Viikko lähti taas mehevästi käyntiin Jyrkin opastuksella. Keskityimme keskustaan eli vatsaan ja teimme erilaisia liikunnallisia ja koordinaatiota harjoittavia liikkeitä. Improvisoituja dialogejakin kokeiltiin, ja nautin kovasti siitä, miten hyvin homma toimi, kun pääsi vauhtiin. Täytyy vain toimia arkilogiikan varassa ja ottaa impulsseja vastanäyttelijästä. Eikä tarvitse näytellä, käyttää vain vähän mielikuvitustaan. Voi, mikä helpotus! Tekstiä, eli meidän tapauksessamme itse valittua monologia, on käsiteltävä Jyrkin mukaan vailla kunnioitusta, teksti on vain materiaalia. Se mitä ihmisessä tapahtuu, se PROSESSI, on kaikkein tärkeintä. Näytteleminen on siis loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Todeksi elämistä näin hienosti sanottuna.
Iltapäivä kului akrobatiatunnilla hikoillessa, ja tällä kertaa harjoiteltiin arabialaista ja trampoliinilla hyppimistä oikein olan takaa. Myös kärrynpyörä alkaa jo luonnistua, vaikka heikommalta puolelta tekeminen on itselleni aivan mahdotonta. Tänään saimme lämmitellä trampoliiniradalla hyppien. Pieniä onnen oivalluksia tapahtui liikkeiden oppimisessa, ja itselleni ainakin jäi hyvä( joskin hieman väsähtänyt) fiilis tunneista. Eteen päin, sanoi mummo lumessa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti