Aamu kului Romeon ja Julian tansseja pähkäillessä, ja homma alkaa pikkuhiljaa toimia. Kunhan kaikki olisivat vain paikalla, niin ei tarvitsisi huolehtia. Jokainenhan on korvaamaton näissä teatterihommissa...
Tanssien ohjaaminen on haastavaa ja hauskaa puuhaa, vaikken sitä aiemmin juuri ole tehnyt. Kapellimestarointikin on yksin minun hallussani, ja olen tästä vastuusta suuresti ohjaajalle kiitollinen. Välillä vain tuntuu, ettei taidot ihan riitä. Yritys on kuitenkin kova.
Huomenna olisi sitten ensimmäinen varsinainen näytelmän läpimeno, ja sen jälkeen neljän päivän pääsiäisloma. Toisaalta ahdistaa ajatella, että koulua on tosiaan ainoastaan kolme viikkoa jäljellä. Nyt onneksi alkaa tuntua siltä, että kaikki tulee onnistumaan niin kuin pitää. Laulu ja tanssit kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta muuten ei ole juuri minkäänlaista hätää. Tunneilla on pääasiassa mukavaa. Näytelmässä mukana oleminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi koko ajan itse näyttämöllä ja äänessä, itse esimerkiksi olen enemmän juuri noissa koreografia- ja laulunjohtohommissa. Häkellyin tänään, kun ohjaajamme Vesa kutsui minua oikealla nimelläni, hänellä kun on melkein meille kaikille omat lempinimet. En edes tiennyt, että hän tietää oikean nimeni! Ihmiset ovat niin yllätyksiä täynnä...
Näyttämölle emme päässeet tänään, mutta se ei juuri harjoituksia haitannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti