Päivä lähti käyntiin viimeisellä tanssitunnilla, mutta haikeus ei ehtinyt tunnilla iskeä sillä keskityimme intensiivisesti hiomaan demo-koreografiaamme perjantaita varten. On suorastaan hämmästyttävää, miten lyhyessä ajassa olemme ehtineet omaksumaan kuviot ja muuvit yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Tai siis tämä on vain minun mielipiteeni, mutta tanssidemomme tulee olemaan koskettava. Opetus on ollut erittäin laadukasta ja kurinalaista, mikä tällä alalla on välttämättömyys. Pitää tehdä täysillä ja antaa kaikkensa. Armoa ei anneta.
Iltapäivällä olikin sitten vuorossa vihonviimeinen näyttelijäntyön demo part one, huomenna part two. Itse esiinnyin tänään. Harjoittelut oli nyt harjoiteltu ja ennen demoa tsekkasimme miten vaihdot tehdään. H-hetki ei kuitenkaan koittanut yhtään liian varhain. Ryhmäni esiintymisvuoron kohdalla minulla oli tunne: "Sinne!" Ei paniikkia, ei jännitystä, vain tunne, että tuonne menen ja hoidan hommani. Ja niinhän se menikin, muilla myös. Vaikka olimme jauhaneet ja jauhaneet noita pienen pienen pikkiriikkisiä kohtauksia monen viikon ajan, näyttämöllä ne nousivat aivan uudelle tasolle. Kaaoksen sietokyvyn kautta voittoon! Perjantaina jakso päättyy ja ryhmämme pistetään sekaisin. Hieman tulee suru puseroon, mutta that's is life, täytyy vain jatkaa eteen päin, ja tarttua uusiin haasteisiin eli opinnäytetöihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti