Aamu kului totuttuun tapaan Emilian kanssa monen hengen kohtauksia työstäen. Repliikkien opettelu on vaivan arvoista, silllä on raivostuttavaa katsella ja tehdä kohtausta, jos ihmiset eivät ole opetelleet repliikkejään. Onneksi suurin osa ryhmästä oli tehnyt läksynsä. Itselle on ainakin moninkertaisesti helpompaa työskennellä, kun ei tarvitse heilua joku paperi kädessä tai flirttailla jatkuvasti kuiskaajan kanssa. Toki repliikkien oppimiseen vaikuttaa niiden haastavuuskin; jos vuorosana on pitkä ja monimutkainen, se vaatii enemmän aivotyötä kuin pieni ja helppo repliikki. Tällä kertaa en itse päässyt paljoa tekemään, mutta sitäkin arvokkaampaa on seurata toisten tekemisiä ja ottaa opikseen. Sitä paitsi kun monella on sama rooli, on hyödyllistä ja aikaa säästävää muistaa, mitä ohjeita opettaja on muille antanut.
Akrobatiassa oli tapaturma-päivä; yhdeltä nyrjähti nilkka voltissa ja toinen satutti reitensä demoharjoituksissa. Itselleni ei onneksi ole vielä, ihme kyllä, sattunut vielä mitään koulussa. Tekevälle sattuu. Kun jaksaa kärsivällisesti harjoitella temppuja vaihe vaiheelta, saattaa välttyä ainakin joiltain onnettomuuksilta.
Harjoittelimme siis demoa, joka on ensi viikon perjantaina. Harjoitukset menivät mainiosti, ja demosta tulee hieno. Jokainen pääsee esittelemään taitojaan, ja ryhmissä tehtävät pyramidit yms. ovat jo kohdallaan. Hyvä ME!
Lopputunnista treenasimme kovaa omia tavoitteita. Voltit alkavat sujua, ja tunnelma tunneilla oli positiivisen kannustava. Omalla mielentilalla voi vaikuttaa hyvinkin paljon liikkeiden onnistumiseen. Positiivinen ja kärsivällinen asenne kannattaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti