Lukuvuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, ja pääsiäislomalta kouluun palaaminen tuntui hyvältä. Vaikkakin meininki oli aamupäivällä yhtä veltto kuin maanantaisin.
Ohjaajamme oli suuressa armollisuudessaan valinnut meille tytöille vielä vähän lisää tekstiä opeteltavaksi, joten siihen on syytä nyt panostaa. Tanssit ja laulu kaipaavat vielä tiukkaa treeniä, mutta kyllä ne siitä. Otti aivoon, kun kaikki eivät taaskaan olleet paikalla harjoituksissa. Mutta minkäs teet...
Aamu meni vanhaa kertaillessa ja yhtä näytelmän alkupään kohtausta hioessa.
Iltapäivällä tartuimme uuteen tekstinpätkään. Jokainen tyttö meni vuorollaan näyttämölle, ja puhui sen, mitä uudesta tekstista muisti. Oli järkyttävää, kun ei vielä osannut tekstiä, mutta se ei ollutkaan pääasia. Tärkeämpää oli olla ja elää näyttämöllä, hengittää ja antaa sydämen sykkiä. Tuntui hauskalta, vaikkei muistanutkaan tekstiä paljoakaan vielä.
Kolmen päivän päästä siis ohjaajan vaihto. Mitäköhän siitä tulee?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti