Kenttäpostia!

Talvisodan tytöt ovat lähteneet rullaamaan mukavasti ja viikot hurahtaneet hurjaa vauhtia työskentelyn parissa. Viimeinen viikko on ollut tahdiltaan tiivis: toistoa toiston perään. Nyt kun repliikit alkaa osata unissaan ja takaperin, olemme keskittyneet hiomaan pieniä yksityiskohtia ja päässeet muutaman kerran ulkonäyttämöllekin. Realistisen näytelmän työstäminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin lastennäytelmänkään, pikemminkin päinvastoin. Miten vaikealta välillä tuntuukaan saada tavalliset lauseet elämään. Kuten ohjaajamme eilen meitä muistutteli, lavalle ei saa tulla ”oleskelemaan” vaan kaikella tekemisellä täytyy olla tarkoitus ja lauseiden taustalla ajatus. Tätä saa todellakin välillä muistutella itselleen, kun havahtuu siihen, että seisoskelee lavalla jähmettyneenä ja keskittyy muiden repliikkien sisällön kuuntelemisen sijaan odottelemaan ainoastaan omaa iskuaan… Siinäpä oppimisen paikka! Tänään vuorossa on ensimmäinen ulkonäyttämö-läpimeno puvustuksen kera, tehokas rutistus ennen joululomaa. Loman jälkeen starttaa viimeinen harjoitusviikko ja sitten olemme jälleen ensi-illan kynnyksellä. Jatkis toivottaa lämmintä joulua!

3. jakso polkaistiin

maanantaina käyntiin, eikä pehmeästä laskusta ollut kyllä tietoakaan sillä saimme uuden näyttelijäntyön opettajan, Jyrki Nousiaisen, Jevgeni Haukan rinnalle. Maanantaiaamuna aloitimme Jyrkin tunnit jokaisen omalla henkilökohtaisella tarinalla otsikolla "elämäni järkyttävin hetki". Niinpä niin, siinä meni aamupäivä itkeskellessä muiden koskettaville tapahtumille ja sitten olikin mukava jatkaa akrobatialla, jossa taaskaan ei vältytty haavereilta vaan nyt meillä on yksi kepeillä köpöttelijä ryhmässämme. Myös tanssitunnit jatkuvat tässäkin jaksossa, uuden opettajan vedolla kylläkin. Uusia aineita tuli mukaan laulun, musiikkiteorian ja teatterihistorian muodossa, mutta A-ryhmän harmiksi tämän viikon laulut jäävät väliin itsenäisyyspäivän vuoksi. Mutta onpahan jotain odotettavaa ensi viikolle! Kaiken kaikkiaan syksy on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt alkaa jo vähän surettaa, että vuosi on jo puolessa välissä ja kevät ja lopputyöt tulevat vastaan ennen kuin huomaammekaan. Kukapa olisi uskonut, että muutamassa kuukaudessa voi kokea niin paljon ja elää niin täysillä?

Jatkis talvisodan hengessä

Maanantaina aloitimme toisen opinnäytetyön harjoituskauden ohjaaja Pekka Saariston kanssa. Anneli Kannon ja Saariston yhteistuumin kirjoittama näytelmä Talvisodan tytöt sijoittuu nimensä mukaisesti talvisodan päiviin, Tampereelle. Ensimmäiset päivät olemme upottaneet itseämme näytelmän maailmaan keskustelemalla Suomen historian merkittävistä rajapyykeistä ja katsomalla dokumentteja sota-ajasta, erityisesti naisnäkökulmasta kuvattuina. Roolituksetkin ovat jälleen käynnissä! Olemme tehneet pienimuotoisia näyttelijäntyöllisiä harjoituksia ja lukeneet käsikirjoitusta. Havaintojensa perusteella ohjaajamme tekee roolijaon pikapuoliin ja ensi viikolla pääsemme työskentelemään täydellä höyryllä. Uusi projekti vaikuttaa uskomattoman mielenkiintoiselta ja tuo mukanaan uusia kokemuksia ja koitinkiviä. Historialliset tapahtumat, aikakauden erot, elämänkatsomukselliset eroavaisuudet ja ulkonäyttämö pakkassäässä luovat varmasti haasteita. Kyseessä on realistinen teos, joten syvää perehtymistä historiaan Talvisodan tytöt vaatii! Tuopa varmasti myös Tampereen seudun murre omat haasteensa erityisesti meille eri murrealueilta kotoisin oleville.

Uskomatonta!

Viikon päästä on 2. jakso jo lopussa! B- ryhmäkin alkaa olla pientä hiomista vaille valmis tanssidemon kanssa. Siitä tulee hieno, kannattaa tulla katsomaan! Tämä jakso on ollut jotenkin erityinen, ryhmä on entisestään tiivistynyt ja oppinut tuntemaan toisiaan. Ja sen seurauksena on paljon helpompaa ja kivempaa tunneilla. Toisia autetaan ja kannustetaan ja on enemmän yhdessä tekemisen meininki. Se tuntuu tosi hienolta. Ja selkeästi on tullut lisää intoa harjoitella ja tehdä enemmän, lähes jokapäivä joku porukka jää koululle treenaamaan päivän päätteeksi. Itse alan pikkuhiljaa vihdoinkin oppia käyttämään ääntäni oikein. Monen muunkin äänistä on löytynyt ihan uusia ulottuvuuksia kun niitä on työstetty, suurkiitos opettajallemme Hannalle! Näyttelijäntyössä siirryimme jo kohtauksiin parin kanssa, jotenkin olin odottanut sen olevan helpompaa kun saa tehdä kaverin kanssa. Toisin kävi - tai ainakin minulle. Vai lieneekö opettajan vaatimustaso noussut...No ainakin prosessi on erittäin opettavaista, kun roolihahmoja pohditaan ja tekstejä ja sisältöä väännellään käännellään. Useita upeita tunteita herättäviä konflikteja olemme jo luoneet. Mutta millaiseen muotoon ne lopulta päätyvät, sitä voi tulla katsomaan viikon päästä demoon!

Tulevia DEMOJA:

Ti 20.11 klo 11.30 Jatkolinja/fyysinen teatteri, Juhlasali (kesto n. 35min) Pe 23.11 klo 11.00 Jatkolinja/näyttelijäntyö, Päänäyttämö (kesto n. 1h) Pe 30.11 klo 12.00 Peruslinja/tanssi ja näyttelijäntyö, Juhlasali (kesto n. 1h) Käynti pääovista. Tervetuloa!