torstai 25.2.2010

Tänään aamupäivällä ryhmällämme oli kuorolaulua, jossa harjoittelimme sitä itseään eli kuorossa moniäänisesti laulamista. Tänään ohjelmistossa oli mm. Sininen norsu, Sing and Swing sekä Kesäpäivä Kangasalla. Laulamme välillä yksiäänisesti, mutta pääpaino on moniäänisyydessä, eli että samassa biisissä on sekä sopraano-, altto-, tenori- että bassoääni. Opettajamme otti tänään myös kolme oppilasta, yksi kerrallaan, käsittelyyn selvittääkseen heidän äänialansa. ( Liekö oikea termi, mutta toivottavasti joku ymmärtää, mitä tarkoitin. ) Mielestäni on todella hyvä, että opettaja auttaa meitä opiskelijoita selvittämään mihin äänemme riittää ja miltä korkeudelta on mukava laulaa, sillä eihän siellä tunneilla tuskissaan ole hyvä olla. Hauskaa olla pitää ja olikin. Muutenkin on helpompi laulaa kuorossa, kun tietää mitä laulaa ja samalla oppii kuuntelemaan omaa ja toistenkin laulua. Lisäksi, kun tietää ja tuntee oman sävelkorkeutensa, ei mene sekaisin, vaikka vieressä seisova laulaisikin aivan toisissa sfääreissä.