tekstejä ja sisältöä väännellään käännellään. Useita upeita tunteita herättäviä konflikteja olemme jo luoneet. Mutta millaiseen muotoon ne lopulta päätyvät, sitä voi tulla katsomaan viikon päästä demoon!

Tulevia DEMOJA:

Ti 20.11 klo 11.30 Jatkolinja/fyysinen teatteri, Juhlasali (kesto n. 35min) Pe 23.11 klo 11.00 Jatkolinja/näyttelijäntyö, Päänäyttämö (kesto n. 1h) Pe 30.11 klo 12.00 Peruslinja/tanssi ja näyttelijäntyö, Juhlasali (kesto n. 1h) Käynti pääovista. Tervetuloa!

Toinen jakso

on edennyt jo puoleen väliin ja parin viikon päästä häämöttää tanssin demoesitys. Nuori opettajamme on tehnyt meille ihanan kahden erilaisen biisin miksauksen, ensin pääsemme fiilistelemään hidasta nykytanssia, joka muuttuu sitten nopeampi tempoiseen revittelyyn. Koreografia on kokolailla jo kasassa, nyt alkaa hermoja raastava viilaus, jotta saamme kaikki liikkeet samanlaisiksi ja yhtäaikaisiksi. Helpolla meitä ei päästetä, vaan jokaisen täytyy ylittää itsensä ja keskittyä täysillä. Silti tanssitunnit ovat ainakin itselle viikon parasta antia. Akrobatiakin on muuttunut jatkuvasti haastavammaksi, mikä on tietysti vain hyvä asia, sillä tulevaa uraamme ajatellen itsensä haastaminen ja vanhojen rajojen ylittäminen ovat erittäin tärkeitä taitoja. Näyttelijäntyössä olemme siirtyneet jo suunnittelemaan kahden hengen kohtauksia ja luultavasti lisää tuskaa ja ahdistusta on luvassa, sen verran hurjilta parien suunnitelmat kuulostavat. Ainakaan ryhmässämme ei mennä sieltä missä aita on matalin! Toivon, että saamme jälleen loppukuun demossa nähdä jotakin todella koskettavaa. Tämän viikon olemme odottaneet ja suunnitelleet innolla perjantaisia koulun pikkujouluja, jonne saapuu upeita naamioituneita teatteriopiskelijoita juhlapukineissaan. Tästä se joulun odotus voikin alkaa!

Jatkolinjan opiskelu

on lähtenyt rullaamaan jälleen uudella tahdilla. Aarresaari-jakson jälkeen starttasivat perusopinnot. Seuraavat pari viikkoa päivämme täyttyvät laulutunneista, fyysisestä teatterista ja näyttelijäntyöstä. Mukavaa! Laulutunnit painottuvat yksinlauluun ja ensimmäisillä tunneilla aloimmekin pohtia jokaiselle omia soolobiisejä, jotka päätyvät kevään lauludemoon. Tiukkoja treenejä luvassa, varmasti! Fyysisessä teatterissa keskitymme hahmotyöskentelyyn ja maanantain ensimmäisille tunneille saavuimmekin kouluun kukin erilaisena hahmona. Hahmossa liikkuminen alkoi kotiovelta ja päättyi koululla pidettäviin ”koekuvauksiin”. Oli kerrassaan jännittävää seurata ihmisten reaktioita, kun bussiin astui hieman tavallisesta poikkeava henkilö. Ensi viikolla luvassa on lisää hahmotyöskentelyä useammalla eri persoonallisuudella. Näyttelijäntyön tunneilla työskentelemme omia toiveita kuunnellen. Valmistelemme kokonaisuutta joka tulee sisältämään dialogeja, monologeja, fyysistä liikettä, äänettömyyttä ja visuaalisuuden voimaa. Tässä jaksossa kukin saa kuunnella sydämen ääntään ja lähteä toteuttamaan itseään hurjan luovuuden matkalla.

Peruslinjan DEMO

Näyttelijäntyöstä Pe 9.11 klo 11.30 Komediateatterin juhlasalissa 2. kerros, käynti pääovista. Kesto n. 30 min. Tervetuloa!

Kaksi viikkoa

on jo ehtinyt hurahtaa syysloman jälkeen! Ja sellasessa fyysisessä rääkissä, että kaikille on tullut jos minkä sorttista lihaskipua ja -jumia. Mutta jos ei tässä jaksossa ala kunto nousta ja kropan hallinta parantua niin jo on kumma. Aloitimme nimittäin tanssi- ja akrobatiatunnit. Kaksi aamua viikossa kipitämme Hiphop houselle tanssitunneille, 2,5h tanssia putkeen sisältäen runsaan lihaskuntotreenin. Alotimme jo demoa varten koreografian harjoittelun ja siitä tulee ihana musikaalimainen kabaree pläjäys. Ja me tytöt saatiin ihanat hameet heiluteltavaksi - keimailu toivottavaa! Akrobatiassa Tampereen voimistelijoiden opettajat ovat höykkyttäneet meitä oikein olan takaa, mutta lopussa kiitos seisoo ja rankka lihaskunto-liikkuvuus treeni alkaa jo nyt tuntua helpommalta. Ja mikä hienointa sitä alkaa löytää kehostaan ihan uudenlaisia voimia. Ja joka ikinen tunti on todellista itsensä ylittämistä, mikä tietysti tuntuu mahtavalta ja motivoi suuresti kaikkia. Kaikki osaa jo seistä käsillä ja heittää volttia trampoliinilta, jee! Olemme myös alkaneet työstää tärkeätä työkaluamme puhetta. Hengitys- ja resonanssiharjoiuksilla ollaan aloitettu. Niin, ja kasvojen lihaksia voimistetaan (tässäkään ei siis ilman lihastyöskentelyä selviä) sekä sitä kuuluisaa palleaa... Näyttelijäntyö jatkuu edellisestä jaksosta. Jevgeni on alkanut selkeästi vaatimaan meiltä enemmän. "Harjoitelkaa!". "Harjoitelkaa enemmän", saamme kuulla joka tunti. Sitä alkaa tajuta, että jos todella mielimme tulla näyttelijöiksi, nyt on korkea aika alkaa ottaa homma vakavasti ja treenata himskatisti vapaa-ajalla. Ja olemme todellakin alkaneet treenata. Muutamat ovatkin saaneet mahtavasti omat lukkonsa auki ja olemme nauttineet hienoista kohtauksista tunneilla. Niistä pääsee sitten muutkin näkemään perjantaina demossa.

Uutta jaksoa

Viime viikolla aloitimme uuden jakson ja se toikin mukanaan aivan uudenlaisia haasteita akrobatian ja tanssin muodossa. Meiltä kaikilta on löytynyt hukassa olleita lihaksia eikä kukaan ole välttynyt jumeilta. Myöskin pää on sekoitettu kuperkeikoilla ja pirueteilla, opettajat onneksi rauhoittelivat, että alkukankeus ja -huimaus helpottaa parin viikon kuluttua. Tätä päivää odotellessa! Lisäksi meidät on vieroitettu "pesäkolostamme" eli Komediateatterin tiloista, sillä tanssi- ja akrobatiatunnit järjestetään muualla kaupungissa. Tämä on toisaalta mukavaa, mutta toisaalta sääli, koska suuressa salissa ja pienemmissäkin tiloissa on sitä "teatterin taikaa", joka tuo oman mausteensa opiskeluumme. Jatkamme edelleen näyttelijäntyössä Jevgeni Haukan johdolla yhden hengen kohtausten tekoa, tällä kertaa syvennymme ihmeisiin. Olemme jo saaneet todistaa robotin muuttumista oikeaksi pojaksi, kolikoiden ilmestymistä korvista ja kosmista syntymistä. Jälleen kerran me muut olemme vaikuttuneet syvästi muiden heittäytymisestä ja siitä, kun annetaan itselle tapahtua. Myös puhetekniikka kuuluu uuteen lukujärjestykseemme ja yllätyin, kuinka puhumisesta ja hengittämisestä tulikin yhtäkkiä vaikeaa. Olemme hengitysparimme kanssa kanavoineet hengitystä eri paikkoihin ja tämä on ollut sekä ihanaa, että erittäin rankkaa; puolen tunnin treenin jälkeen tuntuu kuin olisi juossut maratonin! Tuleviin aamu- ja iltarutiineihimme kuuluu jatkossa haamuäänet ja räsynukke, vain teatteriopiskelu voi olla näin hassun kuuloista.