Kun pienessä rakennuksessa toimii niin teatteri kuin oppilaskoulukin (jossa on kolme ryhmää), käy siellä yleensä aikamoinen vilinä, ja oman rauhan ja vapaan tilan löytäminen voi olla joskus vaikeaa. Mutta, on yksi aika päivästä, jolloin hälinä hieman vaimenee. Ruokatunti. Niinpä tänään päätin joulun kunniaksi järjestää pienen lounaskonsertin hyvin rajatulle ja tarkoin valitulle yleisölle - nimittäin vain itselleni. Suunnistin pikaisen lounaan jälkeen ykkössaliin ja flyygelin ääreen. Normaalisti jopa ruokatunnilla käy yksi jos toinenkin salissa, joko läpikulkumatkalla tai lepäilemässä, mutta tänään koko sali oli täysin minun.
Kun iso sali nukkuu horroksessa ja odottaa sielua joka sen täyttäisi ja herättäisi eloon, on se kokemus joka jokaisen pitäisi joskus kokea. Ja kun oma sielu on yksinään se, joka sen tilan herättää, on se kokemus jonka mielellään soisin jokaiselle esiintyjälle. Ja kun kaikki vielä sulautuu täydellisesti yhteen... Tänä harmaana talvipäivänä Komediateatterilla olivat mies, flyygeli ja tila tunnin yhtä, joululaulut virtasivat salin hämyyn, ja liikuttunut yleisö kuunteli haltioituneena omaa soittoaan.
Koska Opisto jää kohta joululomalle, haluaa A-ryhmän haamukirjoittaja toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille koko ryhmän puolesta! Ja vaikka te ette kuulleetkaan tämänpäiväistä pientä joulukonserttia, ehkä sen sävelten kaiut värähtelevät kuitenkin teillekin asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti