Jakso vaihtui, ja tänään oli koko päivän näyttelijäntyötä. Aamupäivä etsittiin vaihteeksi hullua itsestämme, ja tuntien lopuksi esitettiin aikaansaannokset. Hyviä hulluja meistä jokaisesta löytyy! Hullun esittäminen ei tietenkään ole sitä, että käyttäytyy vain sekopäisesti, vaan täytyy elää hulluimmatkin asiat itselleen todeksi. Esimerkiksi jos Jeesus tulee raiskaamaan hullun, niin kyseiselle hullulle tämä asia on täysi tosi, vaikka se ei muille millään tavalla tosi voisi ollakaan. Hulluna kannattaa myös tehdä asiat selkeästi ja isostikin, eikä jäädä nurkkaan nyhräämään.
Iltapäivällä työstimme taas Jyrkin kanssa monologeja, ja jokaisella paikalla olleella oli tapahtunut kehitystä tekstin suhteen. Kun tekstiä vain lähestyy oikeasta kulmasta, mikään ei voi pysäyttää prosessia ja sen vaikutusta toimintaan. Toimintahan syntyy sisäisen liikkeen kautta. On mahtavaa, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi monologeja työstettäessä, vaan jokainen ryhmäläinen saa tukea ja opetusta saman verran. Välillä prosessointi onnistuu, toisella kerralla taas saattaa joutua repimään itseltään hiukset päästä ja puremaan hammasta. Aina ei voi onnistua, se on hyvä muistaa. Alamäetkin kuuluvat näyttelijäntyöhön.
Suuren opiskelijakadon vuoksi lopputunnista jäi rutkasti aikaa kaikenlaisille turinoille, ja Jyrki intoutuikin kertomaan itsestään ja lapsuudestaan hurjia ja hassunhauskoja tarinoita. Päivästä jäi hyvä mieli. Taas saatiin uusia eväitä näyttelijän kivikkoiselle tielle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti