Päivä alkoi tanssin merkeissä. Alkulämmittelyn jälkeen vähän tekniikkaa, ja sijaisen sijaisen keksimää pientä koreografiasarjaa.
Lisäksi treenasimme taas vatsa-, selkä- ja pakaralihaksia. Mukava polte lihaksissa ja hikipisarat otsalla, siinä oikeanlainen aamu näyttelijäopiskelijalle!
Maanantain tanssituntien jäljiltä kipeät reisilihakset saivat myös kyytiä!
Iltapäivä sujui mukavasti Emilian kanssa kohtauksia hioen. Näyttelijätyö todella on toistoa, kun yhtä lyhyttä kohtausta veivataan edestakaisin uudelleen ja uudelleen. Jos kärsivällisyys riittää, saattaa omakin näyttelijäntyö jopa alkaa luonnistua, ja kohtauksessa toimiminen saada merkityksiä. On tärkeää myös opetella repliikkinsä oikein, sillä käsikirjoittaja on kuitenkin parempi keksimään repliikkejä kuin näyttelijä. Kuiskaajalle ei saa suuttua, jos hän syöttää repliikkejä ja puhuu päälle. Kuiskaajan tehtävä on keskeyttämättä kohtausta auttaa näyttelijää sanomaan sanottavansa oikein. Tunnelataus ei saisi katketa repliikin unohtamiseen, vaan kuiskaajan avustujsella kohtaus jatkuu koko ajan pienistä unohduksista huolimatta.
Suuren poissaolomäärän vbuoksi pystyimme harjoittelemaan vain yhtä useamman hengen kohtausta, mutta ne, joilla ei ollut tekemistä, saivat lopputunnista uuden, kolmen hengen kohtauksen.
Yksi koulupäivä taas takana, ja enää tasan kaksi kuukautta tätä ihanuutta jäljellä. Toivottavasti osaisin ottaa kaiken vielä irti näistä viimeisistä viikoista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti