Maanantaiaamun jähmeydestä huolimatta kävimme uusien monologi- ja dialogitekstien kimppuun. Aikataulu on reilusti tiukempi kuin syksyllä, nyt pitäisi ottaa käyttöön jo saadut opit ja sisäistää teksti parissa viikossa näyttökuntoon. Itse tartuin haasteeseen huomattavasti kevyemmällä mielellä kuin syksyiseen, valitsin ensimmäisen mieleeni juolahtaneen tekstin, ja lähdin kuuntelemaan siitä heränneitä ajatuksiani lähinnä uteliaana. Tuntuu hassulta, kun muistelen syksyistä tuskaani edellisen tekstin kanssa; yritystä oli ehkä vähän liikaakin, ja monen itkun ja turhautumisen kautta piti rymytä, ennen kuin sain ajatukseni kasaan ja tekstin valmiiksi. Tuli myös huomattua kuinka helposti laittaa laput silmiensä eteen, kun se ensimmäinen ratkaisu ei olekaan helpoin ja pitäisi myöntää itsellensä, että lähtökohtia olisi ehkä muutettava hieman.
Aamun aivojumpan jälkeen oli hyvä suunnata tuulen ja tuiskun läpi Pirkkahallille akrobatiatunnille purkamaan energiaa ja hulluttelemaan ryhmäakrobatian ja muun mukavan parissa. Kehonhallinta on parantunut niin paljon syksystä, että asiat jotka aluksi tuntuivat mahdottomilta, ovat nyt jo lähes itsestään selviä. Lapset on silti aina lapsia vaikka kuinka vanhenisivat, eikä mikään voita lämmittelyleikkejä - hippoja ja viestejä, joiden tiimellyksessä löysi taas itsensä kiljumasta ja koikkelehtimasta. Eikä taida olla parempaa tapaa oppia luottamaan kavereihin, kuin killua taivaalla neljän käsiparin kannattelemana...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti