Kun kuulee sanan "näyttelijäntyö", ei yleensä ensimmäisenä ajattele akrobatiaa. Mutta sitäkin tämän alan opiskeluun liittyy, kuten meillä täällä Opistolla. Tällaiselle vanhalle savolaiselle, jolla yleensä sutjakkaa ei ole kuin ajatus eikä muuta notkeaa kuin kieli, on ilahduttavaa huomata mitä kehostaan voikaan saada irti. Vaikka se sitten välillä tuntuisikin siltä, kuin kehosta lähtisi irti osia joiden kuuluisi pysyä tukevasti kiinnitettynä. Mutta, kun on iloinen ja pätevä opettaja, niin uskaltaa hyvin heittäytyä, hyvinkin kirjaimellisesti, akrobatian pyörteisiin. Tosin, olen kyllä kuullut joitain huhuja polvista ja hampaista, ja kuinka niitä ei kannata saattaa samaan fyysiseen pisteeseen avaruudessa samaan aikaan...
Mutta onhan meillä myös sitä näyttelijäntyötäkin, ja Nousiaisen Jyrki sitä pitämässä. Ja jottei akrobatiatunnit menisi täysin hukkaan, mikä onkaan parempi tapa tehdä improvisoitu kohtaus kuin hujauttaa pahaa-aavistamaton näyttelijätoveri lennokkaalla karhunhalauksella pöydältä lattialle. Ja tauonhan voikin sitten viettää tekemällä imrovisoidun tulkitsevan tanssin toisen monologiharjoittelun tahdittamana. Jyrkiä hyvinkin vapaasti lainatakseni, ei ole sääntöjä, näyttämö on vapaa tila. Mitä kaikkea sitä voikaan ihminen saada aikaan, kun päästää itsensä vapaaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti