Tiistai 9.11.2010

Tiistai 9.11.2010


Tiistai on toimintaa täynnä. Ryhmämme suunnisti aamulla HipHopHouseen tanssitunnille muistelemaan, että kuinka se koreografia silloin viimeksi menikään. Oli aivan mahtava aloitus päivälle päästä vähän musiikin tahdissa liikkumaan. Tosin kyllä se epätoivo aina välillä iski, kun jalka menikin vasemman sijasta oikealle ja pää kääntyikin väärään suuntaan, mutta ei se loppujen lopuksi tahtia haitannut! Lopputunnista kuviot olivat taas hyvin hallussa ja iloinen mieli kaikilla päällä, kun palattiin takaisin koululle.

Maanantainen tunti Jyrki Nousiaisen kanssa pisti miettimään monia asioita, mutta tämän päivän tunti vain lisäsi kysymyksiä päässä! Keskityttiin keskittymään keskustaan (eli siis vatsaan), ja pohdittiin kuinka kaiken tulisi olla lähtöisin sieltä. Huh huh! Tunti oli taas hyvinkin antoisa ja opettavainen, lisäsi vain mielenkiintoa tähän hommaan. Ensiviikoksi pitäisi olla valittuna teksti, joka sitten esitetään muille. Vähän jännittää, mutta kuten Mr. Nousiainen sen niin osuvasti sanoi: "Pelko on p*******ä!"

Maanantaina 8.11.2010

Tänään pääsimme itse Jyrki Nousiaisen käsiteltäviksi. Saimme hyvin paljon pureskelemisen arvoisia ajatuksia näyttelijäntyöstä. Pääasioiksi nousivat, ainakin itselleni, seuraavat asiat:"Älä näyttele, näytteleminen on itselleen puhdistautumista ja kaikki liike lähtee keskustasta( eli vatsasta)." Luulen, että puhun monen opiskelutoverinikin puolesta, kun totean, että Jyrkillä on hyvin ainutlaatuinen tapa käsitellä asioita ja hänen opetuksestaan todella nauttii. Pureskeltavaa riittää varmasti jokaiselle, itse sain valtavan määrän uusia ajatuksia ja näkökulmia jo näin ensimmäisellä kerralla. Kieltämättä pää on vielä hieman sekaisin kaikesta informaatiosta!
Tärkeintä onkin kysyä itseltään: Onko minusta näyttelijäksi? Tästä koulusta on onneksi hyötyä ihan jokaiselle, vaikkei kaikista Paloja ja Ikosia tulisikaan.

Iltapäivällä köröttelimme taas tuttuun tapaan Pirkka-hallille kokeilemaan omia rajojamme ja kehittämään itseämme akrobatiassa. Helppoa se ei ole, mutta se kannattaa. Aivan ehdottomasti. Kun itse uskoo, että kyllä se voltti tai flikki sieltä vielä joskus tulee, niin mikään ei ole esteenä oppimiselle. Akrobatia vaatii kärsivällisyyttä ja oma-aloitteista harjoittelua myös tunneilla. Enää emme tee vain, mitä ihana opettaja käskee, vaan on ajateltava omillakin aivoilla. On hauskaa huomata, että kehitystä tapahtuu joka kerralla, ja kavereiden kannustushuudot ja aplodit antavat mukavaa lisäpotkua onnistumiselle.

Keskiviikkona 22. syyskuuta 2010

Uusi vuosi, uudet peruslinjalaiset ja meillä tietenkin uudet kujeet.
Kolme ja puoli viikkoa takana Suomen Teatteriopistoa ja alkuhämmennyksestä huolimatta innostus on ainakin itselläni edelleen päällimmäisenä olotilana. Tähän mennessä olemme päässeet raapaisemaan pintaa niin improvisaatiosta, näyttelijäntyöstä kuin puhetekniikastakin sekä hikoilemaan miekkailun ja akrobatian tunneilla. Jo tähän mennessä on löytynyt - no, jos ei muuta niin vuosia kadoksissa olleet vatsalihakset.
Veera-myrskyn tavoin ylitsemme pyyhkäissyt flunssa-aalto näkyi merkittävänä miehistökatona tämän viikon alussa ja myös läsnäolijoissa oli aistittavissa lievää alakuloa ja voimattomuutta. Onneksi tänään lähes koko joukko oli kasassa ja pääsimme näkemään videokuvaa viehättävistä äänihuulista. Muutenkin puhetekniikan tunnit resonoivat varsin mallikkaasti. Näyttelijäntyön yksilökohtaukset hakevat vielä(kin) varmuutta ja säkenöiviä ideoita, mutta ajatukset selkiytyivät tänään varmasti kaikilla. Demon mahdollisuus sai ryhmämme kuitenkin lievän pakokauhun valtaan, mutta itse ainakin odotan kovasti maanantaita ja uusia kohtauksia.
Saa nähdä, joko huomenna onnistuisi kärrynpyörä täydellisesti… tuskin, mutta yrityksistä tulee varmasti näyttäviä.

toista viikkoa opinnäytetöiden pyörteessä

Huhuh.. nyt olemme painaneet opinnäytetyötä jo liki kaksi viikkoa ja tahti on ollut tietyissä tilanteissa erittäin verkkainen, mutta kokonaisuudessaan tiivis. Tekstin pitäisi olla päässä ja minulla onkin. Nyt voi tosissaan alkaa keskittyä niihin vastanäyttelijöihin, kun sinne stagelle pääsee. Teatterin maailma ei ole tasapuolinen, joten kaikilla ei todellakaan ole saman suuruusluokan roolit. Eli istumista on ollut ja paljon.

Vuorosanat tosiaan ovat jo hyvin päässä, joten nyt aion keskittyä prosessoimaan entistä paremmin, miten, miksi ja kenelle sanon repliikkini ja miten kannattelen rooliani myös silloin kun olen hiljaa. Työtä on vielä paljon, mutta kyllä tämä tästä. Kaksoismiehitys auttaa omalla tavallaan, kun voi seurata toisen toimia lavalla ja ammentaa siitä omaansa suoritukseensa taas uusia vivahteita.

Porskutamme siis kunnianhimoisesti kohti esityksiä.

Opinnäytetöiden kimppuuun!

Aprillipäivän aamuna aloimme kunnianhimoisesti pakertamaan kolmea ensimmäistä opinnäytetyö-näytelmämme kohtausta. Ja mikä aloitus! Vaikka itse en päässytkään stagelle käymään läpi kohtauksiani, olin vaikuttunut siitä, että torstaina tahkonneet tyypit olivat opetelleet jo vuorosanansa. Suorastaan räjähtävä lähtö tähän lähes neljän viikon urakkaan. Kuiskaajia ei tarvittu kuin muutamissa kohdissa ja nekin vasta iltapäivällä kun väsymys alkoi vallata ahkerat harjoittelijat. Alkuviikon lukuharjoituksista siirryttiin siis hyvin mutkattomasti varsinaisiin harjoituksiin. Vaikka olemmekin vasta alussa, on huikaisevaa nähdä jo pieniä väläyksiä hahmoista, kuinka se ryhmätoveri muuttuukin hetkessä roolihahmokseen. Se on sitä teatterin "taikaa" eli helkkarinmoisen harjoittelun ja työnteon tulos. Itse ainakin sain tästä sähköistä pontta laittaa itseni likoon tässä hommassa. Haasteellista se varmasti tulee olemaan, mutta luovuttaminen ei tule kysymykseenkään. Pääsiäistä on mukava viettää repliikkejä opetellessa. Uusi ryhmäkin tuntuu toimivalta, vaikka yhteinen aprillipilamme olikin lähes "epic fail" :D

Fiilikset ovat siis korkealla ja tähtäimessäni on käyttää kaikkea mahdollista tänä vuonna oppimaani kasatessani hahmoani. Kaksoismiehityksen ansiosta pääseen seuraamaan hahmon elämää ja asemia myös katsomon puolelta, mikä todennäköisesti auttanee tässä prosessissa.